Aluksi

Tämä on ensimmäisiä kursseja (ja ensimmäinen studioni) missä lähdetään syvemmin miettimään suunnittelua lasten näkökulmasta. Lapsi ja aikuinen kokee ympäristön hyvin eri tavoin, johtuen jo esimerkiksi koko erosta. Se mikä aikuiselle saattaa olla jo liian pelottavaa ja jännittävää voi lapsesta tuntua vain hauskalta ja hyvällä tavalla jännittävältä. Omasta lapsuudesta alkaa olemaan jo aikaa, joten täysin lapsen kenkiin asettuminen tuntuu haastavalta ja jokseenkin vieraalta. Myöskään lähipiirissäni ei juurikaan ole lapsia joiden kautta pystyisin heidän maailmaansa siirtymään tai lähemmin tarkastelemaan.

Mielestäni kurssin sisältö ja tehtävänanto vaikuttavat hyvinkin mielenkiintoisilta, mutta koen ”asiantuntijana” olevani suhteellisen hukassa siitä mikä voisi lapsista olla mielenkiintoinen ja leikkejä tukeva ympäristö. Koen kuitenkin kurssin olevan positiivinen haaste ja se saattaisi jopa tuoda esiin jokaisella pienen lapsekkuuden. Luulen nimittäin että ihminen on leikkisä jossain määrin koko elämänsä ajan, mutta tämä leikkisyys hautautuu vain kaiken vastuun ja suorituskeskeisen elämäntyylin alle. Itsellänikin hauskimpia muistoja tältä kesältä löytyy Laajasuon sporttipuistosta, jossa keinuimme poikaystäväni kanssa mahdollisimman korkealle ja kovaa. Hirvitti, mutta olihan se nyt todella hauskaa!

Kurssin ennakkotehtävässä oli hauska palata omiin lapsuuden maisemiin ja pohtia niitä, miksi juuri nämä maisemat oli tärkeitä. Itselleni silloin leikeissä oli tiiviisti mukana sarjat ja elokuvat(Muumit ja Totoro). Oli myös mielenkiintoista nähdä muiden studiolaisten tarinoita ja ajatuksia omista lapsuuden maisemista. Usein samoina teemoina kulki juuri jännitys, mielikuvitus, luonto ja maamerkit. Juurikaan leikkipuistoja ei mainittu lapsuuden isoimpana näyttämönä, vaan usein lähellä oleva luonto ja oma piha olivat näitä paikkoja joissa eniten leikittiin.

Itseäni kiinnostaa kurssilla juuri taiteen, kaupungin ja lasten huomioiminen suunnittelussa.  Koen näiden asioiden yhdistämisen mielenkiintoisena haasteena ja haluaisin lukea ja tutkia lasten ajattelusta enemmän. Myöskin luulen että alan kiinnittää enemmän huomiota leikkipuistoihin ja ympärillä leikkiviin lapsiin. Aikaisemmin työn ja opiskelujen kautta aiheisiin joista minulla ei juuri ole kokemusta syventyminen on tapahtunut yleensä vierailemalla paikan päällä ja havannoimalla ympäristöä ja käyttäjiä.

Posted by Heini Vuorelma

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *