Bloedel Reserve maisema-arkkitehtuurin puheenvuorona

Blogikirjoitus 4.10.

 

 

Alkusanat

Mikä tekee ympäristöstä merkittävän? Onko sen ikuistettava aikansa estetiikan ihanteet tavalla, johon muut aikalaisensa eivät kyenneet vaiko näytettävä suunta tuleville suunnittelijoille ja taiteilijoille avant garden merkkipaalun turvin. Maisema-arkkitehtuurissa suoraa vastausta tähän ei ole, sillä kehitys on vääjäämätöntä muuttuvien tarpeiden ja ideologien, sekä kehittyvän teknologian ohessa, mutta yksi modernin maisema-arkkitehtuurin kohde voi osaltaan tarjota tähän kiinnostavan näkökulman.

 

Tuhon maisemat

Syrjäisen Bainbridgen saaren pohjoispäässä sijaitseva Bloedel Reserve on ainutlaatuinen sekoitus järjestäytymätöntä luonnonmetsää ja perinteikästä puutarhataidetta. Puutarhojen sarja on ajan saatossa muodostunut monikerroksiseksi, toisiinsa yhdistyviksi muuttuvien maisemien sarjoiksi, joka juhlistaa kasvun, hajoamisen ja uudistumisen luonnollista kiertoa nivoen yhteen alueen historian, nykyisyyden sekä tulevaisuuden. Entisenä hakkuualueena toiminutta aluetta pidetään modernin maisema-arkkitehtuurin klassikkokohteena kuitenkin ennen kaikkea siksi, että se on osoitus luonnon sietokyvystä palautua ihmisen aiheuttamasta tuhosta.

Modernismille tyypilliseen tapaan myös Bloedel Reserve tukeutuu viestimään sen syvintä olemusta rivien väleistä. Kontekstin ymmärtämiseksi on avattava suunnittelun lähtökohtia, joista Richard Haag rupesi maisemapuistoa koostamaan. Puuteollisuudella elantonsa tehnyt Bloedelin suku toivoi Haagilta länsimaisen verrokin japanilaistyylisestä perinnepuutarhasta. Haag vastasi tilaajan toiveisiin tyylitellyllä, mutta jopa alastomaksi riisutulla “tasojen puutarhalla”, jota Patrick M. Condon kuvaili länsimaiseen mieleen istuvaksi.

 

Pin on Exteriors: Landscape

Japanilaistyylinen tasojen puutarha näyttää ulkoisesti perinteiseltä mutta lähempää tarkasteltuna symboliikkaa on riisuttu pois sen istuakseen eheämmin puiston kokonaisuuteen 

 

Vapauksista huolimatta Haag ei puutarhan muiden osien suunnitelmissa pyrkinyt peittelemään metsäteollisuudesta johtuvia tuhoja, vaan päätyi säästämään vahingoitetun metsän arvet paikoin jopa korostamalla niitä. Sammalpuutarhan hän suunnitteli kulkemaan entisen hakkuualueen läpi, jossa tuhon jäljet ovat peittyneet uuden elämän alle, mutta ovat yhä nähtävissä ja koettavissa. Muun muassa Rebecca Krinke vertasi tästä syystä Bloedelin puutarhoja Pariisin keskuskirjaston lasivitriinien taakse suljettuun metsään. Metsä ei symboloi pelkästään ihmisen estettyä siirtymistä sen fysiologiseen kokemiseen, vaan ihmisen ja metsän välille syntyvää välimatka, joka erottaa ihmisen maisemasta. Yhtäläisyyden Krinke muodostaa Bloedeliin siinä, että Pariisin metsä herättää kokemuksen rajoitteista huolimatta suuria tuntemuksia, jotka selittyvät henkisen kokemuksen assosiaatiolla metsän aistikkuuteen lasivitriinin edustaessa tapahtunutta tuhoa teollisuusmetsissä.

 

Bloedel Reserve | Puget Sound Gardens

Sammaleet peittoavat tuhotun metsän jäljet alleen

 

Yin-Yang

Puutarhan osissa yhdistyvät luonnon hienovaraisuuden, kunnioituksen ja rauhallisuuden ominaisuudet, mutta myös epämukavuuden, epävarmuuden, tuhon ja jopa pelon tunnetilat ovat olennaisesti läsnä. Aistimaailman voimakkaat kokemukset ovat osaltaan selitettävissä puutarhan osien toimiessa toistensa vastakohtina: valoisasta siirrytään pimeään, järjestys vaihtuu kaaokseksi, pittoreskit maisemat muuttuvat hajuiksi.

Kokemuksellisuuden kontrastia kasvattaa lisäksi länsimaiseen mieleen istuvan luonnon tarkastelun dualistisen lähestymistavan haastaminen, missä kokemuspohja perustetaan rationaaliseen maiseman pilkkomiseen, eli sen fyysisten osatekijöiden tulkitsemiseen ja faktoina esitettävien piirteiden analysoimiseen, sen sijaan että maisemaa yritettäisiin ymmärtää sen herkimmässä muodossa — sellaisenaan. Condonin mukaan Haag on suunnitelmallisesti johdattanut kulkijan kohti valaistumisen tilaa, satoria.

 

Yhteenveto

Yksi Bloedelin puutarhojen suurimmista saavutuksista piilee sen monitulkinnaisuudessa, mistä johtuen kohde on edelleen relevantti maisemasuunnittelun keskustelussa. Sprinnin mukaan Blodel Reservissä ihmisellä on sekä tuhoisa että uutta luova suhde maisemaan, joka on kaiken kaikkiaan ristiriitainen. Muutoksen kauhu, sen jäljet ja arvet voivat järkyttää ihmismielen, mutta samalla esittää elintärkeitä kysymyksiä ihmisen suhteesta maisemaan ja ekologiaan suuremmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa.

Bloedel Reserviä voidaan pitää yhtenä rohkeimpana länsimaisena yrityksenä ilmentää dialektisen maiseman herkkyyttä, jossa kävijän mieltä ei eroteta objektiivisen maiseman ilmiöstä, vaan jossa se toimii osana sitä. Merkittävyyden kohde saa sen käymän vuoropuhelun luonnon herkkyyden ja ihmistoiminnan kauaskantoisten vaikutusten välillä.

 

 

Lähteet:

https://www.gardendesign.com/books/ 

https://pugetsoundgardens.org/gardens/bloedel-reserve/