Posthumanismiä, biotekniikkaa, bioniikkaa ja ekologisia interventioita

Suuret ja uudet termit olivat maanantain 27.1.2020 työpajan keskiössä, kun opiskelijaryhmät esittelivät lukukokemuksiaan sekä päätelmiään aiheen kirjallisuudesta, artikkeleista sekä nettisivuista. Työpajan menetelmillä saatiin runsaasti tietoa jaettua koko kurssille, kun kaikki opiskelijat tutustuivat omaan, oman ryhmänsä sekä toisten ryhmien aineistoihin intensiivisen päivän aikana. Omaan aiheeseen pääsi hyvin sisälle, oman ryhmän kattoteemasta sai jo laajemman käsityksen ja muiden ryhmien teemoihin sai hyvän johdatuksen päivän aikana. Tämä pieni johdatus näihin ”bio-ekstasis”- aihealueisiin selkeytti, mikä itseä kiinnostaa, mitkä kysymykset nousevat itselle tärkeiksi ja, mihin aihealueeseen haluaisi perehtyä enemmän kurssin aikana.

Teoriapainotteisemmat teokset herättivät minussa kysymyksen ihmisen ja luonnon suhteesta. Olemme tulleet niin kauas toisistamme, mutta olemme silti erittäin sidoksissa toinen toisiimme. Ihminen ei voi elää ilman luontoa, mutta voiko luonto elää ilman ihmisen apua tässä maailman tilassa? Ihminen käyttää itsensä hyväksi paljon teknisiä apuja ja toisinaan myös luontoa autetaan teknologian avulla. Teknologia ei lähtökohtaisesti ole lainkaan luonnonmukaista, vaikka luonnonprosessit voivatkin olla lähtökohtana teknologialle tai sen kehittymiselle. Teknologia, sen eri muodot ja mahdollistamat laitteet ovat kuitenkin aiheuttaneet saasteineen luonnolle myös haittatekijöitä. Herää kysymys, onko teknologia sekä luonnon pelastus että sen tuho? Toki tämä riippuu vahvasti siitä, miten ja minkälaista teknologiaa käytetään. Tiede ja teknologia on avannut paljon mahdollisuuksia myös luonnonsuojelussa, mutta tuntuu silti ristiriitaiselta käyttää epäorgaanisia teknologioita luonnonmukaisuuden lisäämiseksi.

Biotieteitä käytetään hyödyksi niin taiteen, tieteen kuin suunnittelunkin aloilla. Erilaiset työpajassakin esitellyt projektit ja hankkeet ovat vaikuttavia, mutta kenelle ne on suunnattu? Onko suuntaus ympäristön hyväksi, ihmisen huviksi vai luonnonsuojelun tukemiseksi? Vastaus tähän on varmasti kaikkiin, osaan ja ihan muihin, täysin projektista riippuen. Seuratessani päivän aikana näitä eri tarkoituksiin tehtyjä hankkeita, itselleni muodostui selkeäksi, että haluan tutkia harjoitustyössäni jotakin luonnonmukaista, joka ajaa ensisijaisesti luonnon ja sen selviytymisen etuja.

Kysymyksiä heräsi myös uusien orgaanisten materiaalien kehittämisestä. Onko uusien orgaanisten rakennusmateriaalien käyttö järkevää, jos niiden tuottaminen ei ole pitkällä aikavälillä ekologista tai kestävää? Mitä prosessoidumpi tuote on, sitä enemmän se yleensä käyttää energiaa ja luonnonvaroja. On hienoa, että tiede ja uudet orgaaniset innovaatiot menevät eteenpäin ja uusia ratkaisuja syntyy koko ajan. Välillä kuitenkin tuntuu, että halutaan ratkaista yksittäinen ongelma, johon paneudutaan, eikä seurata sen vaikutuksia ympäristölle tai arvioida vaikutuksia isommassa mittakaavassa.

 

Kuva: PHYTO- Principles and resources for site remediation and landscape design, Kennen & Kirkwood 2015

Luonnon omien prosessien käyttäminen esimerkiksi epäpuhtauksien poistamiseen tai niiden leviämisen estämiseen kiinnostaa minua suuresti. Tutustuin itse fytoteknologiaa käsittelevään kirjaan ja kiinnostuin aiheesta suuresti. Hienointa on, että fytoteknologiassa käytetään tavallisia biologisia sekä kemiallisia keinoja ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Teoksessa korostettiin tieteen ja käytännön yhteen saattamista ja se tuntuu itsestänikin yhdeltä oleellisimmista työpajan opeista. Monessa muussakin yhteydessä korostui taiteilijoiden, suunnittelijoiden ja biologien välisen yhteistyön tärkeys. Uudet päivän aikana ilmi tulleet koulutusohjelmat muokkaavat monialaisia biosuunnittelijoita ja muodostavat uusia yhteyksiä tieteen ja käytännön välille. Herää halu kuulua itsekin tähän mahdollisten biosuunnittelijoiden porukkaan, joka ottaa oppeja tieteestä ja tuo sen taiteeseen ja suunnitteluun.

 

 


Responses
Write your thoughts...Your email will not be published

Comment

Name

Website