Kirjallinen arvio Caroline Constantin artikkelista Barcelona pavillion as landscape garden

Blogiteksti 27.9.

 

Caroline Constantin pohtii artikkelissa The Barcelona pavillion as landscape garden–Modernity and the picturesque (1990) vastauksia muun muassa siihen, voisiko rakennusta tulkita kuin maisemapuutarhaa. Klassiset maisemapuutarhat ovat historian saatossa toimineet rakennusarkkitehtuurin koelaboratorioina, mutta miten suhde toimii rakennuksesta luontoon?

Artikkelin kritiikki keskittyy Mies van de Rohen alunperin vuoden 1927 maailmannäyttelyä varten suunniteltuun paviljonkiin, joka myöhemmin 80-luvulla rakennettiin uudestaan alkuperäiselle paikalleen. Tekstistä välittyy rakennuksen ajaton tunnelma paviljongin historian nivoutuessa moniin kerroksiin aina pittoreskista puutarhataiteesta klassismiin ja modernismiin. Constantin vertaa osuvasti paviljonkia muihin aikansa ilmiöihin, eikä säästele sanojaan osoittaessaan arvostus tätä modernismin klassikkoa kohtaan.

Constantin onnistuu kuvaamaan rakennuksen ominaisuuksia hyvin yksityiskohtaisesti. Paviljongin tasot ovat yhteydessä poikittaissuunnassa mutta etäisiä vertikaalisesti. Horisontaalisten tasojen välinen tila on kenttä suhteita eri objektien välillä ja rakennuksen tehtävä on antaa muoto ja fyysinen rakenne niille. Tekstiä lukemalla voi melkein aistia miltä paviljongissa tuntuisi itse olla.

Artikkelin teksti tukeutuu valokuviin paviljongista, jonka kiiltävät, värikkäät seinät luovat illuusion tilan vaihtuvuudesta. Myös lasit ovat värjättyjä, vaikuttaen kokemukseen. Paviljongin tilat eivät ole suljettuja, yksityisiä tiloja, vaan alati muuttuvia, vapaasti liikkuvia, joissa sisä- ja ulkotilan raja hämärtyy. Paviljonki on riisuttu symbolisista vertauksista jättäen tilaa kävijän omille ajatuksille. Romantiikan selkeiden viittausten sijaan paviljonki antaa ajateltavaa ja sykähdyttää.

Constant on kirjoittanut paljon maiseman suhteesta arkkitehtuuriin, joka nousee artikkelin kritiikissä oivaltavasti esille tarkasteltaessa yhtäläisyyksiä pittoreskin puutarhan yllätyksellisyyteen ja johdatteluun. Aivan kuten pittoreskit maisemamaalarit aikanaan yrittivät ikuistaa puutarhojen kauneimmat kohdat kankaille, on Mies valinnut luontonäkymistä tietyt koettavaksi. Näkymät puutarhaan ja ympäröivään maastoon rakennuksen omien kehysten läpi nostaa luonnon uuteen arvoon – synnyttäen modernin maisemapuutarhan.

Artikkeli onnistuu vakuuttamaan lukijan tavasta tulkita rakennusta kuin maisemaa, toisaalta se epäonnistuu siinä mikä Barcelona paviljongista on tehnyt ikonisen: se ei jätä lukijalle tarpeeksi tilaa muodostaa omia tulkintoja.

 

Kuvalähde: http://www.evasopeoglou.com/portfolio/symmetries-barcelona-pavilion/