Ympäristöestetiikka on osa misema-arkkitehtuuria (22.11)

Ympäristöestetiikka tutkii luonnon ja kulttuuriympäristöjen esteettistä arvottamista, kokemista ja määrittelyä sekä arkipäivän esteettisiä kysymyksiä. Akateemisen estetiikan yhtenä sivuhaarana se alkoi kehittyä 1960-luvun lopulla yleisen ympäristöherätyksen aallossa. Myöhemmin siitä on muodostunut yksi estetiikan pääsuuntaus, ja sen kautta esteettisen tarkastelun piiriin on noussut tutkimuskohteita ja kysymyksenasetteluja, jotka ovat merkittävästi rikastuttaneet estetiikan kenttää ja tutkimusta. Petteri Kummala (julkaistu 30.3.2012).

Tulkitsen tämän niin, että ympäristöestetiikka analysoi ympäristöä sen ulkomuoto lähtökohtana. Onko ympäristö kaunis vai ruma ja kaikkea siltä väliltä. Jos maisema-arkkitehdin tehtävä on luoda hyvää ympäristöä, en voi mitenkään kuvitella maisema-arkkitehtuuria ilman ympäristöesteettistä ajattelua. Esteettisyys ei suinkaan aina ole se tärkein lähtökohta mutta itse pyrin ainakin tekemään jokaisesta kohteesta mahdollisimman houkuttelevan estettisesti.

Asiasta ei siis ole epäilystäkään. Ympäristöestetiikka ja sen ymmärtäminen on tärkeä osa maisema-arkkitehdin työtä.

Näkemämme ja kokemamme asiat vaikuttavat elämäämme ja elämisen laatuumme. Jos syömme hyvin vatsamme voi hyvin ja saamme mielihyvää tästä tunteesta sekä siitä että nautimme ruuasta joka maistuu hyvälle. Tämä vaikuttaa elämänlaatumme positiivisesti. Jos kotimme on sisustettu mieleisllämme väreillä ja esineillä viihdymme luultavasti paremmin kuin vastakohtaisessa tilanteessa. Jos käytämme vaatteita jotka sopivat kooltaan ja ovat mieleisemme värisiä- ja muotoisia, tuottaa se meille luultavasti mielihyvää ja vaikuttaa elämänlaatuumme positiivisesti. Jos liikumme töihin, ulkoilemme ja vietämme muuta vapaa-aikaa tiloissa jotka ovat kauniita ja viihtyisiä eikö sekin tuota meille mielihyvää ja vaikuta elämänlaatuumme positiivisesti? Luultavasti. Melko varmasti. Tässä vaiheessa on tietenkin hyvä muistuttaa että ensin on tietenkin täytettävä turvallisuuden ja toimivuuden kriteerit mutta jos nämä kaksi perustarvetta ovat kohdillaan olen vakaasti sitä mieltä että esteettisyyden tarve ei tule kaukana perässä. Lainatakseni Ossi Naukkarista artikkelissa Esteettisen jalanjäljen jäljillä: jos ja kun ympäristön esteettinen laatu vaikuttaa elämisen laatuun, esteettisyyden käsittelyä ei pitäisi sivuttaa missään, missä vaikutetaan ympärsitön tilaan. 

Väitän myös että esteettisesti houkuttelevalla ympäristöllä on suurempi todennäköisyys selvitä. Tarkoittaen että ihminen mitä todennäköisemmin varjelee paremmin etsteettisesti houkuttelevaa ympäristöä kuin sellaista ympäristöä joka ei ole esteettisesti kovinkaan puhutteleva.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *