Author Archives: Aada Taipale

Kurssin yhteenveto

Maisemarakentamisen syventävä studiokurssi on kokonaisuutenaan takana päin, ja tuntuu hurjalta, että noin 400 tunnin työmäärä ja lopputulos jäävät arkistojen kätköihin. Kritiikkitilaisuudesta jäi ryhmällemme ja myös itselleni hyvä mieli erityisesti opponoijien laadukkaiden arviointien vuoksi. Kuten kritiikissäkin ryhmällemme todettiin, olisi työmme kaivannut tiivistämistä. Kommentteihin on itsekin helppo yhtyä, vaikka toisaalta osaan nähdä perusteet myös laajalle aineistolle. Kun kolme opiskelijaa tavoittelevat työstä 15 opintopistettä, on lopputuloksenkin oltava sen tasoinen. Ehkä työmme olisi kuitenkin kaivannut teemakohtaisten painotusten tarkastelua, sillä sellaisenaan raportti on melko analyysikeskeinen.

Kurssin oppimistavoitteet eivät kohdallani täyttyneet mielestäni aivan täysin. Ryhmätyön hyvänä, mutta tässä tapauksessa myös heikkona puolena on se, ettei kaikkea tarvitse tehdä yksin ja itse. Näin ollen useat työn osa-alueet ja tekninen toteutus ei tullut kokemuksen tasolla tutuksi, vaan useita asioita oppi muiden työtä katsomalla tai heidän tietojaan kuulemalla. Koenkin oloni hieman epävarmaksi teknisten ratkaisujen toteuttajana, enkä näillä taidoilla uskaltaisi mitään toimeksiantoa toteuttaa yksin.

Teknisten taitojen puutteita kompensoi kuitenkin kykyni tehdä analyysejä sekä etsiä ja yhdistellä tietoa. Lisäksi koin, että roolini ryhmässä oli pitää huoli aikataulusta ja toimia ikään kuin diplomaattina. Kaiken lisäksi olen ylpeä siitä, että pärjäsin ryhmässämme hyvin. Ihailen ryhmätovereideni intohimoa ja omistautuneisuutta erityisesti teknisiin ratkaisuihin perehtyessä. Sen lisäksi ihailen ryhmätovereideni maisema-arkkitehtonista näkemystä ja kykyä luoda ja nähdä uutta ympäristöä. Koen olevani tutkijaluonne, enkä niinkään suunnittelija. Sen vuoksi tällaiset suunnittelukurssit tuntuvat usein haasteellisista ja olen hyvin tyytyväinen, kun saan toimia taka-alalla ja analyyttisten osuuksien parissa. Koen, että tällä kurssilla menin myös oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja osallistuin kokonaisuuden suunnitteluun tasavertaisesti ryhmätovereideni kanssa.

Ryhmätyö oli hedelmällistä ja se antoi realistisen kuvan siitä, millaista suunnittelutyö todellisuudessa toimistoissa voisi olla. Olin työstämme innoissani, mutta jopa suurempaa innostusta tarjosi muiden kurssilaisten töiden seuraaminen. Kritiikkitilaisuudesta teki mielenkiintoisen toinen toistaan upeammat työt. Kurssin teemaa oli sovellettu monipuolisesti hyvinkin erilaisissa kohteissa, ja erityisesti mieleeni jäivät Veera Soikkelin sekä Rolf Aution laadukkaat kurssityöt. Kyseisiä töitä lukiessa ja tutkiessa tunsin itseni hyvin pieneksi suunnittelijan aluksi, sillä työt oli niin laadukkaasti ja taitavasti laadittu. Päällimmäisenä kurssista mieleeni jäikin ilo siitä, että tämä teema kiinnostaa niin useita opiskelijoita. On hienoa nähdä, kun joku omistautuu työlle koko sydämellään. Samalla toivon hiljaisesti, että löydän myös oman paikkana suunnitteluprojektien taustajoukoissa kokien silti osallisuuden tunnetta lopputuloksiin.

Kurssi oli opettavainen kokemus ajanhallinnan, laajuuden sekä ryhmätyön kautta, ja poikkeuksellisista työolosuhteista huolimatta lopputulokseen voi olla hyvinkin tyytyväinen. Tämän kurssin opit ovat arvokkaita tulevana suunnittelijana, mutta erityisesti myös tulevien kurssien ja diplomityön parissa.

Ajatuksia työn jatkamisesta

Olemme kuluneiden viikkojen aikana kokoustaneet ryhmämme kanssa säännöllisesti. Yleissuunnitelma alueellemme alkaa olla lopullisessa hahmossaan, ja onkin aika siirtyä tarkemman toteutuksen pariin. On hurjaa ajatella, että työn palautukseen on aikaa enää neljä viikkoa. Aikaa ei ole liikaa hukattavaksi ja jokainen askel johtaa maalia kohti.

Omat työhetkeni kuluvat tällä hetkellä kasviluettelon parissa. Suunnittelualueellamme on useita eri metsätyyppejä sekä kasviolosuhteita, minkä seurauksena myös lajiluettelosta tulee laaja. Olen koonnut kasviluetteloon kullekin alueelle sopivia kasveja pohjakerroksesta puukerrokseen esimerkiksi lehdoille, kankaille ja jalopuumetsille. Eri niittytyypeille on omat kasvilajinsa, minkä lisäksi alueelle tulee dynaamisia perennaistutuksia. Kasviluettelon koostaminen on yllättävän työlästä, ja kasvien valinnan suhteen on vaikea löytää kriteerejä. Olemme niittykasvillisuudessa päättäneet huomioida alueelle laaditun värianalyysin. Kukkivat kasvit on helppo valita ja lajitella värin perusteella niin, että alue sointuu ympäristöönsä.

Olen tällä hetkellä todella onnellinen ryhmästäni, joka tekee ahkerasti ja kunnianhimoisesti töitä. Poikkeustilanteen keskellä oma työskentelymotivaatio ja ahkeruus on koetuksella, mutta ryhmäpalaverit lähes joka toinen päivä lisäävät motivaatiota ja luottamusta työn etenemiseen. Odotan innolla, minkälaisen työn saamme ryhmänä kasaan.

Pohdintaa tentistä

Saimme viikko sitten järjestetyn tentin palautteen eilen, ja nyt olisi aika pohtia tenttiin liittyviä ajatuksia, oppimiskokemuksia ja sen vaikutusta omaan työohjelmaan.

Tentti tuntui minusta melko haastavalta, oli etukäteen hieman vaikeaa tietää, minkä tyyppiseen kirjallisuuteen olisi tentin kannalta ollut järkevää perehtyä. Olin perehtynyt infraRYLiin melko yleispiirteisesti, ja sen seurauksena tentissä minulla olikin paljon ongelmia toisessa tehtävässä. Rakennustapaselostuksen sisällysluettelon laatiminen oli minulle aivan uusi asia, ja se piti laatia alueesta, joka tuli tietoon vasta tentin alkamishetkellä. Tiesin tentin aikana kyllä, mitä infraRYListä löytyy, mutta minulla ei ollut juurikaan hajua siitä, mitä kaikkia lukuja tulee oman alueeni kohdalla ottaa huomioon. En myöskään osannut kirjata sisällysluettelon yhteenkään kohtaan infaRYListä poikkeavia toimenpiteitä, ihan vain siksi, ettei minulla ollut kyseisistä toimenpiteistä tietoa. Opinnoissani en muista, että rakennustapaselostukseen olisi juurikaan perehdytty, joten tämä koko aihe olisi mielestäni vaatinut ehkä jonkinlaisen luennon tai opetusmateriaalin. InfraRYLiin on nyt kuitenkin tutustuttu ja rakennustapaselostuskin tullut jollakin tasolla tutuksi, vaikka hieman hämmennystä siihen liittyen vielä on.

Eniten hyötyä tulevan suunnittelutyön kannalta on kaikesta tausta-aineistosta, johon olen perehtynyt. En ehkä tenttiä varten osannut perehtyä juuri minua eteenpäin avustaviin sisältöihin,  vaan ehkä minun olisi pitänyt tutustua jopa tarkempiin teknisiin toteutustapoihin ja esimerkiksi kasvualustojen rakentamiseen. Harjoitustyössämme ovat tärkeässä roolissa erilaiset kasviyhdyskunnat, jotka vaativat myös maaperältään erilaisuutta. Myös esimerkiksi metsän hoito ja sukkession avustaminen vaatisivat lisäselvityksiä. Luulen, että nyt olisi avartavaa perehtyä muiden opiskelijoiden kirjallisuuslistoihin, sillä niistä voisi löytyä materiaalia, jota en itse ole osannut etsiä.

Tentti oli kaiken kaikkiaan hieman vieras tilanteena sekä konseptina, mutta luulen, että se antoi tulevaa kurssia varten paljon tärkeitä eväitä.

Välikritiikki 2

Toinen välikritiikkimme järjestettiin tällä kertaa digitaalisessa muodossa. Ajatus tuntui ensi alkuun jännittävältä, mutta tajusin pian sen tarjoavan aivan uusia mahdollisuuksia töiden tutustumiseen. Teimme ryhmäni kanssa videomuotoisen presentaation samaan tyyliin kuin olisimme esitelleet työ tyypillisessä kritiikkitilaisuudessa. Koen, että digitaalisesti oli mahdollisuus perehdyttää kuulijat sisältöön jopa paremmin kuin kritiikkitilaisuuden aikana. Pystyimme jakamaan kaiken materiaalin alustalle, josta jokainen sai itse valita mihin niistä tutustuu ja kuinka tarkasti.

Välikritiikkipäivänä muiden töihin tutustuminen oli mielekästä. Töihin oli mahdollista perehtyä omalla aikataululla juuri niin tarkasti, kuin teki mieli. Oli myös helpompaa antaa huolellista ja rakentavaa palautetta, kun sitä sai rauhassa pohtia ennen ylös kirjoittamista. Kaiken kaikkiaan välikritiikin toteutuksesta jäi hyvä mieli.

Työt, joihin perehdyin, olivat todella inspiroivia ja mielenkiintoisia. Vaikka vaatimuksena oli tutustua vain muutamaan työhön, teki tietysti mieli tutkailla jokaista kurssilaisen työtä. Toisten töihin perehtyminen sekä heidän saama palaute on usein kaikista tärkeintä oman oppimisen kannalta, ja niin oli myös tällä kertaa.

Olimme ryhmäni kanssa iloisia saamastamme palautteesta. Koimme palautteen olevan aiheellista, ja huomasimme sekä onnistumiset että puutteet, joista kommenteissa mainittiin. Olemme analysoineet Töölönlahtea melko tarkasti ja perehtyneet huolella teoriaan, mutta kaiken tekemisen ohessa unohtui kirjoittaa kohteen valitsemisprosessi ylös. Emme myöskään olleet soveltaneet työhömme teoriaa, johon olimme perehtyneet. Näitä kahta teemaa meidän tulee jatkossa avata enemmän.

Myös konseptimme ja useiden kerrosten pääkllekäisyys vaatii vielä kehittelyä. Ratapihan raiteista johdetut kulkuväylät tuntuivat monista melko runsailta, emmekä olleet osanneet avata niiden ideaa tarpeeksi selkeästi. Tarkoituksenamme oli toteuttaa kapeita, raiteiden levyisiä kulkureittejä ympäröivään kasvillisuuteen sulautuen osaksi eri kasvialueita. Nämä raidereitit mahdollistaisivat luontoon sukeltamisen, eikä niiden tarkoitus olisi toimia pääasiallisina kulkuväylinä.

Saamamme palaute oli laadukasta ja monipuolista, ja kiinnitti katseemme sellaisiinkin kohtiin, joita emme enää ole osanneet työssämme nähdä. Olemme iloisia saamasta palautteesta ja koemme, että sen pohjalta työtä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tulevaisuus historian peilinä

Päätimme tehdä kurssin työn ryhmätyönä ja valitsimme suunnittelualueeksemme Töölönlahden. Olen ollut kohdevalinnastamme innoissani ja työn edistäminen on tuntunut mielekkäältä. Tähän mennessä olemme keskittyneet lähtöselvitysten ja analyysien kasaamiseen, sekä alustavien ideoiden jäsentämiseen.

Olen itse saanut analyysivaiheessa tutustua Töölönlahden historiaan, kaavoitusvisioihin sekä julkiseen keskusteluun, jota puistosta käydään. Minut yllätti se, kuinka monivaiheinen Töölönlahden historia todellisuudessa on ollut. Löysin lähteeksi muutaman todella mielenkiintoisen teoksen: Näkökulmia Helsingin ympäristöhistoriaan (Laakkonen, S., Laurila, S., Kansanen, P., Schulman, H., (2001). ) sekä Maisemapuistosta reformipuistoon (Häyrynen, M., (1994).), jotka valottavat Töölönlahden historiaa, kehitystä sekä myös ympäristön tilan muutosta selkeästi. Olen lisäksi tutustunut teokseen Töölönlahti – suunnitelmia = Tölöviken-planer: 1910-1990 (Norri, M-R., (1990).), jonka avulla sain selvyyden Töölönlahden ja koko Rautatieaseman ympäristön kaavoitushistoriasta.

On ollut myös yllättävää, kuinka paljon Töölönlahti on ollut julkisen keskustelun aiheena. Pelkästään Helsingin Sanomista löytyy Töölönlahtea käsitteleviä artikkeleja, juttuja, kolumneja ja mielipidekirjoituksia kymmenkunta jokaista vuotta kohti. Näistä kirjoituksista ei jää epäselväksi, että Töölönlahti paikkana on helsinkiläisten sydämessä ja mielessä. Töölönlahteen kohdistuu valtavasti ristikkäisiä paineita kaupungin, asukkaiden, suunnittelijoiden ja poliitikkojen tasolla. Mitä alueella ikinä tehdäänkään, herättää se varmasti keskustelua sen oikeutuksesta.

Ulkopaikkakunnalta Helsinkiin vasta muutama vuosi sitten muuttaneena Töölönlahti on ollut minulle aina työmaa tai vasta kasvava puisto. Muistan kyllä, kuinka junalla Helsinkiin saapuessa kansallisooppera ja Finlandia-talo hohtivat järven pintaa  vasten täysin avoimessa maisemassa ennen radan varren toimistorakennuksia. Makasiineista minulla ei kuitenkaan ole muistikuvia, eikä myöskään Töölönlahden villiintyneestä  ruderaattiympäristöstä. Kiinnostavin historialöytö oli Töölönlahden taidepuutarha 2000-luvulta. Kun löysin finnasta kuvamateriaalia Töölönlahden kukkaloistosta, en ollut uskoa silmiäni. Taidepuutarha toteutettiin yhden kesän ajaksi Finlandia-talon edustalle ikään kuin tulevan (vuonna 1997 järjestetyn maisema-arkkitehtuurikilpailun voittajaneen) työn esiliinaksi. Taidepuutarha koostui toinen toistaan upeammista perennaistutuksista sekä kansainvälisestikin noteerattujen taiteilijoiden teoksista. Taidepuutarha sai helsinkiläisten keskuudessa lämpimän vastaanoton, mutta valitettavasti kukkaloistoa ei nähty enää tulevina vuosina.

Taidepuutarhan myötä kapunkilaiset saivat pienen väläytyksen siitä, mitä Töölönlahti parhaimmillaan voisi olla. Sen sijaan nykytilanteen on vaikea kilpailla 2000-luvun alun kukkaloiston kanssa. Töölönlahden uutta kukoistusta etsiessä voikin vain miettiä, toimisiko Töölönlahti historiansa kautta peilinä tulevaisuudelle? Suunnittelun kannalta olisi varmasti järkevää ottaa opiksi historian epääonnistumisista, mutta myös niistä onnistumisista.

BIO-EKSTASIS -työpaja

Bio-ekstasis -työpajatyöskentely oli ajatuksia herättävä ja inspiroiva, sillä työpajat oli mielestäni rakennettu onnistuneesti: oma aihealue liitettiin laajempaan kokonaisuuteen itsenäisen tarkastelun jälkeen, ja lopulta laajemmat aihekokonaisuudet nidottiin yhteen koko kurssin teeman alle. Korkealentoisia, useita eri tieteenaloja yhdistäviä aiheita riitti, eikä niiden ymmärtäminen ollut heti helppoa. Ryhmäkeskusteluista oli suuri apu, ja lopulta ajatuksia ja kysymyksiä suorastaan tulvi!

Suurin oivallus omalla kohdallani oli ajatus luonnosta lähtemisestä ja lopulta luontoon palaamisesta. Biomimiikan ja erilaisten algoritmien avulla kokeillaan, kuinka eloperäisestä aineksesta jalostetaan tuotteita nykyajan ihmisen tarpeisiin. Plankton ja leväkasvustot muuttuvat kulhoksi ja kantasoluista kasvatetaan nahkatakkeja koeputkissa. Eläinten kotiloita ja pesärakennelmia käytetään hyväksi asuntosuunnittelussa ja kastemadon toiminnasta otetaan oppia peltojen hulevesien puhdistamisessa. Samaahan ihminen on tehnyt ennenkin, vain hieman erilaisella tavalla.

Mieleeni nousi heti tarinoita Kalevalasta. Väinämöinen teki kanteleen kopan hauen leukaluusta, ja onpahan eläinten luita sekä muita eloperäisiä aineksia käytetty hyödykkeinä aiemminkin. Aiemmin hyödyntäminen tapahtui kuitenkin materiaalin ehdoilla, ilman sähköllä toimivia apuvälineitä. Mutta perusajatus taustalla on ollut sama: ihminen on aina saanut hyödykkeitä luonnosta.

