Lappset ja parkour

Tämä päivä alkoi Lappsetin tiloissa Valimotie 21:ssä. Oli hauska nähdä tuttuja pitkästä aikaa ja samoin oli hauska olla excursiolla pitkästä aikaa. Lappset esitteli aluksi omia arvojaan ja tapaansa suunnitella tuotteita. Seminaarissa esiteltiin myös erinäisiä turvallisuusvaatimuksia ja miten heidän tuotteitaan pystytään myös käyttämään teemapuistoissa.

Olin lähtenyt suunnittelijana asenteella että nyt suunnitellaan pelkästään lapsille, mutta seminaarissa huomautettiin hyvin siitä että myös lapsille suunnattuja puistoja pitää suunnittella niin että myös aikuiset siellä viihtyvät. Eikä ihme sillä aikuisethan lapsia puistoihin vie ja päättää kauan niissä vietetään aikaa. Tämä oli esimerkiksi hyvä pointti tältä päivältä.

Iltapäivällä päästiin kokeilemaan parkouria. Alkuun hiukan hirvitti ja ajattelin ettei yhdenkään muurin yli tulisi pääsemään. Myös ajatus aikuisten hyppimisestä muurilta toiselle tuntui vähän tylsältä. Tästä lyhyestäkin kokeilusta jäi kuitenkin hauska olo ja se myös avasi silmiä siihen miten luovaa parkour on. Seinät ja muut objektit toimivat erilaisina reitteinä ja uria sekä pintamateriaaleja voidaan hyödyntää uskomattomilla tavoin päästäkseen eteenpäin. Sitä varmaan myös lasten leikkikin on objektit nähdään mahdollisuuksina ja yksinkertaisista asioistakin voi nähdä mielenkiintoisia asioita, joita voidaan hyödyntää.

Posted by Heini Vuorelma

Uncategorized - Leave a comment

Leikkiä kaupungilla

Omat alueeni joita tutkin olivat Punavuori ja kantakaupunki/Kluuvi. Alueina molemmat ovat hyvin tiheään rakennettuja ja täynnä kovia pintoja. Rakennusten välit tarkoitettu lähinnä paikasta toiseen liikkumiseen ja kovan liikenteen vuoksi katutila on lähinnä aikuisille tarkoitettu. Lapsia ei juuri alueella näkynyt muutoin kuin leikkimispaikoiksi tarkoitetuilla alueilla, jotka olivat myös tiukasti rajattu aidalla tai muulla vastaavalla.

Tässä kuva yhdestä leikkipaikasta Punavuoressa, jossa leikkialue on selkeästi rajattu aidalla. Aita varmasti helpottaa lasten vahtimista, sillä lapset pääsevät tarkoin rajatulle alueelle. Hauskaa oli myös huomioida miten lapset ja aikuiset liikkuivat rajatun alueen sisällä. Aikuiset kiipesivät parin kummun päälle joka helpotti selkeästi lasten leikkimisen vahtimista, sillä sieltä näkee paremmin missä lapset menevät. Kaikilla lapsilla oli myös huomioliivit päällä mikä helpotti heidän näkemistä. Lapset puolestaan juoksivat alueelle päästessään suoraan köysistä koostuvaan rakennelmaan, josta sai roikkua ja kiipeillä. Alustana toimi hiekka, jossa varmaan kivempi juosta kuin asfaltilla ja kaatuminen ei varmastikaan satu niin paljoa hiekalla. Alueella oli paljon eri toimintoja, leikkivälineitä, puustoisempaa aluetta ja pelikenttä. Eniten kyllä leikkivälineet tuntuivat kiinnostavan riehakkaimpia lapsia. Puiden luona oli pari lasta jotka kävelivät ja juttelivat keskenään rauhallisesti.

Punavuoressa myös pelit oli rajattu selkeästi. Löytyi hiekkakenttä mikä luultavasti tarkoitettu enemmän viereisten koulujen urheiluun. Alueena todella tylsä ja mielenkiinnoton, mutta varmasti pelaamiseen todella hyödyllinen. Vieressä oleva kirkko ja sen kellojen sointi toi oman lisänsä tähänkin kohtaan.

Kluuvi ja keskustan alue on vielä vähemmän tarkoitettu lapsille ja rakennusten välit on tasaisia ja kovia. Lapsille kuitenkin varmaan mielenkiintoisia kohtia löytyi kivetysestä, joka luo hauskoja kuvioita ja mielenkiintoa niin aikuisen kuin lapsenkin silmään.Penkit näyttivät myös kiipeiltäviltä ja olivat erikoisen näköisiä. Katu on kuitenkin niin kiireinen ja äänekäs etten usko että kauhean kauaan lapset tai aikuinenkaan jaksaisi tässä aikaansa viettää. Alempana myös kuva kivetetystä alueesta, jossa usein näkyy skeittaavia lapsia. En tiedä onko siihen miten soveltuva alue? Myöskin voisin kuvitella että alueena suhteellisen kylmä ja tuulinen, mikä tuskin on kovin miellyttävää.

Hauskoja yksityiskohtia kuitenkin myös löytyi. Ylempänä kuva jossa portaita on piristetty värikkäällä maalauksella. Voisin kuvitella että ainakin tämä herättää enemmän lasten huomion ja miksei myös aikuisen. Lisäksi koitin havannoida katuympäristöstä kohtia joissa voisi ehkä lapsen turvallisesti voivan leikkiä. Sellainen oli esimerkiksi alla oleva porttikongi. Rauhallinen luolamainen olo josta pääsee sisäpihalle. Voi kuitenkin olla ettei ihan sisäpihalle asti uskalla mennä(ellei asu kyseisessä talossa).

Kaiken kaikkiaan Punavuori olisi varmaan suhteellisen miellyttävä paikka lapselle. Viheralueita, joissa on turvallista leikkiä oli suhteellisen lyhyen matkan päässä ja leikkiin tarkoitettuja alueita löytyi. Kluuvi ja kantakaupunki puolestaan ei mielestäni juuri tarjonnut mitään leikkipaikkoja lapselle, jolloin tuli lähteä pidemmälle(esimerkiksi Punavuoreen) että sai turvallisesti leikkiä.

Posted by Heini Vuorelma

Uncategorized - Leave a comment

Aluksi

Tämä on ensimmäisiä kursseja (ja ensimmäinen studioni) missä lähdetään syvemmin miettimään suunnittelua lasten näkökulmasta. Lapsi ja aikuinen kokee ympäristön hyvin eri tavoin, johtuen jo esimerkiksi koko erosta. Se mikä aikuiselle saattaa olla jo liian pelottavaa ja jännittävää voi lapsesta tuntua vain hauskalta ja hyvällä tavalla jännittävältä. Omasta lapsuudesta alkaa olemaan jo aikaa, joten täysin lapsen kenkiin asettuminen tuntuu haastavalta ja jokseenkin vieraalta. Myöskään lähipiirissäni ei juurikaan ole lapsia joiden kautta pystyisin heidän maailmaansa siirtymään tai lähemmin tarkastelemaan.

Mielestäni kurssin sisältö ja tehtävänanto vaikuttavat hyvinkin mielenkiintoisilta, mutta koen ”asiantuntijana” olevani suhteellisen hukassa siitä mikä voisi lapsista olla mielenkiintoinen ja leikkejä tukeva ympäristö. Koen kuitenkin kurssin olevan positiivinen haaste ja se saattaisi jopa tuoda esiin jokaisella pienen lapsekkuuden. Luulen nimittäin että ihminen on leikkisä jossain määrin koko elämänsä ajan, mutta tämä leikkisyys hautautuu vain kaiken vastuun ja suorituskeskeisen elämäntyylin alle. Itsellänikin hauskimpia muistoja tältä kesältä löytyy Laajasuon sporttipuistosta, jossa keinuimme poikaystäväni kanssa mahdollisimman korkealle ja kovaa. Hirvitti, mutta olihan se nyt todella hauskaa!

Kurssin ennakkotehtävässä oli hauska palata omiin lapsuuden maisemiin ja pohtia niitä, miksi juuri nämä maisemat oli tärkeitä. Itselleni silloin leikeissä oli tiiviisti mukana sarjat ja elokuvat(Muumit ja Totoro). Oli myös mielenkiintoista nähdä muiden studiolaisten tarinoita ja ajatuksia omista lapsuuden maisemista. Usein samoina teemoina kulki juuri jännitys, mielikuvitus, luonto ja maamerkit. Juurikaan leikkipuistoja ei mainittu lapsuuden isoimpana näyttämönä, vaan usein lähellä oleva luonto ja oma piha olivat näitä paikkoja joissa eniten leikittiin.

Itseäni kiinnostaa kurssilla juuri taiteen, kaupungin ja lasten huomioiminen suunnittelussa.  Koen näiden asioiden yhdistämisen mielenkiintoisena haasteena ja haluaisin lukea ja tutkia lasten ajattelusta enemmän. Myöskin luulen että alan kiinnittää enemmän huomiota leikkipuistoihin ja ympärillä leikkiviin lapsiin. Aikaisemmin työn ja opiskelujen kautta aiheisiin joista minulla ei juuri ole kokemusta syventyminen on tapahtunut yleensä vierailemalla paikan päällä ja havannoimalla ympäristöä ja käyttäjiä.

Posted by Heini Vuorelma

Uncategorized - Leave a comment

Hello world!

Welcome to Aalto. This is your first post. Edit or delete it, then start blogging!

Posted by Heini Vuorelma

Uncategorized - 1 Comment