Pannukakkupuisto pullan ystäville

Blogikirjoitus 10.9.

Vantaan Myyrmäen urheilupuistossa parkkipaikkojen asfalttikerros vaihtuu betoniin. Ainakin osittain.

Viihtyisän ja toiminnallisen kaupunkitilan kasvava arvostus on murrosajattelun tulos, jossa lähivirkistysalueisiin panostetaan nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tätä trendiä on seurattu myös Myyrmäessä muuttamalla entinen parkkipaikkojen keskittymä tapahtumarikkaaksi puisto- ja liikuntaa-alueiden kokonaisuudeksi. Helsinkiläinen suunnittelutoimisto Loci maisema-arkkitehdit yhdessä alan yhden kotikentän näkyvimmän hahmon, Janne Saarion, kanssa halusivat tuoda alueen mahdollisimman suuren käyttäjäkunnan keskuuteen löytämällä harmonisen tasapainon sen eri osien välille — tässä paikoin onnistuenkin.

Kuitenkin yhtenäistä ilmettä tavoitteleva monitoimipuisto (puiston virallisen kuvauksen mukaisesti) on auttamatta paikoin kollaasinomainen suunnittelijan taidonnäyte siitä, miten ahtaalle alueelle on mahdollista sulloa mahdollisimman paljon keskenään eroavia elementtejä. On loogista tuoda olemassa olevan urheilukentän tyköön lisää mahdollisuuksia liikkumiseen eri urheilumuotojen valossa, mutta tämän ulkopuolelta alueen puistomaisuus jättää kylmäksi.

Leikkisä värien käyttö tuo eloa muuten hieman monotoniseen puistoon, jonka suurin tilavaraus on osoitettu rullalautailuun. Eikä siinä sinänsä ole ongelmaa, mikäli ajatuksena olisi alkujaankin tehdä Suomen suurin skeittipuisto, eikä kaupunkikuvallista imagoa nostattava kohtaamispaikka — kaikille.

Lisäksi on osaltaan haastavaa nähdä keskelle puiston pääreitistöä jätettyjen rekkojen sekä kooltaan massiivisten tilausbussien nostattavan puiston viihtyvyyttä. Olisi voinut kuvitella, että ammattikunta, joka nimensä perusteella on erikoistunut näkymien eli vistojen luomiseen, olisi osannut huomioida maisemassa tämän seikan esimerkiksi istuttamalla puistoalueen reunoihin muutaman puun. Näin suunnittelija olisi voinut osoittaa kiinnostuksen rippeitä tilallisen vaikutelman luomiseen. Hämmästyttävästi, näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan muisto parkkipaikasta elää ja voi hyvin. Myös alueen topografinen vaihtelevuus on verrattavissa puiston puiden diversiteettiin: olematon.

Puisto onnistuu pienimuotoisen urheilutoiminnan tarjoamisessa hyvin, joka lienee puiston ensisijainen funktio, mutta muita kävijöitä puiston suunnittelussa ei olla muistettu ottaa riittävästi huomioon. Taukopaikkojen puute, suojaisan ja tilallisesti viihtyisän kokonaisuuden saavuttamisessa olisi vielä hiottavaa. Myyrmäen monitoimipuisto on paikka, johon tullaan hengästymään ja syömään eilisen pannukakkua eväsboksista mutta pullakahveja siellä ei nautita.

work picture