Maiseman koettu arvo
Blogiteksti 15.11.
Maiseman kokemuksellisuus on keskeinen osa sen arvottamista. Kokemuksellisuus tuo maisemaan esteettisyyden ohella kokonaan uuden ulottuvuuden. Toisinaan luonto on kuitenkin olemassa sellaisenaan itsenään, ei ihmistä varten. Luontokontekstissa voidaankin pohtia sitä, kuinka suuressa merkityksessä ihminen on luonnossa verrattaessa luonnon monimuotoisuuteen, kun ympäristöä muokataan. Muokataanko ympäristöä vain kokemuksellisuutta varten vai olisiko tärkeämpää arvottaa luonnon säilyvyyttä sellaisenaan? Kutenkin esimerkiksi rakennetussa ympäristössä, joka on luotu varta vasten ihmisen tarpeisiini, kokemuksellisuus tulisi olla tärkeä suunnittelun elementti, sillä se, miten ympäristö koetaan, on pitkälle yhteydessä arjen sujuvuuteen ja eletyn elämän laatuun.
Sen sijaan, että yritetään ymmärtää maisemia itsestäänselvyyksinä, niiden monimutkaisuus vaatii tulkintaa. Suomalainen taidehistorioitsija ja maisemantutkija Maunu Häyrynen kirjoittaa maiseman arvotuksen olevan eri arvotekijöiden tarkastelua suhteessa toisiinsa ja muihin maankäytön tavoitteisiin. Tasapainon löytäminen ei ole yksinkertaista tai helppoa. Maiseman aineettomien ja aineellisten arvojen tunnistamine vaatii monitasoista tarkastelua ja asioiden selvittämistä aina paikkakohtaisesti, koska monet maiseman arvoista, jotka tekevät sen kokemuksellisen, ovat piilossa. Täten syvemmälle pyrkivää tulkintaa tarvitaan, jotta maiseman piiloviestit välittyvät. Usein nämä perinteisiin ja kulttuuriin sidotut arvot tunnetaan alueen asukkaiden kesken, joten heidän ymmärryksensä maisemasta sitä muokatessa on kultaakin arvokkaampaa tietoa.
Yrjö Sepänmaa on tutkinut toista kymmentä vuotta maiseman estetiikan arvottamisen haasteita, ja kirjoittanut paljon siitä kuinka teetetyt, tekoympäristöt etäännyttävät ihmisiä autenttisen luonnon kokemisesta muokaten täten luontosuhteemme muodostumista. Luomme arvoa siihen miljööseen, jota olemme itse olleet osallisena muovaamassa mieluisaksi. Tähän liittyy vaara siitä, että sokaistuminen luonnolliselta vaikuttavaan ympäristöön on riittävä pohja luontokokemuksen muodostumiseen, emmekä osaa löytää arvoa sellaiseen koskemattomaan maisemaan, josta emme saa suoria höytyjä irti. Sepänmaa onnistuu kuitenkin löytämään jotain hyvää tästäkin, huomauttamalla että ongelma on itseaiheutettua, joten myös sen poistaminen on meidän vastuullamme.
Maiseman arvottaminen kokemuksellisuuden pohjalta on sekä tärkeää että haastavaa. Maisemat rakentuvat niiden fyysisen ilmentymän lisäksi meidän puheissamme, mielikuvissa ja käytöissä ja ovat aina ryhmäkohtaisia sekä aikaansa sidoksissa. Synnytämme siteen maisemaan yhteisten, jaettujen kokemusten myötä. Nämä kokemukset tuovat arvoa maisemaan ja antavat sille merkitystä. Maisemaa muokatessa näiden arvojen säilyminen tulisi aina priorisoida. Ongelmallisena voidaan nähdä maankäytön kysymyksissä vastuun jakautumisen epätasaisesti käyttäjien ja päättäjien välillä, jonka seurauksena suunnittelu on ylhäältä alas katsovaa. Jotta maisemaa todella voitaisiin arvottaa kokemuksellisuuteen pohjaten, myös sitä muokatessa, tulisi niiden ääni saada paremmin esiin, ketkä ovat luoneet syvempiä siteitä siihen.
Lähteet:
Maunu Häyrynen, kappale Kulttuuriympäristö ja sen arvot, julkaistu teoksessa Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna, 2012
Yrjö Sepänmaa, Me maisemassa, maisema meissä, 2006
Responses