Uusia erityisympäristöjä kohti

Töiden loppukritiikki oli tällä viikolla eli viikkoa myöhemmin esittelyistä. Tämä oli minusta erittäin toimiva ratkaisu ja tämän vuoksi jäi enemmän aikaa töiden arviointiin ja keskusteluun.

On tärkeää, että töiden puutteet ja onnistumiset otetaan esille, sillä suunnitteluprosessin lisäksi on myös mahdollista oppia paljon toteutettujen töiden suunnitteluratkaisuista ja kuvien havainnollisuudesta. Itse koin, että juuri tästä kritiikkitilaisuudesta sain paljon irti, kun puutteita ja onnistumisia nostettiin laajasti esille sekä oppilaiden, että opettajien toimesta. Kun työt olivat päässet viikon ajan hautumaan ajatuksissa, jaksoi niihin myös virkeämmin palata sekä poimia huomioita muiden töistä suhteuttaen niitä omaan työhön. Oli mielenkiintoista vertailla, minkälaiset mielikuvat esityksistä olivat jääneet itselle ja miten kriitikot olivat arvioineet töitä kokonaisuudessaan esityksineen.

Minusta oli erittäin hyvä, että töiden opponointi tehtiin parityönä. Parityössä tuli analysoitua monipuolisemmin opponoitavaa työtä, kun molempien arvioinnit käytiin yhdessä keskustellen läpi. Tästä parin kanssa käydystä keskustelusta sai myös enemmän varmuutta esittää omaa kritiikkiään sekä muita huomioita varsinaisessa palautetilaisuudessa.

Kurssin osaamistavoitteet toteutuivat kohdallani todella hyvin. Sain kurssista paljon lisää itsevarmuutta suunnitelmien laatimiseen sekä asioihin perehtymiseen myös oman osaamiseni ulkopuolelta. Suunnittelu ohjasi minua konseptista saakka perehtymään monien eri aihealueiden asioihin. Koin suunnittelutyön tuomat haasteet mielenkiintoisina ja opettavina.

Työohjelman laatiminen oli minusta haastavaa, mutta suoriuduin siitä loppujen lopuksi yllättävän hyvin. Prosessin kokonaisuuden ja aikataulun arvioiminen etukäteen oli vaikeaa. Mahdottomalta tuntui arvioida aikaa, mitä tulen tarvitsemaan perehtymiseen valitsemissani aihepiireissä, kun en työohjelmaa tehdessä vielä osannut edes kunnolla hahmottaa, mihin kaikkeen tulen perehtymään, mitä kaikkea lähtötietoa tulen tarvitsemaan ja kuinka hyvin on tietoa löydettävissä. Minulla meni lopulta yhden opintopisteen (27 h) verran enemmän aikaa kurssiin eli 12 op verran, kuin olin suunnitellut 11op ( 297 h). En olisi kuitenkaan näin jälkikäteen halunnut jättää mitään perehtymääni aihealuetta pois.

Olin työohjelmassani eritellyt tutkimuksen ja suunnittelun erikseen. Tutkimuksella tarkoitin lähtötietojen hankkimista ja muita selvityksiä, mitä suunnittelun tuelle tein ja suunnittelulla tarkoitin varsinaista piirtämistä ja sen kautta tapahtuvaa ajatustyötä. Totesin kuitenkin, että nämä kaksi asiaa ovat niin vahvasti linkittyneinä toisiinsa, että en lähtenyt erittelemään näitä työtuntien merkkauksessa, vaan merkitsin molemmat suunnittelutunteihin. Blogin kirjoittamiseen meni myös muutama tunti enemmän, kuin olin suunnitellut.

Piirtämistä ja kuvien tekemistä olisi aina mahdollista harjoittaa nopeammaksi ja tehokkaammaksi. Pyrin tällä kurssilla työstämään kaikkia kuvia saman-aikaisesti, jotta en työstäisi yhtä kuvaa turhan yksityiskohtaisesti muiden kustannuksella. Totesin, että tämä tuki myös hyvin suunnittelua, kun tuli katsottua suunnitelmaa jatkuvasti eri kuvakulmista (malli, yleissuunnitelma, tarkennettu suunnitelma, eri tason leikkaukset, havainnekuvat jne.). Kun pohdin usein, mitä halusin eri kuvissa esittää, löysin piirtämisen myötä uusia asioita, mitkä vaativat tutkimista ja selvittelyä.

Rhinon käytön kertaamiseen meni itse suunnittelutyön kannalta hieman turhaa aikaa. En ollut taas vuoteen mallintanut Rhinolla, mutta ohjelma palasi mieleen nopeasti ja oli hyvä aika taas kerrata sen käyttöä. Opin samalla myös muutaman uuden hyödyllisen komennon, joista on toivottavasti tulevaisuudessa hyötyä.

Jos jostain aihealueesta, mihin suunnittelutyön kannalta perehdyin, olisi pitänyt karsia, olisin ehkä voinut jättää ympäristökasvatukseen perehtymisen vähemmälle. Koin sen kuitenkin niin oleelliseksi kurssin teemaan liittyen ja siksi yritin sen saada aihealueesta pohjaa suunnitelmalleni ja suunnitteluratkaisuilleni. Monia ympäristökasvatuksen tavoitteita olin jo aiemmin suunnitellut toteuttavani puistossa, joten osa kyseiseen alaan perehtymisestä tuntui suunnittelutyön kannalta turhalta. Näin jälkeenpäin katsottuna voi kuitenkin olla, että perehtymiseni ympäristökasvatukseen auttoi minua konkretisoimaan ajatuksiani ja vaikuttikin enemmän suunnitelmaani kuin ajattelin.

Koen, että minulla on kurssin avulla vahvistuneet hyvät valmiudet itsenäisesti lähteä ohjaamaan ja suunnittelemaan omaa suunnitteluani erilaisten vaatimuksien kohteissa. Kurssilla opin omaa suunnittelustani ja muiden suunnittelua seuratessani hyviä tapoja lähteä ajamaan totutusta poikkeavia avartavia näkökulmia. Tarvitsen kuitenkin vielä lisää rohkeutta, itsevarmuutta ja kokemusta siihen, että uskaltaisin työelämässä päättäväisesti ajaa omaa uutta näkökantaani esille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *