Avoimen oppimisen neljä tulevaisuutta sosiaalisessa mediassa

Silmät auki sosiaaliseen mediaan -kirjan kansi

Tulevaisuuden haasteena on päättää, tarvitseeko vapaa sivistystyö tukea, tehdäänkö se olemassa olevien instituutioiden kautta vai luodaanko uusia tunnustettuja vapaan sivistystyön muotoja, kirjoittavat Jukka Purma, Teemu Leinonen ja Tarmo Toikkanen.
Purma, Leinonen ja Toikkanen ovat tutkijoita Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun Oppimisympäristöjen tutkimusryhmästä. He hahmottelevat oppimisen ja opettamisen tulevaisuudenkuvia artikkelissaan Avoimen oppimisen neljä tulevaisuutta sosiaalisessa mediassa. Artikkeli on ilmestynyt teoksessa Silmät auki sosiaaliseen mediaan.

Avoimella oppimisella tarkoitetaan itseohjautuvaa oppimista ilman ulkoisia rajoitteita kuten tutkintoja. Oppija asettaa omat tavoitteensa ja järjestää itsensä oppimistilanteisiin. Suomessa avoimen oppimisen mahdollistajia ovat olleet muun muassa kansanopistojen vapaa sivistystyö, kirjastojärjestelmä ja Yleisradio.

Internetin myötä tiedon äärelle pääsy on helpottunut entisestään. Sosiaalinen media tuo vuorovaikutusmahdollisuudet muiden oppijoiden kanssa. Verkko voimauttaa avoimeen oppimiseen.

Purman, Leinosen ja Toikkasen tulevaisuudenkuvissa avoin oppiminen voidaan kutoa osaksi koulutusjärjestelmää. Toisissa se toimii häthätää kokoon kyhättyinä paareina haavoittuneelle koulutusjärjestelmälle.

Loistava oppimisympäristö, jos…

Kirjoittajat muistuttavat, että monet verkkoyhteisöt ovat huonoja esimerkiksi ajaessaan vahingollisia asioita. Jos keskustelun ja yhteistoiminnan lähtötaso on liian matala, osallistuminen ei ylevöitä ketään. Jos taas ihmiset ovat valmiiksi sivistyneitä – toisiaan tukevia ja empaattisia – verkkoyhteisö voi olla loistava oppimisympäristö ja sivistää edelleen jäseniään. Yhdessä oppivat verkkoyhteisöt ovat hyviä verkkoyhteisöjä, kirjoittajat toteavat.

Jos odotamme, että tulevaisuudessa verkkoyhteisöillä on kasvava rooli yhteiskunnan vaikuttajana, tukena ja rakentajana, täytyy tukea hyviä yhteisöjä ja kehittää huonoista yhteisöistä parempia, he kirjoittavat. He ehdottavat vapaan sivistystyön käsitteen laajentamista ja suosittelevat tukijärjestelmän muutosta siten, että se mahdollistaa yksittäisten verkkokurssien suoran tukemisen.

Avoimen oppimisen neljä tulevaisuutta

Purma, Leinonen ja Toikkanen hahmottelevat avoimen oppimisen neljä tulevaisuudenkuvaa:

Riippumattomien oppimisyhteisöjen yhteiskunnassa ihmiset opiskelevat ja harrastavat verkossa omilla ehdoillaan. Avoin oppiminen ei hae virallisten tahojen tukea eikä hyväksyntää. Koska sosiaalisella medialla ei ole tunnustettua yhteiskunnallista roolia, ei valtiolla ole painetta puuttua sosiaalisen median yritysten toimintaan. Epävarma ympäristö aiheuttaa laadullista epävarmuutta. Tämä tilanne muistuttaa eniten nykyhetkeä. Se johtaa heimoutumiseen sosiaalisen median yhteisöiksi. Toiset voivat kehittää uutta, toiset olla tuhoavia kuten kouluampujien yhteisö ja muut vihayhteisöt.

Akateemisessa kapitalismissa tieto yksityistyy, sitä suojataan ja sillä käydään kauppaa. Yliopistot keskittyvät tietoon, jolla on suurin vaihtoarvo, kun ennen keskityttiin tietoon, jolla on suurin käyttöarvo. Osaamisen ja tiedon vapaa jakaminen koetaan työpaikan etujen vastaisena jopa kouluissa. Toisaalta oman osaamisen esitteleminen luo pysyvän tarpeen erilaisille sosiaalisen median palveluille. Tulevaisuudenkuvaan liittyy vaara yleissivistyksen, tiedon ja sen arvotuksen rapautumisesta. Toisaalta tuloksena voi olla osa tehokas innovaatiojärjestelmä, joka kasvattaa tuottavuutta ja hyvinvointi säteilee kaikkialle yhteiskuntaan

Avoimen oppimisen pienyrittäjät tarjoavat verkossa vapaan sivistystyön palveluja. He, joilla on opetettavaa ja he, jotka haluavat oppia, löytävät toisensa ja itseorganisoituvat. Vapaaseen sivistystyötön tarkoitettuja julkisia varoja jaetaan uudelleen.

Neljännessä tulevaisuudenkuvassa uhkaa koulutuksen luottamuskato. Luottamus koulutukseen ja koulutuksen ja osaamisen yhteys katoavat. Koulutus on liiketoimintaa, jossa tutkintoja voi ostaa rahalla. Työpaikalla hankittu kokemus on arvossaan. Työntekijä joutuu kehittämään osaamistaan avoimen oppimisen periaatteiden mukaisesti verkossa taatakseen osaamisensa dokumentoitumisen. Yleistyessään kehitys johtaa yhteiskunnallisen liikkuvuuden vähentymiseen ja sukulaisten ja tuttujen suosimiseen.

Jukka Purma, Teemu Leinonen ja Tarmo Toikkanen: Avoimen oppimisen neljä tulevaisuutta sosiaalisessa mediassa teoksessa Silmät auki sosiaaliseen mediaan, toimittaneet Terhi Aaltonen-Ogbeide, Pentti Saastamoinen, Heikki Rainio ja Tero Vartiainen, Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 4/2011

Posted by Tarmo

This entry was posted in Julkaisu and tagged , , , , , , , . Bookmark the permalink.

One Response to Avoimen oppimisen neljä tulevaisuutta sosiaalisessa mediassa

  1. Pingback: Avoin oppimiskulttuuri ja avoimet oppimisympäristöt – oppiva.omnia.fi

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *