Lasten luontosuhde ja liikunta urbaanissa ympäristössä

Marketta Kyttä ym. (2009) pohtivat artikkelissaan, millainen ympäristö edistää lasten liikkumista ja terveyttä. Etenkin kaksi artikkelissa esille nostettua kysymystä, ovat olennaisia työni kannalta: Mitkä yhdyskunnan rakenteelliset piirteet edistävät tai estävät lasten liikkumista? Mitä terveydellisiä vaikutuksia lasten liikkumisella ja ympäristökokemuksilla on?

Kuten jo aiemmin kurssilla Kytän pitämällä luennolla nousi esiin: Melukylän ympäristö houkuttelee lasta liikkumaan ja tutkimaan ympäristöä. Ehkäpä juuri Melukylä ilmentää suurelta osin ympäristöä, jota suunnitelmallani tavoittelen. Ympäristö, jossa luonto on lähellä ja jossa lapset ja myös muut ikäryhmät löytävät ympäristöstä erilaisia tarjoumia, jotka kannustavat liikkumaan. Kyttä nostaa esille, että lapsella tulisi olla riittävän suuret mahdollisuudet itsenäiseen liikkumiseen, jotta lapsi saisi mahdollisuuden löytää itseään kiinnostavia toiminnan mahdollisuuksia eli tarjoumia.

Ajattelen, että Alppipuistossa olisi potentiaalia olla kaupunkilaislapsille tällainen ympäristö. Nykyisessä tilassaan puistossa yhdistyy suunnittelematon luonto sekä ihmisen suunnittelema ja rakentama ympäristö. Suuret korkeuserot, laajat avokallioalueet ja metsähenkiset rinteet tekevät puistosta mielenkiintoisen ympäristön, josta lapsi voi varmasti löytää monipuolisesti erilaisia tarjoumia. Toisaalta suuret korkeuserot aiheuttavat myös haasteista liikunnallisen leikkiympäristön turvallisuudelle. Alppipuistossa ympäristöjen korkeuserojen tuoma vaaran elementti kuitenkin tekee ympäristöstä mielenkiintoisen ja jännittävän.

Kyttä nostaa artikkelissaan esille lasten liikkumista haittaavia ja rajoittavia tekijöitä. Näitä ovat esimerkiksi liikenteen aiheuttamat vaarat sekä sosiaalinen turvattomuus. Alppipuisto sijaitsee vilkkaasti liikennöitydyn Helsinginkadun varressa. Lasten reitti puistoon, jos se kulkee Helsingin kadun poikki voi muodostua jossain määrin vaaralliseksi. Toisaalta tien ylityksiin lötyy liikennevaloilla varustetut suojatiet.

Alppipuiston sosiaalista turvallisuutta/ turvattomuutta en osaa juurikaan kommentoida. Voisin kuitenkin olettaa, että osa lasten vanhemmista saattaa pelätä, että laajalla puistoalueella ja erityisesti suojaisemmilla ”luonnontilaisilla” alueilla saattaa oleskella kyseenaialaista porukkaa.

 

Lähde

Kyttä, M., Broberg, A., & Kahila, M. (2009). Lasten liikkumista ja terveyttä edistävä urbaani ympäristö. Yhdyskuntasuunnittelu, 47(2), 6-25.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *