Lopputulos

Pieneltä ikuisuudelta tuntuva kurssi on vihdoin päätöksessä. Laidasta laitaan on menty tunnelmien ja mietteiden kanssa kyseistä kurssia kohtaan. Omiin oppimistavoitteisiin ei aivan täysin päästy, sillä tavoitteena oli myös päästä teknisempään ja ammattimaisempaan lopputulokseen, jossa oltiin otettu huomioon realistiset lähtökohdat. Lopussa kuitenkin huomasin taas päätyväni ratkaisuun, joka on toteutukseltaan yltiömaalisen kallis että myös osin mahdotonta toteuttaa. Olin siis unohtanut täysin kaikki turvamitoitukseen vaadittavat mitat ja vaatimukset. Lopputuotoksena oli siis taas kritiikissäkin näyttäväksi sanottu, mutta toteutukseltaan mahdoton ratkaisu.
Tähän lopputulokseen johdatteli varmasti taas myös vaihteleva motivaationi kyseistä kurssia kohtaan. Olin tehnyt osin niin vaikeita ratkaisuja leikkipuistoon että oma motivaationi sen loppuun viemiseen katosi aika ajoin kokonaan, kiinnostus työtä kohtaan heräsi vasta viimeisillä viikoilla, jolloin työn ylösalaisin vetäminen tai realistisen toteutuksen suunnittelu kävi mahdottomaksi. Oli myös mielenkiintoista kuulla kritiikissä että heinäkasvillisuuden valinta leikkipaikkaan ei tule onnistumaan, sillä en ollut aiemmin tästä kuullut tai sitten kyseinen informaatio on mennyt minulta vain täysin ohi. Myös yksityiskohtien suunnittelu jäi itseltäni täysin mikä harmittaa minua. Penkeistä ei ole suunnitelmissa mitään tarkempaa kuvaa ja ne ovatkin merkitty kuviin vain hahmotelmina.  Yksi tavoitteistani oli luoda puistosta myös aikuiselle viihtyisä oleskelupaikka, jotta he jaksavat istua siellä ja katsoa kun lapset leikkivät. Tämän takia olisi ollut mielestäni tärkeää suunnitella kyseiset penkit hyvin ja huolella. Nyt niiden sijoittelu on vain mietitty sen mukaan mistä leikkialuille näkee hyvin ja miten kasvillisuus rajaa erilaisia seinämiä/suojia penkkien ympärille luoden rauhallista tilaa.

Myös kiipeilytelineen pintamateriaali jäi täysin suunnittelematta. Eli se miltä osin kiipeilyteline mahdollistaa kiipeilyn. Myös jonkin näköinen raportti ilmeisesti olisi avannut enemmän ajatustyötä kyseisessä työssä ja mielestäni oman ideani esittely ja ajattelu jäi esitystilaisuudessa keskeneräiseksi ja vailinaiseksi.

Kurssissa oli kuitenkin paljon hyvää ja esimerkiksi huomasin vaistomaisesti tutkailevani ulkona liikkuessa lasten liikkumista ympäristössä ja millaisia leikkipaikat ovat, sekä miten lapset käyttävät sitä. Kurssi siis avasi silmiä. Lisäksi onnistuin kyllä luomaan mielestäni lapsille utopistisen oman maailmansa, mitoituksissa tietysti olisi vielä viilaamista ja onnistuin käyttämään haluamiani isoja muotoja työssä. Myös hyönteisten maailmasta inspiroituja muotoja sain hyödynnettyä eri kohdissa leikkipuistoa. Olen mielestäni onnistunut yllättävän hyvin siinä etten ole hyödyntänyt alueella juurikaan perinteisiä leikkivälineitä. Ainoa ehkä perinteisin leikkiväline alueella on hiekkalaatikko, joka on kuitenkin muotoiltu hyvin orgaanisen muotoiseksi ja sitä kautta epätyypilliseksi. Sain kuitenkin tietää että näin orgaanisen hiekkalaatikon ylläpito on jo hyvin vaikeaa ja ei siinä mielessä toimisi kovin hyvin lasten hiekkalaatikkona. Hups. Mutta olin asettanut myös tavoitteiksi luoda persoonallinen, mieleenpainuva ja liikkumista tukevan puiston. Näissä mielestäni onnistuin hyvin. Tosin olin myös asettanut tavoitteiksi erikoistumisen, tekniset tavoitteet ja realismin. Näissä taas en puolestani onnistunut.

Jatkossa varmasti yrittäisin pitää realismia enemmän mielessä jo ihan alusta asti ja ehkä unohtaisin lennokkaimmat ideat jo heti alkuunsa. Realismi on yksi asia mitä haluaisin oppia kursseilla lisää, sillä työni ylipäätään tuntuu olevan mahdottomia toteuttaa oikeasti ja siitä olen aiemminkin saanut palautetta. Myös haluttuun lopputulokseen pääsemiseen olisi työohjelmaa pitänyt muuttaa, mutta itsepäisesti halusin pitää työohjelman alusta loppuun samana. Esimerkiksi taideosion olisi voinut jättää pois vaadituista osioista, sillä ilmeisesti työn taiteellinen ajatus ei auennut työtä katsottaessa ja se jäikin hyvin vailinaiseksi osioksi. Työssä oli majan sisällä esimerkiksi kalliotaidetta eli Kallio taidetta. Mutta tuokin idea jäi hyvin vajaavaiseksi.

Kurssi oli mielestäni silti hyvin antoisa ja mieluinen, mutta olisin kaivannut itseltäni enemmän paneutumista itse taustatietoihin ja keskittymään realistisempaan toteutukseen.

Posted by Heini Vuorelma

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *