Ympäristöestetiikka maisema-arkkitehtuurissa

Blogiteksit 22.11.

 

 

Ympäristörakentamisen suunnitteluratkaisuissa on pohjimmiltaan kyse asioiden arvottamisen ja intressien yhteensovittamisesta, oli kyseessä sitten kaupunkiympäristön maltillinen täydennysrakentaminen tai yksittäisen vanhan puun suojelu työmaan ytimessä. Maisema-arkkitehdin työssä kompromisseja joutuu tekemään kaikissa suunnittelua koskevissa vaiheissa, ja vaikka päätökset perustuvat yleisesti hyvinä pidettyihin toimintatapoihin, on mukana vääjäämättä subjektiivisia ohjureita päätöksenteon taustalla. Yrjö Sepänmaan sanoin: “Kun ihminen muokkaa maisemaa – ympäristöään – hän tekee sen taloudellisten, käytännöllisten ja esteettisten päämääriensä mukaan, aina joidenkin eettisten periaatteiden rajoissa. Harvoin kauneus on miljöön muokkaamisen päämäärä, mutta kauneuden asteikolla voidaan lopputulosta silti aina arvioida.” Tulisiko maisema-arkkitehtuurin siis nojautua suunnittelussa ympäristöestetiikkaan voimakkaammin?

Uskon että maisema-arkkitehtuuri voikin hyötyä monin tavoin ympäristöestetiikasta. Ympäristöestetiikka tieteenalana pohtii ympäristön esteettisyyden merkitystä sen käyttäjille, sekä tosinaan sitä, millainen ympäristö kulloinkin oikeastaan voidaan edes määrittää esteettiseksi tai vastavuoroisesti epäesteettiseksi. Tällaisten sisältöjen ymmärtäminen voi tuoda suunnittelijalle tärkeän työkalun hänen työskentelyynsä, jonka avulla hän pystyy kaupunkiympäristössä luomaan sellaisia tiloja, joista saadaan suurin mahdollinen potentiaali irti. Toisaalta suunnittelijan on tärkeää ymmärtää myös se, että esteettinen itsessään ei ole täysin yksiselitteinen ulottuvuus ja esimerkiksi kaupungissa voi ilmetä monia ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mikä on esteettistä ja pystyy vastaamaan kulloinkin tiettyihin tarpeisiin. Täten maisema-arkkitehdin onkin tärkeää ympäristöestetiikan tutkimukseen nojautuen pyrkiä ympäristön estetiikkaan tähtäävässä työssään huomioimaan tämän tavoitteen moniulotteisuus ja problematiikka.

Toisaalta maisema-arkkitehtuuri tähtää itsessään usein ympäristöestetiikkaa konkreettisemmin suunnitteluratkaisuihin ja näin ollen ratkaisuissa ei aina ole mahdollista rajattomasti havainnollistaa, osin jopa filosofisiakin pohdintoja estetiikan ristiriitaisuuksista. Maisema-arkkitehdin on tunnistettava estetiikan ohella ekologiset haasteet ja löydettävä toteutuskelpoinen ratkaisu siinä missä ympäristöestetiikka keskittyy ennemmin rakentamaan keskustelua näiden näkökulmien ympärille. Esimerkkinä tästä, luonnon estetiikan arvottamisessa Yuriko Saiton luonnon oma tarina tarjoaa kiehtovan tarkastelukulman ekologisen elämän ja luonnon lainalaisuuksien huomioimisen esteettisessä kokemisessa, mutta tämän pohdinnan jalkauttaminen käytäntöön herättäisi suunnittelupöydässä lähinnä paheksuntaa. Luonnon kokemiseen puhtaasti esteettiseen havaitsemiseen liittyy monia haasteita, kuten tulkinnanvaraisuus ja yhteisen ymmärryksen saavuttaminen.

Maisema-arkkitehtuuri nähdään tätä nykyä hyvin teknisenä ja käyttäjälähtöisenä alana, jonka tieteellinen lähestymistapa tuo haasteita merkityksen luomiseen. Ympäristöestetiikan huomioiminen suunnittelussa parhaimmillaan rikastaisi koko ammattikuntaa ja parantaisi rakennetun ympäristön laatua, mutta helposti se nähdään toissijaisena muiden tekijöiden jättäessä sen varjoonsa.

 

 

Lähteet: Yrjö Sepänmaa ym. Maiseman kanssa kasvokkain kokoelmakirjan kappale Me maisemassa, maisema meissä, 2007.