Muistin rippeistä emootioihin

Tämänpäivän luennon alussa käsiteltiin loput muistista. Viime kerralta tuttuja skeemoja käsiteltiin vielä hieman ja sitä, miten tieto tallentuu muistimatriisiin. Asiat tuntuivat nyt hieman selvemmiltä, ja lisäksi oli esimerkkejä siitä, miten hermosto muovautuu käytön mukaan, eli vain ne neuronit joihin tulevia yhteyksiä käytetään tarpeeksi paljon, vahvistuvat, ja muut surkastuvat. Tähän liittyvä näköaivokuoren kuva, joka oli vauvalla hyvin monimutkainen verkosto ja aikuisella oli usea pienempi alue, selvensi asiaa hyvin. Lisäksi mainittiin, että muistin tärkein tehtävä on auttaa ihmistä selvitymään sen kannalta, että opitaan miten ympäristön asiat tapahtuvat, jotta niihin osataan suhtautua oikein. Tästä esimerkkinä autojen kulkeminen teillä, joka on yleensä varsin ennustettavaa aikaisempien kokemusten pohjalta.

Erilaiset esimerkit siitä, millaisin oirein eri aivojen kohtiin syntyneet vauriot esiintyivät olivat hyviä ja monesti varsin yllättäviä. Näiden avulla ymmärtää hyvin, että aivot ovat varsin monimutkainen koneisto ja sen eri toiminnot sijaitsevat eri puolilla aivoja. Jos jokin asia ei toimi normaalisti, niin sinänsä muutoin järkevistä asioista puuttuu usein jokin ratkaiseva tekijä, jolloin kokonaisuus ei toimi. Tästä oli esimerkkinä esim. nainen, joka tiesi millaisia aineita ruuanlaittoon tarvittiin, muttei osannut enää laittaa niitä oikeassa järjestyksessä tehdäkseen ruuan. Lisäksi usein otsalohkovaurioissa kognitiiviset toiminnot olivat usein entisellään, mutta ihmisen käytös muuttui merkittävästi. Johonkin tiettyyn alueeseen liittyviä vaurioita ja näiden oireita tuli kuitenkin niin monta, että vaatiii vielä paljon kertausta, ennen kuin ne painuvat mieleen, vaikka sinällään asiat olivat melko selkeitä.

luennon jälkimmäisellä puoliskolla siirryttiin emootioihin. Jossain vaiheessa luentoa alkoi tuntua pientä väsymystä, joten ehkä pieni tauko olisi ollut paikallaan. Emootioista selvisi, että usein aikaisemmassa tutkimuksessa ne ovat enemmän tai vähemmän selvästi erotettu muusta kognitiosta irralliseksi asiaksi, vaikka näin ei todellisuudessa ole. Emootioita käsiteltiin pitkältä erilaisten esimerkkien avulla, joten varsinainen syy siihen miksi joku on näin jäi etäiseksi. Ajatus siitä, että emootioiden tarkoitus on saavuttaa erilaisia pitkäaikaisiakin tavoitteita kuulosti järkevältä ja selkeältä, vaikka se nyt tähän onkin vaikea muotoilla. Kaikenkaikkiaan emootiot tuntuu hieman etäiseltä ja vaikeasti käsitettävältä asialta, ja vaikka luennolla esiteltiin emootion jokin määritelmäkin, niin silti nyt tuntuu siltä, että jos joku kysyisi mikä on emootio niin vaikea siihen olisi vastata.

Posted by Jouni

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published.