Kurssin loppureflektointi 17.12.

Koin studiokurssin teeman, lapsen ja leikin ympäristöt äärimmäisen mielenkiintoisena aiheena. Aihe oli kokonaisuudessaan laaja ja syksyn aikataulu oli melko tiukka, joka toi sen suorittamiseen haasteita (uskoakseni kaikilla). Kurssin tärkein tarkoitus oli tutkia lapsen mielikuvitusta kiehtovia kaupunkitiloja, jotka olisivat samalla kertaa sallivia, aktivoivia mutta myös turvallisia. Paneuduin aiheeseen omatoimisesti havainnoimalla lasten toimintaa, vierailemalla erilaisissa leikkiympäristöissä niin luonnonpaikoissa kuin uusissa oppimisympäristöissä ja rakennetuissa puistoissa. Luin monipuolisen kattauksen myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja kuuntelin korvat höröllä asiantuntijoiden luentoja kurssin puitteissa sekä sen ulkopuolella. Näistä asioista kirjoittelin itselleni muistiinpanoja blogiin. Asiantuntijaluennot olivat mielenkiintoisia, mutta jälkikäteen ajateltuna ei ehkä kaikista oleellisimpia. Olisin kaivannut konkreettisempia luentoja varsinaisten leikkiympäristöjen suunnittelusta, turvallissuustandardien periaatteesta ja positiivisesta riskinotosta.

Kurssin alussa asetin itselleni omia henkilökohtaisia oppimistavoitteita. Tavoitteenani oli syventää tietämystäni perehtymällä leikin perusteisiin ja positiiviseen riskinottoon. Työohjelmassa asetin tavoitteekseni havainnoida lasten leikkiä konkreettisesti ja heittäytyä lasten maailmaan teemaan sopivien lastenkirjojen avulla (kuten Eemeli, Melukylän lapset, Koiramäki -kirjat). Oleellinen tavoitteeni työlleni on perehtyä suunnittelualueeseeni perusteellisesti ja maatalouden historiaa.

Suunnittelutyön aluksi asetin itselleni pitkän listan tavoitteita. Tärkeimmäksi tavoitteeksi jäi kuitenkin leikki, lapset, eläimet ja suunnittelualueen maatilaympäristö. Näihin teemoihin uppouduin ja aikaani vei työni historiallinen näkökulma, sillä konseptini oli historiallinen. Toissijaisia tavoitteita oli leikkialueiden luontopohjaisuus, leikkialueiden tasa-arvoisuus ja aikuisten viihtyminen alueella. Työohjelmassa mainitsin myös mahdollisesti perehtyväni mikrobialtistuksen hyötyihin maatilaympäristössä. Näihin kaikkiin en valitettavasti ehtinyt paneutua ja jälkikäteen minua harmittaakin, etten niitä poistanut raporttini teksteistä. Kirjoitin osasta aiheesta kuitenkin blogiini. Opi, että vähemmilläkin tavoitteilla voi päästä hyvään lopputulokseen. Esimerkiksi erinomaisessa Elias Luodon työssä suunniteltavilla interventioilla oli jokaisella samat kolme tavoitetta ja se riitti todella hyvin!  Päivitin työsuunnitelmaani kurssin kuluessa muutamaan otteeseen. Pysyin alkuperäisessä tavoitteessani suorittaa kurssi 12 opintopisteen laajuisena.

Loppukritiikissä työni sai melko hyvän vastaanoton. Työn aihe ja konsepti koettiin onnistuneeksi ja olen itsekin samaa mieltä. Olen pohtinut sitä, että suunnittelualuetta valitessa ei voi aina tietää mitä tuleman pitää. Kuitenkin se vaikuttaa suuresti työn onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Tämä on mielestäni ristiriitaista, sillä työelämässä emme voi valita suunnittelukohteitamme. Omalla kohdalla pettymystä ei tullut ja historiallisen näkökulman löytäminen toi työlleni lisäarvoa. Erityisen tyytyväinen oli palautteesta, jonka mukaan alueen uudet maisema-arkkitehtoniset elementit istuvat maisemaan ja historiallisuus on tuotu tyylikkäästi paikkaan.

Lyhyestä syksystä ja osittain myös vallitsevasta tilanteesta johtuen koin haasteita työn aikataulun kanssa. Työn loppuunsaattamisessa tuli kiire, ja työn viimeistelyyn ei jäänyt aikaa. Olisin halunnut vielä hioa raportin tekstejä, muokata suunnitelmakuvia sekä tehdä lisäksi muutaman havainnekuvan alueesta. Valitettavasti aikani ei riittänyt. Kurssin opiskelijoista yllättävän moni jätti työnsä palauttamatta. Myös useampi työ oli selvästi keskeneräinen ja monesta valmiistakin työstä puuttui raporttiosuus kokonaan. Näihin seikkoihin peilaten, voin olla tyytyväinen tulokseeni, sillä oman työni puutteet ovat pieniä.

Muiden tekemien kurssitöiden etenemisen seuraaminen on todella kiehtovaa. Työt olivat keskenään yllättävän erilaisia. Ihailin muun muassa Tuomaksen heittäytymiskykyä lasten vesi- ja mutaleikkeihin ja Allin Itämereen liittyvää oppimisympäristöä upeine piirustuksineen!

Kurssin puitteissa koen, että minulla on heittäytymiskykyä eläytyä ja paneutua haastavaankin toimeksiantoon. Opin että prosessin aikana joki osa-alue saattaa viedä enemmän aikaa kuin alun perin on itse suunnitellut. Mielestäni laadukas suunnittelu lähtee aina liikenteeseen perusteellisesta tehtävänantoon tai tilaajan toiveisiin perehtymisellä sekä suunnittelualueen huolelliseen kartoittamiseen ja taustatietojen hakuun. Seuraavalla kerralla lähestyisin haastavaa suunnittelutehtävää juurikin näillä keinoilla.

Kaikenkaikkiaan kurssi oli antoisa ja opettavainen. Koin kurssin yleisen ilmapiirin ja opetuksen innostavana. Kiitos kaikille! 🙂

Posted by Annu Mustonen

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *