Ajatukset kurssin päätyttyä

OMA OPPIMINEN SUHTEESSA KURSSIN OPPIMISTAVOITTEISIIN

Kurssin aikana onnistuin aihepiiriin perehtymisessä ja eläytymisessä. Hankin tietoa ja luin aineistoa melko paljon, vaikka en kaikesta lukemastani aineistosta reflektoinutkaan blogiini. Eläytyminen ja syventyminen aihepiiriin näkyi konseptini synnyssä.

Valitsin tarkemmaksi aiheekseni liikunnan ja pohdin kurssin aikana ratkaisuja, joiden avulla liikkumattomuuden ongelmaan voitaisiin puuttua. Miten erilaiset liikkuja, myös ne liikkujat, joilla on negatiivisia kokemuksia liikkumisesta, saataisiin innostettua liikkumaan. Tässä onnistuin mielestäni erittäin hyvin. Suunnittelemani liikuntaympäristö naamio liikunnan verhoten sen seikkailulla ja jännityksellä.

Kurssin aikana luin lisäksi paljon lapsista ja liikunnasta sekä heidän motorisesta kehityksestään. Tätä tietoa en kuitenkaan lopulta päässyt varsinaisesti hyödyntämään suunnitelmassani. Tuntui, että nämä tiedot jäivät melko irralliseksi suunnitelmastani. Toisaalta uskon, että  ”oikeassa elämässä” ei ole tilanteita, joissa kaiken tiedon pystyy näkyvällä tavalla hyödyntämään suunnittelussa.

Erityisympäristöjen suunnittelussa taitaa juuri olla kyse siitä, että aiheeseen perehdytään ja uppoudutaan etsimällä tietoa erilaisista lähteistä. Kun ammentaa itseensä tietoa kyseisestä aihepiiristä ja ikään kuin täyttää itseään sillä, syntyy aiheeseen sopivia ideoita ja ajatuksia. Luovuus ikään kuin lainaa alitajunnastamme ja näkemästämme jatkokehittelemällä sitä. Jos erityisympäristöjä suunnitellessa ei täytä itseään kyseisellä aihepiirillä, ei luovuudellakaan ole mistä ammentaa. Muutenkin erityisympäristöjen suunnittelussa on kyse ikään kuin aivojen niksauttamisesta uuteen moodin.

Kurssin aikana havaitsin, kuinka tärkeää on kuunnella asiassa niitä, jotka työskentelevät kyseisen aihepiirin parissa. Erityisympäristö suunnitteluun ryhtyessä on tärkeää kuunnella niin tutkijoita kuin myös niitä, jotka ovat omassa elämässään kosketuksissa aihepiirin parissa. Kumpikaan tiedonlähde ei voi korvata toista.

Kurssin aikana opin hankkimaan aihepiiriin liittyvää tausta-aineistoa. Suunnitelmani yleis- ja osasuunnitelmat jäivät kuitenkin melko viitteellisiksi. Oman psyykkisen prosessoinnin seurauksena uskon, että jatkossa osaan nähdä vaativat suunnittelutehtävät entistä mielekkäämpinä suunnittelutehtävinä.

OMAN TYÖOHJELMAN TOTEUTUMINEN/MUUTTUMINEN

Omassa työohjelmassani olin määritellyt tekeväni suunnitelmalle selostuksen. Tätä suunnitelmaselostusta en kuitenkaan aluksi tehnyt. Lopulta palautuin mycourses-alustalle suunnitelmaselostuksen myöhässä. Suunnitelmaselostuksessa en kuitenkaan selostanut niitä asioita, joita olin alun perin suunnitellut. Tekemäni suunnitelmaselostus oli ennemminkin teksti, joka perusteli aihe- ja suunnittelualueenvalintani sekä suunnitteluratkaisut. Muut työohjelmassani luetellut asiakirjat sain laadittua. Toisaalta nämä asiakirjat jäivät melko viitteellisiksi. Lopullinen kurssikokonaisuus koostus tunti- ja viikkotehtävistä (2op), suunnitteluharjoitustyöstä (6op) ja oppimispäiväkirjasta (2op).

TYÖOHJELMAN OPPIMISTAVOITTEET JA NIIDEN TOTEUTUMINEN

Kurssin työohjelmassa olin asettanut itselleni oppimistavoitteita, jotka olin listannut seuraavalla tavalla:

Projektin hallinta, aikatauluttaminen ja aikataulussa pysyminen

-Eri ikäryhmien (lapset, nuoret, aikuiset) motoristen taitojen ja niiden kehittymisen ymmärtäminen & kyky hyödyntää tätä tietopohjaa suunnittelussa.

Projektin hallinta, aikatauluttaminen ja aikataulussa pysyminen

Oman itsensä johtaminen, aikatauluttaminen ja aikataulussa pysyminen ovat asioita, jotka ovat välttämättömiä mikäli tavoittelee tasapainoista elämää. Syyslukukauden aikana prosessoin aktiivisesti sitä, miksi aikatauluttaminen tuottaa itselleni suuria haasteita. Päätin herkistyä kuuntelemaan omia ajatuksiani ja tunnemaailmaa sekä tehostin ajatteluprosessiani kirjoittamalla.

Ymmärsin, että aikatauluttamisen haasteet kumpuavat ajatusrakennelmista. Ajatusrakennelmat puolestaan ovat pitkälti lapsuuden ympäristön tuotosta. Ympäristö, jossa olen kasvanut on ollut hyvin kriittinen. Pienistäkin virheistä, vahingoista ja epäonnistumisista on usein huomautettu. Rima on asetettu todella korkealle. Arvostusta ja hyväksyntää on osoitettu lähinnä silloin, kun on saanut hyviä tuloksia ja tuonut voiton kotiin. Jos jossain asiassa ei ole menestynyt, on asiasta usein puhuttu negatiiviseen sävyyn tai jätetty yksin epäonnistumisen keskelle. Perheen keskellä on saanut näyttää lähinnä positiiviset tunteet. Negatiivisten tunteiden kanssa on täytynyt itse selvitä eikä tunteista ole juurikaan puhuttu.

Näissä olosuhteissa itsestäni on kasvanut ihminen, jolle lähtökohtaisesti mikään ei riitä. Ihminen, joka ei osaa arvostaa omaa osaamistaan. Pelkään epäonnistumista.

Lapsuuden ja teinivuodet elin kiltisti kympin tytön elämää. Keräilin stipendejä peruskoulussa ja lukiossa. Hain etenkin perheeltäni hyväksyntää sillä, että menestyin.

Vanhempieni luota muuttaessa ja yliopistoon tullessani olen alkanut pohtimaan elämääni. Kovien suorituspaineiden keskellä eläminen ei ole elämää, jota haluan jatkaa.

Opintojeni ohessa työelämässäni ollessani olen ymmärtänyt omaavani ajatusrakennelmia, jotka varmasti ajaisivat minut työelämässä melko nopeasti burnoutin partaalle. Velvollisuus omasta jaksamisesta ja itsestä huolehtimisesta jää itselleni.

Aikaisempien kurssien kohdalla olen juossut kiltisti samassa oravanpyörässä ja saattanut asiat kunniallisemmin loppuun saakka. Tämän syksyn ja kurssin aikana päätin, että pureudun aikatauluttamisen ongelman ytimeen.

Näin kurssin loputtua olen todella tyytyväinen päätökseeni. Syksyn aikana olen kasvanut ihmisenä ja oppinut tuntemaan itseäni paremmin. Löytänyt ajatusteni ja käyttäytymiseni väliltä syyseuraussuhteita ja myrskyisä tunne-elämäni on hieman rauhoittunut.

Kritiikki tilaisuus oli itselleni erityisen opettava ja hyvä kokemus. Oli korjaavaa nähdä se, että minua ei lytätty, vaikka työssäni oli paljon parantamisen varaa. Lisäksi aikaisemmin vastaavanlaiset tilanteet, joissa joutuu esitellä epätäydellistä työtä, olisivat olleet itselleni todella epämiellyttäviä. Tällä kertaa pystyin olemaan kritiikkitilaisuudessa rauhallisella mielellä.

Lopullisena tavoitteenani ei kuitenkaan ole, että teen asiat aina sinne päin. Haluan löytää kultaisen keskitien. Ehkä se löytyykin juuri sillä, kun olen käynyt kummassakin ääripäässä.

Eri ikäryhmien motoristen taitojen kehittymisen ymmärtäminen ja sen hyödyntäminen suunnittelussa

Kurssin aikana opin eri ikäryhmien motorisista taidoista ja niiden kehittymisestä. En kuitenkaan onnistunut juurikaan hyödyntää tätä teoriapohjaa suunnittelussa.

MITÄ OPIN PÄÄLLIMMÄISENÄ MUIDEN TÖISTÄ

Muiden kurssilaisten töitä katselemalla ymmärsin, että hyvän suunnitelman perusta syntyy kattavasta ja määrätietoisesta aiheeseen perehtymisestä. Tämän jälkeen suunnitteluratkaisuja lähdetään etsimään ja tutkailemaan hankitun teoriapohjan valossa. Kun ote on määrätietoinen ja eteenpäin menevä työ viedään kunnialla maaliin. Kurssin aikana opin erityisen paljon seuraamalla Sallan ohjauksia ja kritiikkitilaisuuksia. Kun valittu aihepiiri oli itselläni melko samankaltainen, pysyin hyvin vertailemaan omaa työskentely- ja lähestymistapaani Sallan tapaan suunnitella ja lähestyä aihetta.

Mieti kirjoituksessasi, mitä yleisiä valmiuksia sinulla on laatia ympäristösuunnitelmia erilaisiin tarkoituksiin sellaisissa tilanteissa, joissa vaaditaan oma-aloitteisuutta sekä kykyä eläytyä ja paneutua haastavaan toimeksiantoon, silloin kun pitää avartaa näkökulmia totutusta ja tuottaa tehtävän kannalta mielekkäitä ja havainnollisia suunnitteludokumentteja. Miten lähestyisit seuraavalla kerralla sellaista suunnittelutehtävää, joista sinulla ei ole itselläsi suoraa aiempaa kokemusta tai riittävää erityisasiantuntemusta?

ERITYISYMPÄRISTÖJEN SUUNNITTELU TULEVAISUUDESSA

Näen, että kurssin aikana olen saanut hyvät valmiudet syventyä erilaisiin erityisympäristöjen aihepiireihin. Kurssin aikana opin, että teoriapohjan hankkiminen on ensiarvoisen tärkeää. Teoriapohjan rakentamisen jälkeen suuntia on yhtä monta kuin on suunnittelijaakin. Aihepiiriin heittäytyminen ja eläytyminen on vahvuuteni. Kurssin aikana olen työstänyt henkistä puoltani ja uskon, että jatkossa minulla on paremmat valmiudet johtaa itseäni, olla oma-aloitteinen ja tuottaa tehtävän kannalta mielekkäitä ja havainnollisia dokumentteja. Kun oppii aikatauluttamaan, olemaan itsellensä armollisempi ja uskomaan itseensä voi omat resurssit käyttää järkevämmin. Aikaisemmilla kursseilla olen havainnut sen, että usein käytän aikaa suunnitelman kannalta epäolennaisiin juttuihin perfektionistisen luonteeni vuoksi. Viime vuonna Esa Saarisen muistutti luennolla, että parhaat ratkaisut syntyvät positiivisessa ja kannustavassa ilmapiirissä. Oma mielenmaailmani ja sisäinen ääneni on se, joka ei enää ole yhtä armoton kuin ennen. Vaikka opittavaa itsensä hallitsemisessa ja johtamisessa on vielä paljon, olen tänään jo muutaman askeleen edempänä kuin syyslukukauden alussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *