Suunnittelun problematiikkaa

Kaivosympäristön jälkikäytön suunnittelu on osoittanut kaikkea muuta kuin helpoksi. Valitsin aiheen alun perin sen tuntemattomuuden sekä haastavuuden takia ja koin, että alueella on paljon potentiaalia jo alueen erikoisen jälkiteollisen maiseman ja suuren mittakaavan vuoksi. Olen oppinut hyvin paljon kurssin aikana, mutta suunnitteluprosessissa on tullut vastaan useita ongelmallisia käännekohtia.

Kaivosprosessiin ja kaivoksen alueeseen tutustuminen vei kurssin alkupuolella huomattavan määrän työajasta. Kaivoksen jälkihoidossa on itsellä vieläkin paljon opittavaa ja monet jälkihoidon ratkaisut ovat hyvin teknisiä ja vaativat laajempaa ymmärtämistä muun muassa raskasmetallien käyttäytymisestä maaperässä sekä rikastushiekka-altaiden vesissä. Kurssin etenemistä on jopa välillä vaikeuttanut koko ajan lisääntyvä tieto aiheesta. Usein toki tietämys aiheesta tukee suunnitteluprosessia ja niin se on tehnyt nytkin, mutta omalla kohdalla on käynyt pariin otteeseen myös niin, että suunnitelma on kariutunut uuden tiedon valossa. Esimerkiksi lisätieto raakkuavolouhoksen seinämien rapautumisesta kasvillisuuden johdosta vesitti täysin rinteille suunnitellut istutukset, sillä rapautumisen vaikutuksesta raskasmetalleja irtoaa kalliosta ja maaperästä ja johtuu veden myötä muualle luontoon. Lisäksi, mikäli avolouhokset täyttyvät vedellä jossakin vaiheessa elinkaartaan, on vedessä oltava riittävän hapekkaat olosuhteet. Orgaaninen aines tästä syystä sovi louhosten veteen, mikä edelleen vesitti osaltaan seuraavan suunnitelmani.

Suunnitelman edetessä on joutunut luovimaan erilaisten näkökantojen välillä ja lopulta päädyin valitsemaan joitakin olettamuksia ja valikoitua tietoa, joiden varaan pohjaan suunnitelmani. Kaivosalueen jälkihoito on hyvin haasteellista ja tuntuu, ettei mikään suunnitelma pysty ottamaan kaikkia ongelmakohtia huomioon. Nykyiselläänkin louhosten peittäminen vedellä sekä rikastushiekka-altaiden peittäminen erilaisin peittorakentein, siirtää ongelmalliset vedet ja saastuneen maan seuraaville sukupolville ja ikään kuin peittää ihmisen luoman vaarallisen ympäristön jäljet erilaisten luontoelementtien alle. Itse päädyin suunnitelmassani lopulta säilyttämään louhoksen teollisen historian sekä puhdistamaan niin maata ja vettä niiltä osin kuin se on mahdollista ja niin kuin tämän hetkisellä tietotaidollani pystyn suunnittelemaan.

Suunnittelun aikana myös maastokäyntien merkitys on korostunut maastokäynnin puuttuessa tällä kurssilla. Sovittu vierailumme Pyhäsalmen kaivokselle valitettavasti peruuntui Korona- viruksen aiheuttaman poikkeustilan vuoksi. Kaivoksen mittakaavaa on ollut hyvin vaikea hahmottaa ilman omaa kokemusta tilasta. Suunnitelma valtavaan raakkuavolouhokseen vaatii suurta maisema-arkkitehtonista elettä, jotta se ei jää varoivaiseksi pintaraapaisuksi. Nyt kurssin loppumetreillä voin vain toivoa, että suunnitelmani on toimiva väliintulo haastavaan kaivosympäristöön. Ehkä poikkeustilanne on kuitenkin opettanut jotain uutta mittakaavan ja tilantunnun hahmottamisesta pelkkien kuvien, karttojen ja leikkausten avulla.


Responses
Write your thoughts...Your email will not be published

Comment

Name

Website