Metsä ja luonto leikkipaikoilla 9.10.

Jo kurssin alkajaisiksi tuli selväksi, että metsä ja luontoelementit ovat tärkeässä roolissa lapsuutemme leikkimaisemissa. Uskon tämän, sillä onhan metsä läsnä myös omissa lapsuusmuistoissani. Halusin kuitenkin selvittää itselleni mikä metsässä kiehtoo ja mitä kaikkea hyötyä metsäilystä on? Perehdyin kurssikaverini Anni Vuorikarin kirjoittamaan kandityöhön aiheesta Metsä lapsen leikki ja kasvuympäristönä. Anni on pohtinut työssään miten leikkipaikoista saadaan metsän kaltaisia leikkiympäristöjä. Sain työn lähdeluettelosta listan mielenkiintoisista kirjallisuuslähteistä. Mutta mitä ne metsän hyödyt ovat?

Metsässä:

  • ruumiillinen ja henkinen terveys edistyy
  • mieliala ja tarkkaavaisuus parantuu
  • stressi vähenee
  • mahdollisuus tuottaa enemmän ääntä (koska ulkona melulle on enemmän tila)
  • vankka luonto-suhde vahvistavaa luontaista immuniteettia ja mahdollisesti ehkäisee allergioita ja astmaa
  • luontokontakteissa iho saa hyödyllisiä mikrobeja, jotka vaikuttavat immuunijärjestelmään
  • lapsi kehittää luontosuhteen
  • lapsen motoriset perustaidot harjaantuu
  • kehon hallinta paranee ja fyysinen kunto kasvaa
  • lasten mielikuvitus ja havaintoherkkyys ympäristön ilmiöiden ja tapahtumien huomioimiseen kehittyy
  • lasten sosiaaliset taidot kehittyvät
  • voi rauhoittua, rentoutua, virkistyä
  • aistien käyttö kehittyy

Metsän hyödyt ovat ilmeisiä. Rakennetussa ympäristössä se vaihtoehto on kuitenkin usein jo menetetty. Miten leikkipaikoista voisi saada metsän kaltaisia (inspiroivia, monimuotoisia, toiminnallisia, opettavaisia, kokemuksia tarjoava) leikkiympäristöjä? Listaan tässä itselleni asioita mitä kannattaa ottaa huomioon.

Viherympäristöliiton julkaiseman oppaan (Ekologisen leikkipuiston suunnittelu) mukaan leikkipaikan toimintoja voidaan sovittaa luonnollisiin systeemeihin. Metsän elementtejä voidaan tuoda leikkipaikalle kasvillisuuden avulla. Leikkipaikalle voidaan lisätä siellä menestyvää kasvillisuutta. Jotta tila olisi visuaalisesti sulava, rakennetulla alueella kannattaa käyttää luonnonmukaisia rakennusmateriaaleja ja elementtejä. Kasvit voivat tarjota lapsille virikkeitä ja vaihtelevuutta, mutta niiden valinnassa kannattaa huomioda helppohoitoisuus ja kulutuksenkestävyys. Monipuolinen kasvillisuus tarjoaa enemmän virikkeitää.

Kulumiselle herkimmille alueille kannattaa suunnitella kulkua ohjaavia polkuja, portaikkoja ja siltoja. Kulutusta parhaiten kestävä luonnonympäristö on kuivahko kangasmetsä. Heinävaltainen kasvillisuus kestää paremmin suurta käyttöpainetta. Mutkittelevat polut luovat ympäristöön kiinnostavuutta ja yllätyksellisyyttä. Leveillä poluilla on helpompi kulkea rinnakkain.

Puutarhanhoidon mahdollisuus leikkipaikalla antaa lapselle kokemuksen oman kasvin kasvattamisesta ja siitä huolehtimisesta. Maan kuopsuttaminen edesauttaa mikrobialtistusta.

Luonnonkivet, kalliot ja kivikot tuovat luontoa leikkipaikoille. Monimuotoisuudessaan ne elävöittävät ympäristöä. Kivet tarjoavat paikkoja kiipeilyyn ja istuskeluun. Kivet sitovat lämpöä auringosta ja varastoitu lämpö häi-pyy kiveltä hitaasti.

Monipuolisia aistikokemuksia voidaan luoda erilaisilla kontrasteilla, kuten esimerkiksi sileillä ja karheilla pinnoilla, valon, varjon ja hämärän vaihtelulla, avoimella ja suojaisalla ympäristöllä ja värien vaihteluilla tummasta vaaleaan.

Ympäristön tulisi tarjota mahdollisuuksia luovuuteen, itsenäiseen toimintaan mutta myös yhteisiin leikkeihin.

Toisto on pienille, alle kouluikäisille lapsille tärkeää ja leikkipaikkojen kiinteät leikkivälineet kuten keinut ja liukumäet antavat mahdollisuudet toistoon. Pienet lapset saattavat käyttää pitkiä aikoja näitä välineitä toistoon.

Isommille lapsille (esim. 7-12 vuotiaille) olisi hyvä suunnitella elementtejä piilo- ja rakenteluleikkeihin. Piilopaikoiksi käyvät esimerkiksi suuret puun rungot, kivet ja kolot.  Savi, hiekka, vesi, kepit, kasvien osat ja kivet voidaan luokitella ympäristöstä peräisin oleviin irtonaisiin ulkoleikkivälineisiin. Nämä välineet sopivat mielikuvituksellisiin rakentelu-, keräily-, kuvittelu- ja roolileikkeihin. Rakentelu välineet antavat lapselle mahdollisuuden käyttää luovuuttaja mielikuvi-tusta. Näitä irtonaisia ulkoleikkivälineitä ei juuri-kaan löydy nykyisten leikkipaikkojen välineistä.

Lumi on monipuolinen materiaali. Leikki-paikoille voidaan suunnitella vaihtelevia maastonmuotoja, ellei niitä ole luonnonmukaisesti entuudestaan, jotka tarjoavat mahdollisuuksia talvitoiminnoille, esimerkiksi pulkkamäille. Myös lumen kasaamiselle kannattaa varata tilaa suunnitteluvaiheessa.

Suunnittelussa kannattaa hyödyntää myös lapsen esteettisiä näkemyksiä. Paikan ei pitäisi olla täysin valmis, vaan se antaa mahdollisuuksia  omatoimiseen muotoilemiseen ja kunnostamiseen. Tavoitteena on, että alue tarjoaa lapsille elämyksiä luonnosta.

Posted by Annu Mustonen

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

One Response to Metsä ja luonto leikkipaikoilla 9.10.

  1. Anni says:

    Hei Annu!

    Mukavaa, että luit kandini ja löysit sieltä hyviä lähteitä. Olitkin toivonut minulta tiivistelmää kandista. Koetan tehdä sellaisen omaan blogiini, jos vielä toivot? Olet hyvin saanut tiivistettyä avainasiat, mitä voi ottaa huomioon metsänkaltaisessa leikkipaikassa. Tärkeä inspiraationlähde kandia tehdessä minulla oli siskontytön kanssa vietetty leikkihetki leikkipaikalla ja lähimetsässä. Metsäleikeistä lasten kanssa voi löytää mielenkiintoisia näkökulmia, mistä elementeistä leikki voikaan muodostua. Oli hienoa lukea aiemmista postauksistasi, että olet huomannut lapsiesi leikkien olevan mielikuvitusrikkaita luonnonympäristöissä joissa ei ole välttämättä lapsille suunniteltuja leikkivälineitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *