Suunnittelukohteeksi Pyhäsalmi

Kiinnostuin kurssin ensimmäisten luentojen ja työpajojen aikana erityisesti fytoteknisistä ratkaisuista sekä niiden hyödyntämistä pilaantuneilla maa-alueilla. Päätin, että tutustun kurssin aikana näihin keinoihin ja hyödynnän niitä harjoitustyössäni, mutta kohteen valitseminen tuotti minulle aluksi ongelmia. Jo ennakkotehtävien esittelytilaisuudessa jälkiteolliset ympäristöt herättivät mielenkiintoni ja juuri ennakkotehtävien valikoimasta löysinkin itselleni mieluisan kohteen Pyhäsalmen kaivosalueesta.

Pyhäsalmen kaivosalue sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla pienen Pyhäjärven kaupungin tuntumassa. Kaivos on toiminut 1960- luvun alusta tähän päivään asti kuparin ja muiden metallien louhoksena, mutta nyt kaivostoiminta on suunniteltu lopetettavaksi vuoden 2021 aikana. Kaivosalueella on kaksi avolouhosta sekä neljä rikastushiekka-allasta, joista yksi on maisemoitu jo 2000- luvun alussa. Nelihenkinen ryhmämme on nyt viimeisten viikkojen aikana tutustunut kaivosta koskeviin materiaaleihin, kuten jälkihoitosuunnitelmaan, kaavaluonnokseen sekä aiheesta tehtyihin opinnäytetöihin. Nykyisten suunnitelmien mukaan kaivoksen maanalaisiin tiloihin on joitakin vaihtoehtoisia suunnitelmia, mutta rikastushiekka-altaille sekä avolouhokselle ei ole toistaiseksi selkeää suunnitelmaa. Ryhmämme aikookin siis laatia koko kaivosalueelle yhdessä ideatasoisen konseptisuunnitelman, jonka jälkeen jokainen ryhmän jäsen paneutuu tarkemmin johonkin kaivoksen osa-alueeseen tai ongelmaan. Alueen keskeisimmät ongelmat ovat myrkyllisten rikastushiekka-altaiden jälkihoito sekä avolouhosten käsittely toiminnan lopettamisen jälkeen. Ryhmämme aikoo tarkastella suljetun kaivoksen ongelmia myöhemmin määriteltävien erilaisten skenaarioiden avulla.

Kuva: Ilmakuva Pyhäsalmen kaivosalueesta, Outokumpu

Itse koen, että olisi mielekästä tarkastella ainakin tilannetta, jossa kaivoksen maanalaiset tilat sekä avolouhos täytetään vedellä sekä tilannetta, jossa maanalainen toiminta jatkuu ja avolouhokset jäävät avoimiksi. Lisäksi kaivosalueen maanpäällisillä ja maanalaisilla alueilla voi tulevaisuudessa olla hyvinkin erilaisia toimintoja. Kaivosalue torneineen on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi alueeksi ja alueella on ehdottomasti teollisuushistoriallista arvoa, jota olisi itsestäni mielekästä säilyttää myös tuleville sukupolville. Toisaalta luontoa on pilattu kaivoksen toimesta paljon ja, siksi olisikin tärkeää puhdistaa maa-alue, sekä antaa luonnolle tilaa vallata alaa itselleen. Nämä kaksi viimeisintä vaihtoehtoa eivät toki sulje toisiaan pois ja isolla kaivoksella on tilaa painottaa kumpaakin näkemystä kaivoksen eri osissa.

Kurssin aikana minua paljon pohdittanut kysymys siitä, kenelle suunnittelemme, nousee Pyhäsalmen alueella taas vahvasti esiin. Suunnitelman problematiikkana on selvästi se, suunnitellaanko lähtökohtaisesti uutta virkistysaluetta ihmisille, jossa on puhdistettua luontoa sekä teollisuushistoriallisia kaivoselementtejä vai onko pääpainona luonnon monimuotoisuuden lisääminen ja maan puhdistaminen. En vielä osaa sanoa, kumpaa painotan enemmän, mutta omassa suunnitelmaosuudessani painottelen varmasti kaivoksen kulttuurihistorian korostamisen sekä luonnon puhdistumisen sekä mahdollisen villiintymisen välillä. Viimeisimmässä ohjauksessa esiin nousi tärkeä argumentti siitä, ettei myrkyllistä aluetta tule vaan peittää ja lakaista maton alle, vaan on aiheellista tuoda näkyviin myös se, että tämä alue on vaarallinen ja myrkyllinen, vaikka pyrkisikin auttamaan aluetta voimaan paremmin ja luontoa ottamaan lisää tilaa itselleen.

Kuva: Zollvereinin uusi puisto, Claudia Dreysse/ Landezine

Erilaiset referenssit ovat herättäneet ajatuksia siitä, mitä suljettu kaivosalue voisi tulevaisuudessa olla. Yksi tähän asti vastaan tulleista kohteista on Zollvereinin puisto Saksan Essenissä. Kyseessä on suljettu hiilikaivos, joka on muutettu virkistysalueeksi. Alueella on onnistuneesti pystytty säilyttämään vanhan hiilikaivoksen identiteetti samalla kun alueesta on tehty ihmiselle viihtyisä alue, jossa järjestää esimerkiksi erilaisia tapahtumia. Alueella on kuvien perusteella jonkin verran uutta kasvillisuutta, kuten fytoteknisesti resilienttejä koivuja. Kasvillisuus vaikuttaa tässä puistossa olevan hyvin tarkoin istutettu määrätyille paikoille ja aukiot sekä reitit näyttävät hallitsevan isoa osaa puistoa. Itseäni kiinnostaisi tutkia harjoitustyössä luonnon villiintymistä suunnittelun osana. Haluan oppia suunnittelukeinoja, joiden avulla voin luoda miellyttäviä ympäristöjä niin, että osa suunnitelmasta on hyvinkin sattumanvaraista ja itseni ulottumattomissa.


Responses
Write your thoughts...Your email will not be published

Comment

Name

Website