Posthumanismiä, biotekniikkaa, bioniikkaa ja ekologisia interventioita

Suuret ja uudet termit olivat maanantain 27.1.2020 työpajan keskiössä, kun opiskelijaryhmät esittelivät lukukokemuksiaan sekä päätelmiään ”bioekstasis” -aiheen kirjallisuudesta, artikkeleista sekä nettisivuista. Työpajan menetelmillä saatiin runsaasti tietoa jaettua koko kurssille, kun kaikki opiskelijat tutustuivat ensin omaan, sitten ryhmänsä ja lopuksi toisten ryhmien aineistoihin intensiivisen päivän aikana. Aiheet vaihtelevat teoriapainotteisista, ihmisen roolia kyseenalaisttavista näkökulmista aina teknisiin luontoa imitoiviin hankkeisiin. Tämä pieni johdatus näihin ”bio-ekstasis”- aihealueisiin selkeytti, mikä itseä  aihealueissa kiinnostaa, mitkä kysymykset nousevat itselle tärkeiksi ja, mihin aihealueeseen haluaisi perehtyä enemmän kurssin aikana.

Ensimmäisen ryhmän teoriapainotteisemmat teokset herättivät minussa kysymyksen ihmisen ja luonnon suhteesta. Olemme tulleet niin kauas toisistamme, mutta olemme silti niin sidoksissa toinen toisiimme. Ihminen ei voi elää ilman luontoa, mutta voiko luonto elää ilman ihmisen apua tässä maailman tilassa? Posthumanismi arkipäiväistyy jatkuvasti ja nykyhminen käyttää niin omaan kuin luonnonkin hyvinvoinnin lisäämiseen paljon teknisiä apuja. Teknologia ei lähtökohtaisesti ole lainkaan luonnonmukaista, vaikka luonnonprosessit voivatkin olla lähtökohtana tai inspiraattiona teknologialle. Lisäksi teknologia ja sen jatkuva kehitys ovat olleet suuria luonnon ja ilmaston saastuttajia. Koska teknologiaa käytetään myös luonnonsuojeluun, herää kysymys, onko teknologia sekä luonnon pelastus että sen tuho? Tiede ja teknologia ovat avanneet paljon mahdollisuuksia myös luonnonsuojelussa, esimerkiksi erinäisissä maan puhdistushankkeissa, mutta tuntuu silti ristiriitaiselta käyttää epäorgaanisia teknologioita luonnonmukaisuuden lisäämiseksi.

Biotieteitä käytetään hyödyksi niin taiteen, tieteen kuin suunnittelunkin aloilla. Erilaiset työpajassakin esitellyt projektit ja hankkeet olivat vaikuttavia ja esimerkeistä löytyi niin tuolin muotoon pakotettu puu kuin magrovemetsän imitaatiokin. Osa hankkeista pyrkii selkeästi imitoimaan luontoa kuin toisissa pääpainona olivat luonnonprosessien hyväksikäyttäminen. Lähtökohtia hankkeissa oli monia ja osassa suuntaus oli ympäristön hyväksi, toisissa ihmisen huviksi ja joissain luonnonsuojelun tukemiseksi. Taideprojekteilla, joissa imitoidaan luontoa voidaan toki tuoda tärkeitä näkökantoja esiin, mutta herää kysymys, siitä kenelle näitä projekteja tehdään – ihmisen huviksi vai luonnon hyväksi? Itselleni tuli erilaisia hankkeita seuratessa selkeäksi, että haluan tutkia harjoitustyössäni jotakin luonnonmukaista, joka ajaa ensisijaisesti luonnon ja sen selviytymisen etuja.

Kysymyksiä heräsi myös uusien orgaanisten materiaalien kehittämisestä. Onko uusien orgaanisten rakennusmateriaalien käyttö järkevää, jos niiden tuottaminen ei ole pitkällä aikavälillä ekologista tai kestävää? Mitä prosessoidumpi tuote on, sitä enemmän se yleensä käyttää energiaa ja luonnonvaroja. On hienoa, että tiede ja uudet orgaaniset innovaatiot menevät eteenpäin ja uusia ratkaisuja syntyy koko ajan. Välillä kuitenkin tuntuu, että halutaan ratkaista yksittäinen ongelma, johon paneudutaan, eikä seurata sen vaikutuksia ympäristölle tai arvioida vaikutuksia isommassa mittakaavassa.

Kuva: PHYTO- Principles and resources for site remediation and landscape design, Kennen & Kirkwood 2015

Luonnon omien prosessien käyttäminen esimerkiksi saasteiden poistamiseen tai niiden leviämisen estämiseen kiinnostaa minua suuresti. Tutustuin itse phytoteknologiaa käsittelevään kirjaan ja kiinnostuin aiheesta suuresti. Hienointa on, että phytoteknologiassa käytetään tavallisia biologisia sekä kemiallisia keinoja ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Teoksessa korostettiin tieteen ja käytännön yhteen saattamista ja se tuntuu itsestänikin yhdeltä oleellisimmista työpajan opeista. Työpajan aikana monessa muussakin yhteydessä korostui taiteilijoiden, suunnittelijoiden ja biologien välisen yhteistyön tärkeys. Uudet koulutusohjelmat muokkaavat monialaisia biosuunnittelijoita ja uusia yhteyksiä tieteen ja käytännön välille. Herää halu kuulua itsekin tähän mahdollisten biosuunnittelijoiden porukkaan, joka ottaa oppeja tieteestä ja tuo sen taiteeseen ja suunnitteluun.

 

 


Responses
Write your thoughts...Your email will not be published

Comment

Name

Website