Ajatuksia välikritiikistä ja ryhmätyöstä

Maanantaina 23.3. osallistuin elämäni ensimmäiseen etävälikritiikkiin. Aluksi minua hieman epäilytti, miten tilaisuus tulee onnistumaan, mutta yllätyin erittäin positiivisesti ja välikritiikki hoitui moitteettomasti niin esityksen pitäjän kuin seuraajankin näkökulmasta. Kaikki olivat miettineet huolellisesti, miten oman työn saa esiteltyä parhaalla mahdollisella tavalla muille kurssin opiskelijoille vain etäyhteyksien avulla. Muiden töihin oli helppo tutustua ja töiden kommentoiminen sai syventymään muiden töihin tavallista perusteellisemmin, kun sai rauhassa tutustua materiaaliin sekä jäsentää omat ajatuksensa kirjallisiksi kommenteiksi. Tästä tuli mieleen, että vastaavanlainen järjestely voisi toimia myös tavallisissa kritiikkitilaisuuksissa. Olisi mielekästä päästä tutustumaan esimerkiksi yhteen tai muutamaan työhön jo ennen kritiikkitilaisuutta ja valmistella puheenvuorot rauhassa ennen tilaisuutta. Näin jokainen työnsä esittelijä saisi jäsenneltyä palautetta esittelytilaisuudessa.

Olimme ryhmämme kanssa kokoustaneet erilaisten videokokoustyökalujen avulla ja sitä kautta heräsi myös idea esityksen pitämisestä videopalaverissa ja nauhoittamalla ruudun näkymät videoksi. Kokeilimme muutamaan otteeseen, miten tekniikka toimii, ja päädyimme yhdessä siihen, että tämä ratkaisu on toimiva. Esityksemme onnistui hyvin muutamista pienistä nettiyhteydestä johtuneista katkeiluista huolimatta. Esityksestämme tuli tosin harvinaisen pitkä, mikä selittyy pääosin materiaalimme laajuudella. Lisäksi halusimme avata kaivosalueen monimutkaisuutta analyysin kautta perusteellisesti, jotta myös kuulija saisi tarkemman kuvan siitä, minkälaisella alueella nyt työskennellään. Ensimmäisen vaiheen aikana olimme ryhmässä tutustuneet hyvin perusteellisesti erilaisiin aineistoihin, mikä vei suuren osan työajastamme ensimmäisten viikkojen aikana. Välikritiikin kommenteista oli ilo huomata, että selvityksemme panos sekä ryhmätyön voima välittyi esityksestämme. Ryhmässä on ollut hienoa työskennellä ja olemme pystyneet ryhmän avulla tutustumaan isoihin materiaalimääriin ja jakamamaan tietoa toinen toisillemme.

Jyrki kertoi kommenteissa jääneensä kaipaamaan koostetta kaivostoiminnan aiheuttamista ympäristöongelmista. Tämä olisi ollut erittäin hyvä lisä työhömme ja tulee ehdottomasti tuoda jatkossa paremmin esiin. Olimme ryhmämme kanssa päässeet niin syvälle aiheeseen ja viettäessämme aikaa keskenämme, meiltä pääsi unohtumaan, ettei muilla ole samat lähtötiedot aiheeseen kuin ryhmällämme. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että esitystä laatiessa on hyvä astua ulos omasta työstään ja miettiä, miten tiedon saa välitettyä kohdeyleisölleen parhaalla mahdollisella tavalla. Myös yksilötöiden yhteensovittamista keskenään pohdittiin saamassamme palautteessa. Tässä vaiheessa yksilötyömme ovat vielä hyvin ideatasolla, mikä on mielestäni perusteltua ottaen huomioon perehtymiseen sekä konseptisuunnitelmaan käytetyn työpanoksen. Tulemme tällä viikolla pohtimaan ryhmän kesken haluammeko yhtenäistää työmme vai kommentoivatko ne alueen suunnittelua jokainen omalta kantiltaan. Itse näen, että suunnitelmat ovat sovitettavissa yhteen, mutta se ei ole välttämätöntä.  Pirita pohti esityksestämme annetussa kommentissaan laatimiemme kaavioiden yhteyttä itse työhön esimerkiksi sidosryhmien ja ilmaston kohdalla. Lisäksi hän toivoi meidän esittävän tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttaneita tekijöitä korostetummin. Nämä molemmat olivat mielestäni tärkeitä havaintoja ja pyrin jatkossa nostamaan työssäni esiin myös ajatuksenkulun suunnitelman, sen tavoitteiden ja lähtökohtien välillä.

Kävin kaikkien palauttaneiden työt pikaisesti läpi sekä paneuduin Sallan, Johannan ja Veeran yksilötöihin sekä Aadan, Miisan ja Tuomaksen ryhmätyöhön. Oli mielenkiintoista vihdoin nähdä muiden töitä ja, kuinka erilaisia suunnittelualueita kurssin opiskelijat olivat valinneet. Suunnitelmien kirjo oli ilahduttava ja oli hieno tutustua muiden töihin, joista en ole juurikaan kuullut ennen tätä välikritiikkitilaisuutta. Toki monissa töissä toistuu monet teemat kuten fytotekniset ratkaisut ja hulevesien hallinta. Tämä on kuitenkin odotettavaa saman kurssin töiden sisällä.

Alun perin suunnittelin tutustuvani perusteellisimmin niihin töihin, joista koen saavani apuja omaan työhöni, mutta lopulta tutustuin hyvin omasta suunnitelmastani poikkeaviin töihin, mikä oli mukavan virkistävää. Nyt kun kaikkien materiaalit ovat esillä kurssilaisille, voi niihin helposti myös palata halutessaan. Pidin erityisesti Veeran ja Sallan töistä. Veeralla oli hienoja, sekä itselleni täysin uusia, tapoja ratkaista Itämeren ongelmia. Kun monet työt keskittyvät jälkiteollisiin alueisiin, kaupunkialueisiin tai pieniin vesialueisiin, oli kiva nähdä aivan uusi lähestyminen maisemasuunnitteluun. Sallan työssä puolestaan oli mielestäni kaunis symboliikka työn takana. Voisin uskoa, että vastaavan kaltaisia suljettuja tehtaita on Suomessa paljon ja myös samankaltaisilla alueilla nykyisten asuinalueiden tuntumassa. Siksi tällaisessa projektissa olisi myös mahdollista näyttää esimerkkiä siitä, miten vastaavista alueista voi saada puhtaita ja turvallisia virkistysympäristöjä.

Seuraavaksi aion syventyä omaan suunnitelmaani sekä pohtia sen yhteensovittamista ryhmäläisteni kanssa. Kun aiemmassa vaiheessa käytimme paljon aikaa tiedonhakuun ja ryhmätyöskentelyyn, tulee seuraavassa vaiheessa varmasti reflektoitua enemmän omaa työtään myös täällä blogissa. Lähden syventämään työtäni sekä tarkentamaan suunnitelmaa. Olen varmasti yhteydessä muihin ryhmän jäseniin ja olisi myös mielekästä seurata muiden kurssilaisten töiden etenemistä.


Responses
Write your thoughts...Your email will not be published

Comment

Name

Website