Oli todella kiinnostavaa kuulla biomimiikasta, phytoteknologiasta ja monesta muusta tieteenalasta, jolla voidaan lisätä sosiaalista yhdenvertaisuutta eri eliölajien välillä. Tämän kurssin aikana tahtoisin perehtyä erityisesti siihen, kuinka luonnon omia prosesseja hyödyntämällä voidaan luoda puhtaampaa, terveellisempää, ekologisesti kestävämpää ja biodiversiteetiltään rikkaampaa ympäristöä. Tarpeellisena näkökulmana oli myös eri tieteenalojen yhdistäminen ja monitieteellisyys. Taidetta, tiedettä, biologiaa ja arkkitehtuuria yhdistelemällä voidaan luoda ratkaisuja, joihin yhden ainoan alana asiantuntijat eivät kykenisi. Olenkin siis iloinen siitä, että tämän kurssin suunnittelutehtävää alamme tekemään ryhmätyönä. Vaikka edustammekin samaa alaa, meillä on omat vahvuutemme ja ideamme!

 

Ensimmäisiä pohdintoja

Lisätty luonto!

Jo kurssin otsikko sai ajatukseni vilisemään vilkkaana. Mitä kyseinen sanapari mahtaa tällä kurssilla tarkoittaa?

Maisemarakentamisen tekniikka on opintojeni aikana tuntunut minulle hieman etäiseltä. Kipuilin kandidaattivaiheessa oman suunnittelijaidentiteettini kanssa, sillä teknisten piirrustusten ja rakenneleikkausten tuottaminen ei tuntunut mielekkäältä. Kandiaattiopintojeni viimeisen vuoden pyhitinkin kulttuurimaisemalle sekä arkkitehtuurin historialle, joiden parissa tunsin vihdoin mieleni tyyntyvän. Kulttuurimaisema ja historialliset ympäristöt ovat olleet vahvasti läsnä myös syksyllä alkaneissa maisteriopinnoissani. Toista studiokurssia valitessani päätin, että on aika astua maisemarakentasimen tekniikkan sekä minut erottavan kynnyksen yli! Ja täällä minä olen. Innostuneempana kuin useimpien muiden kurssien alkumetreillä.

Luonnon lisääminen ja maiseman rakentaminen ovat mielestäni maisema-arkkitehdin tärkeimpiä tavoitteita. Lisäämisen ja rakentamisen ei kuitenkaan tarvitse aina olla muurin pystyttämistä tai katupuiden istuttamista, vaan paljon enemmän. Mielestäni maiseman rakentamisen ja luonnon lisäämisen tulisi välillä olla juuri niiden vastakohta. Jos rakennettu tuntuisikin lopputuloksessa rakentamattomalta, ja lisätty lisäämättömältä? Kuinka maisema-arkkitehti voisi luoda ympärilleen luonnollista, luonnonomaista luontoa? Luontoa, jota ei osaisi edes ajatella jonkun suunnittelemaksi.

Kurssin ensimmäisenä intensiivipäivänä kuulimme kiinnostavia luentoja ekologiasta ja ekosysteemeistä. Minut pysäytti heti alussa ekosysteemin käsite: se on elollisten ja elottomien osien toiminnallinen kokonaisuus, joka ylläpitää itse itseään. Samalla, kun ihmistoiminta voi horjuttaa ekosysteemien toimivuutta, se voi yhtä lailla auttaa niitä uuteen alkuun. Se on jotain, mihin tulevana maisema-arkkitehtina tahtoisin pyrkiä.

Maisemarakentamisen syventävällä kurssilla aion ottaa pieniä askelia toivettani kohti. Koen, että minulla ei vielä ole keinoja ratkaista luonnon monimuotoisuudessa ilmeneviä haasteita. Vielä en tiedä, kuinka suunnitella uusi, itseään ylläpitävä ekosysteemi tai kuinka auttaa olemassa olevaa systeemiä ponnistamaan kohti uutta kukoistusta. Vahvuuteni on kuitenkin aina ollut tiedon hankinnassa, omaksumisessa ja soveltamisessa. Niitä taitoja tällä kurssilla tarvitsen. Kurssi tulee vaatimaan minulta yhä enemmän tiedonjanoa, sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä, sillä tämän aihepiirin parissa työskennellessä astun epämukavuusalueelleni. Ensimmäinen tavoitteeni onkin tehdä epämukavasta mukavaa, ja se onnistuu ensisijaisesti asennetta muuttamalla!