Millainen suhde sinulla on Itämereen?

Tein kyselyn Google Formsilla kartoittaakseni helsinkiläisten suhdetta Itämereen. Julkaisin kyselyn Facebookissa Jätkäsaari-Liike ryhmässä, jossa sain 120 vastausta. Kyselyssä, kartoitin mielikuvia Itämerestä, toiminnasta merenrannalla ja vastaajien tietoisuudesta koskien Itämeren ongelmia. Kysely koostui kahdeksasta kysymyksestä ja kysymyksiin neuvottiin vastaamaan ensimmäisenä mieleen tulevilla asioilla. Taustatietona kysyin vastaajilta, olivatko he kotoisin Helsingistä. 58 % vastaajista ilmoittivat olevansa kotoisin Helsingistä.

Ensimmäiseksi kysyin kyselyssä vastaajien mielikuvia Itämerestä. Itämeri koettiin kyselyssä kauniiksi ja tärkeäksi, mutta hyvin voimakkaasti esiin tuli myös mielikuvat Itämeren likaisuudesta ja saastuneisuudesta.

Sanapilvi kyselyn vastauksista kysymykseen: Mielikuvasi Itämerestä muutamalla sanalla.

Toisessa kysymyksessä kysyttiin suoraan vastaajien suhdetta Itämereen. Suurin osa vastaajista koki suhteensa Itämereen läheiseksi tai kunnioittavaksi. Myös Itämeren rauhoittavaa vaikutusta tuotiin esille ja moni koki olevansa huolestunut Itämeren tilasta.

”Pidän merestä ja sen läheisyydessä olemisesta. Itämeri rauhoittaa minua. Samalla olen surullinen siitä, miten huonossa kunnossa se on.”

Monelle myös Itämeren läsnäolo tai visuaalisuus oli tärkeä, mutta suhde varsinaisesti etäisempi.

“Näen meren ikkunasta joten suhde on päivittäinen, mutta uin ja veneilen siinä vain muutamia kertoja vuodessa. Minulle tärkeää on nimenomaan sen läsnäolo. En haluaisi asua kaukana siitä, vaikken fyysisesti sitä paljon käytäkään.”

Jonkin verran tuli myös vastauksia, joissa suhde koettiin suoraan etäisemmäksi. “Ei erikoinen”,  “Vähän pelottava, kylmä, likainen ei houkuttele uimaan”, “Risteilylätäkkö lähinnä lapsuudessa.. mut haluaisin suojella sitä, jotta se ei rehevöityisi ja peittyisi muoviin.” Uskon, että kyselyssä on jonkin vererran yliedustettuna läheinen suhde mereen, sillä moni läheisen suhteen Itämereen omaava, vastaa mieluummin kyselyyn, jossa kysellään juuri merisuhteesta, kuin taas henkilö, joka ei koe erityistä suhdetta mereen ei koe myöskään luultavasti tarvetta vastata tällaiseen kyselyyn.

Kyselyssä kartoitin lempipaikkoja meren äärellä Helsingistä. Lempipaikat sijoittuivat Jätkäsaaren ympärille, mikä varmasti selittyy sillä, että suurin osa vastaajista asuu Jätkäsaaressa. Lähes kaikki lempipaikat meren äärellä olivat kohdissa, missä on viheraluetta rannassa. Moni myös mainitsi, että yleisesti kallioiset meren rannat tai saaret ovat lempipaikkoja meren äärellä. Myös korkeat kukkulat, joista on pitkät näkymät merelle, koettiin mieleisinä paikkoina.

Karkea esitys kyselyn vastaajien lempipaikoista. Pisteen koko kuvaa, kuinka moni mainitsi paikan lempipaikakseen. Pisteiden sijainnit karkeasti kartalla.

Suurin osa kyselyyn vastanneista käy lähes päivittäin meren rannalla. Kyselyssä ei tarkkaan osoitettu miten, käyminen meren rannalla määritellään, joten osalla vastanneista käymiseksi saatetaan määritellä esim. kotimatka töistä. Joka tapauksessa kyselyn vastaukset yllättivät, sillä itse asun myös aivan meren rannalla ja työmatkallani pyöräilen monessa kohtaa rantaa pitkin, mutta itse olisin vastannut kyselyyn käyväni rannalla vain muutaman kerran viikossa. En kuitenkaan vastaa kyselyyn vastanneiden enemmistöä Itämeri suhteen kannalta, sillä luokittelisin oman suhteeni mereen olevan hieman etäinen ja varautunut.

Kyselyn viimeiset kysymykset liittyivät tietoisuuteen Itämeren ongelmista ja ratkaisuista ongelmiin. Moni oli tietoinen rehevöitymisestä ja osasi yhdistää sen maatalouden päästöihin. Todella monessa vastauksessa tuotiin itänaapurin huono jätevesien käsittely ja laivojen jätevesien päästäminen merii. Muita yleisiä vastauksia olivat, mikromuovi ja sinilevä. Osassa vastauksista oltiin osattu luetella, monia konkreettisempia ongelmia kuten happikato, suolapulssien puute, mutta monessa, ongelmaksi oli kuvattu karkeasti vain saastuneisuus tai “likaisuus”.  Yhdessä vastauksessa oli määritelty ongelmaksi “pahasti saastunut” ja tätä oli kommentoitu “minua ei saisi sinne uimaan, ei millää”. Tämä lause herätti, minut miettimään, kuinka huono mielikuva Itämerestä voi vaikuttaa ihmisen haluun huolehtia merestä. Jos, Itämeren näkee jo todella ällöttävänä ja saastuneena, näkeekö myös tällöin merestä huolehtimisen menetettynä tapauksena ja voiko tällöin enää muodostua välittävää suhdetta mereen.

Lainsäädännön ja säätelyn merkitys korostui monessa vastauksessa, kun lueteltiin ratkaisuja Itämeren ongelmiin. Sain vastauksista sellaisen vaikutelman, että omat vaikutusmahdollisuudet nähtiin hyvin pieninä. Ratkaisuja ongelmiin oli suurimmaksi osaksi kuvattu hyvin ympäripyöreästi kuten “Päästöjen vähennys, meren putsaus erilaisin keinoin, kansainvälinen yhteistyö”. Tämä voi johtua, siitä että varsinaista hahmotusta ratkaisuista ei vastaajilla ollut tai että kyselyssä ei oltu kannustettu kertomaan konkreettisista ratkaisuista. Muutamassa vastauksessa oli osattu mainita konkreettisia parannusehdotuksia, kuten uusi keksintö kipsikäsittely tai pellolta valuvien ravinteiden imeytysaltaat. Muutamissa vastauksissa ei oltu osattu luetella yhtäkään ratkaisua.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *