Arvostelukriteereistä ja työprosessista

Maanantaina 27.4. pidetty Arvostelukriteerit- workshop herätti ajatuksia yleisesti kurssiarvioista laitoksellamme sekä erityisesti vallitsevan poikkeustilan vaikutuksesta työskentelyyn sekä sen arviointiin. Ryhmän kanssa arvostelukriteerejä kirjoittaessamme havahduimme siihen, että arvosanan 3 oikeuttavaan suoritukseen vaaditaan usein kriteerien mukaan jo todella hyvin onnistunutta työtä, vaikka huonompaa arvosanaa harvemmin palautetusta työstä kuitenkaan laitoksellamme saa. Lisäksi laitoksellamme on yleisesti melko korkeat kriteerit harjoitustöiden suhteen, niin opiskelijoiden kuin opettajienkin osalta. Kiinnitimme ryhmässämme huomiota arvosanaan 3, josta pyrimme tekemään perussuorituksen arvoisen arvosanan – suorituksen, jossa ei ole erityisiä ansioita, mutta ei puutteitakaan. Sen avulla oli helpompaa kirjata muidenkin arvosanojen kriteerit ja miettiä, minkälaista työtä mikäkin suoritus tekijältään vaatii.

Arvosanojen ja niihin oikeuttavien suoritusten pohtiminen herätti ajatuksen myös arvosanan tarpeellisuudesta. Etenkin suunnittelutöiden arvostelu koostuu niin monesta hyvinkin subjektiivisesta osa-alueesta, että lopullinen arvosana ei välttämättä kuvaa työn lopputulosta tai oppimisprosessia parhaalla mahdollisella tavalla. Suunnitteluratkaisuja on mahdollista tarkastella hyvin monesta eri näkökulmasta ja esteettiset ratkaisut kuvaavat ennemmin eri ihmisten mieltymyksiä kuin absoluuttista hyvää tai huonoa, jota voisi arvosanoin mitata.

Poikkeustilanteessa työskentely on itselle ja varmasti monelle muullekin haastavaa. Tilanteeseen vaikuttaa moni asia aina epävarmuudesta työympäristön luomiin haasteisiin. Ahdistus voi olla läsnä joko epävarman tulevaisuuden luomasta tietämättömyydestä johtuen tai oman tai läheisensä terveydestä huolehtimisen takia. Jokainen kokee poikkeustilan hyvin eri tavalla. Ei tarvitse kuulua riskiryhmään tai olla sairas, jotta tilanne näyttäytyy itselle hankalalta. Myös työympäristö vaikuttaa työskentelyyn suuresti – oli sitten kyse huonosta työergonomiasta, muiden asunnossa asuvien luomista häiriöistä tai siitä, että on vaikea erottaa vapaa-aika työajasta. Itseä on vaikeuttanut myös työvälineiden puuttuminen. Skannaaminen ja tulostaminen ovat omassa suunnittelutyössä keskeisessä roolissa ja niiden mahdollistamien koneiden puuttuminen työympäristöstä on hankaloittanut työskentelyä. Myös erilaisten tietokoneohjelmien puuttuminen on hidastanut työskentelyä, kun aikaa on mennyt esimerkiksi ohjelmien asentamiseen ja lisenssien selvittämiseen. Itselle sosiaalisen tuen ja paineen puuttuminen on ollut suurin haaste. Yksinäinen työskentely on ajoittain hyvinkin haastavaa. Vaikka kurssin etätapahtumat, ohjaukset sekä ryhmätapaamiset ovat sujuneet olosuhteisiin nähden oikein mallikkaasti, ei opetuksesta ja kurssikavereiden kanssa työskentelystä saa yhtä paljon irti kuin normaalitilanteessa.

Poikkeustilanteessa opiskelusta herää myös kysymys kurssityön arvioinnista. Onko poikkeustilassa suoritettu ja arvioitu kurssi verrannollinen tavallisena aikana suoritettuun kurssiin ja, ovatko arvosanat näin ollen verrattavissa toisiinsa? Oma työni on selvästi kärsinyt poikkeustilassa työskentelystä, mutta toivon silti saavani eheän kokonaisuuden valmiiksi vielä kurssin päätteeksi. Tässä ajassa on ollut paljon haasteita, mutta koen oppineeni myös uusia työtapoja niin itsenäiseen työskentelyyn kuin etätyöskentelyynkin. Koen, että tavallisena aikana olisin oppinut vielä enemmän kurssin aiheista, edistänyt työtäni säännöllisemmin sekä saavuttanut eheämmän kokonaisuuden lopputuloksena. Poikkeusaikana toivon kuitenkin pääseväni parhaaseen mahdolliseen oppimistulokseen, johon näissä olosuhteissa on mahdollista päästä.


Responses
Write your thoughts...Your email will not be published

Comment

Name

Website