Intensiivipäivä III 28.9.

Kolmas intensiivipäivä alkoi oppilastöiden esittelyillä. Säde Palmu ja Maija Siiki esittelivät meille kaksi hyvin erilaista studiokurssin työtä edelliseltä Erityisympäristöjen suunnittelukurssilta.  Työt olivat onnistuneita ja yllättävän taiteellisia. Tutustuin myös My Courses sivulla oleviin kurssitöihin. Kaiken kaikkiaan kurssityöt olivat minun silmääni onnistuneita tilataideteoksia!

Ohjelma jatkui Taina Sillanpään (FM, toiminnanjohtaja Ebeneser-säätiö) pitämällä luennon otsikolla Lastentarhan eletty tila.

Taina antoi meille lyhyen historiakatsausen lastentarhatoimintaan erityisesti ulkotilan näkökulmasta. Ensimmäinen kansanlastentarha perustettiin Helsinkiin vuonna 1888. Sen perusti Hanna Rothman. Ensimmäiset lastentarhat olivat yksityisiä, tehtaiden tai yhdistysten perustamia. Aluksi lastentarhoilla ei ollut omia rakennuksia, ainoastaan huoneita. Ensimmäinen lastentarhaksi suunniteltu rakennus valmistui Forssaan vuonna 1902. Alkuvaiheessa oma piha rajattuine aitoineen oli harvinaisuus. Oma aidattu piha, leikkiympäristönä myös joutomaa, metsänreunat ja leikkipuistot. Ulkoilu on ollut tärkeä osa lastentarhojen toimintaa alusta asti. Tällöin lastentarhojen pihoilla ei ollut vielä varsinaisia leikkivälineitä.

Signe Brander: Lastentarhan piha Vaasankadulla (1911). (https://finna.fi/Cover/Show?id=hkm.HKMS000005:000000tk&fullres=1&index=0)

Friedrich Fröbel on merkittävä vaikuttaja lastentarhatoiminnan kehittymisessä. Fröbel perusti ensimmäisen lastentarhansa (Kindergarten = lasten puutarha) Bad Blankenburgiin vuonna 1840. Fröber vertasi kasvattajaa kasveistaan huolehtivaan puutarhuriin. Leikki on hänen mukaansa kaiken varhaislapsuuden toiminnan ydin. Sen avulla lapsi kehittyy ajatellen toimivaksi, jolloin hän ilmaisee itseään ja omia ajatuksiaan. Fröbel kehitti opetusfilosofiansa tueksi (vuonna 1837) Fröbelin lahjat, jotka sisälsivät muun muassa kuuluisat Fröbelin palikat. Hänen ajatuksensa oli, että lapselle ei anneta valmiita leikkivälineitä, vaan aineksia, joille lapsi saa itse antaa muodon ja hahmon. Taina mainitsi meille jättipalikoista, mutta valitettavasti video jonka hän olisi näyttänyt, ei toiminutkaan.

Minulle tuli yllätyksenä että eläimet ovat olleet tärkeä osa lastentarhan toimintaa sen varhaisissa vaiheissa. Tällöin ihannointiin maalaisympäristöä. Lastentarhojen pihoilla oli paljon puutarhatoimintaa ja kotieläimiä. Innostuin aiheesta valtavasti! Olen ollut huomaavinani trendin, jossa viljely ja kotieläimet ovat yhä suositumpia kotipihoissa. Tästä aiheesta tulen ottamaan selvää ja kirjoittamaan siitä tänne blogiin.

Päivän lopuksi Noora Pyyry puhui meille hengailun kulttuurista kaupunkiympäristössä. Aihe oli todella mielenkiintoinen ja mahtavaa että aihetta on ylipäätään tutkittu! Tilan haltuunottamisen tapoja ovat leikkisyys, hengailu, kävely ja muu liikkuminen. Noora käytti käsitteitä tiukat tilat ja väljät tilat. Tiukat tilat ovat tiloja, jotka on suunniteltu tiettyy käyttötarkoitukset (esim. leikkipuistot, skeittipuistot, kauppaliset tilat). Näitä paikkoja leimaa kieltotaulut, valvonta ja muut hallinnan keinot (skeittausta estäviä palikoita muurissa. Portaita voidaan ruiskuttaa vedellä, jotta siinä ei olisi mukava istua. Moskiitto, klassinen musiikki, joilla karkoitetaan nuoria), joilla häädetään ei-toivotut ryhmät pois. Väljät tilat ovat taas muunneltavia, moneen käyttötarkoitukseen soveltuvia. Ne tukevat asukkaiden suoraa osallistumista ja sallivat spontaajena kohtaamisia erilaisten ihmisten kesken.

Kun osallistumme urbaaniin elämään, muokkaa myös kaupunki jatkuvasti meitä. Vaikutukset jäävät usein huomiotta. Miten nuori luo mielekästä suhdetta kaupunkiin? Tavat ovat arkisia ja hetkellisiä, ja jäävät siksi usein huomaamatta. Vastuuta ja uusia kokemuksia ja lumoutumista tavallisesta. Nuorilla on tarve ja oikeus liikkumavapauteen. Nuorten elämä usein aikataulutettua. Hengailu nähdään usein ongelmana. Mitä jos päämäärätön oleskelu onkin juuri sitä, mitä nuoret tarvitsevat? Ja mitä jos se juuri sellaista mitä me kaikki tarvitsemme?

Hengailussa oleellisinta on ilo! Hengaillessa on aikaa ja tilaa lumoutua ja nähdä jokapäiväiset rutiinit ja paikat uusin silmin. Nuoret asuvat kaupungin kanssa, hengaillessaan nuoret rakentavat kaupungille väliaikaisia omaehtoisia olemisen ”hengailukoteja”. ’Kanssa-asuminen’ on osallistumista ja mielekästä kiinnittymistä maailmaan. Miksi se on tärkeää? Kiinnittymisen tilanteissa kanssa-asuminen syventyy ja se lisää huolenpitoa. Jotta me haluamme pitää huolta kaupungista tai maailmasta ylipäätään, se vaatii sen että meidän on mielekästä elää siellä.

Mielestäni Noora viesti oli meille se, että tavoittelisimme suunnittelun avulla monikäyttöistä kaupunkitilaa, joka olisi stragisesti suunnittelematonta avointa ja sallivaa tilaa, tuttua, mutta yllättävää turvallista kaupunkitilaa. Kokeilevaa ja leikkisää. Hän opetrti myös, että tiukkojakin tiloja tarvitaan ehdottomasti (kuten skeitti- ja leikkipuistoja), mutta tiukan ja väljän tilan suhde täytyisi olla tasapainossa.

Hän vinkkaa, että tavoitteena voisi olla myös lumoutuminen. Ja se, että ihmiset voisivat ottaa toimitaan osaa. Hänen mielestään hyvin onnistunut väljä tila on esimerkiksi Kiasman ja Musiikkitalon välinen tila. (Miten niin, sehän on hanhien valtaamaan aluetta!!)

 

Posted by Annu Mustonen

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *