Ekskursio 2: Miksi MEG-laite metroradan varrella ei ole hyvä ratkaisu

Tämän kertaisella ekskursiolla kävimme Hakaniemen ympyrätalossa tutustumassa Elektan tiloihin ja tutkimushankkeisiin. Heti alkuun siirryimme hisseillä yläkertaan ja pääsimme kuulemaan ensin hieman itse yrityksen historiasta. Alunperin Neuromag oli vuonna 1989 perustettu spin-off Teknillisen korkeakoulun kylmälaboratoriosta, jonka ruotsalainen Elekta AB osti vuonna 2003. Elekta valmistaa mm. gammaveitsiä, lineaarikiihdyttimiä sekä stereotaktisia laitteita. Neuromag taas keskittyy meille jo tuttujen MEG-laitteiden kehittämiseen.

Seuraavaksi oli luvassa osio nimeltä MEG-basics eli meille kerrottiin noin yleisesti miten itse laite toimii. Ihmisessä MEG-lähteinä toimivat postsynapsiset sähkövirrat, joihin erittäin herkät SQUID-anturit sitten reagoivat. SQUID-sensorien toiminta vaatii suprajohtavuuden, mikä saadaan aikaan nestemäisellä heliumilla (4,2 Kelviniä). Tämä myös aiheuttaa sen, että sensoreita ei saada aivan kiinni tutkittavan hekilön päähän, koska tarvitaan eristäviä kerroksia lämpötilojen ylläpitämiseksi. Nykyisissä MEG-laitteissa antureita on 306 kappaletta ja niiden määrä on pysynyt samana vuodesta 1998 lähtien, koska enempää tarkkuutta ei saada enää antureita lisäämällä.

Ihmisaivojen sähkömagneettiset kentät ovat suuruudeltaan 10 fT… 1 pT, mikä ei paljon kompassia kääntele. Tarvitaan siis hyvä magneettisuojaus ja erilaisia suodatusmenetelmiä, koska hyvinkin pieni häiriö tekee saaduista tuloksista lukukelvottomia. Suojauskeinoja ovat mm. isopermittiivinen materiaali, filtteri algoritmit, SSP (signal space projection), SSS (signal space separation) ja liikkeen kompensointi (huone jousien varassa).

Lisäksi meille kerrottiin myös MEG:n datan analysoinnista. Ensinnäkin MEG:n etu verrattuna muihin mittalaitteisiin on sen hyvä aika- ja paikkaresoluutio. Useimmat mittalaitteet toimivat sekuntien aikatasolla mm. PET, PECT, fMRI ja NIRS. EEG ja MEG toimivat sen sijaan millisekuntien aikatasolla. EEG häviää kuitenkin MEG:lle huonomman paikannuksensa takia. Erilaisia häiriökenttiä ovat esim. verkkojännite, liikenne, koehenkilöstä tulevat häiriöt ja anturien kohinat. Näistä päästään yleensä eroon keskiarvottamalla signaalit ja lisäksi avuksi on tullut SSS- ja SSP-menetelmät.

Lopuksi pääsimme vielä rakennuksen kellarikerrokseen tutustumaan itse MEG-laitteeseen. Demonstraatiossa näytettiin kuinka jopa jalan täräyttäminen laitteen lähistöllä sai signaalit koneen näytöllä pomppimaan kaoottisesti puhumattakaan sitten ohi kulkevasta metrosta. Ei ollut kyllä paras mahdollinen paikka kyseiselle laitteelle.

Posted by Lassi

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published.