Isoäitisoluista merietanoiden kiduttamiseen

Tämän viikon luennolla käsiteltiin tarkemmin yksittäisen hermosolun toimintaa sekä synapseja. Lisäksi käsiteltiin aivojen välittäjäaineita sekä perusteita siitä, miten oppimisprosessi tapahtuu.

Luennon alussa esitelty aktiopotentiaali oli mukavan selkeä asia ja helppo ymmärtää. Oli olennaista painottaa, että aktiopotentiaali etenee nimenomaan niin, että ioneja siirtyy solukalvon läpi, eikä niin että sähkö kulkisi hermoissa kuten se kulkee johtimissa. Hieman epäselväksi jäi se, mistä aktiopotentiaalin synty alkaa, eli miten se, että päätät päässäsi liikuttaa kättä käytännössä synnyttää aktiopotentiaalin.

Hermoimpulssin kulun jälkeen käsiteltiin synapseja ja näissä esiintyviä hermoston välittäjäaineita. Synapsin perusrakenne tuli hyvin selville sekä myös se, miten saapuva hermoimpulssi vapauttaa aineita presynaptisessa päässa, josta ne sitten diffundoituvat synapsiraon yli postsynaptiseen päähän. Erilaisia välittäjäaineita ja näiden reseptoreita esiteltiin useita, mutta suuri osa näistä unohtui varsin nopeasti, joten niitä täytyy kerrata myöhemmin. Epäselväksi jäi myös se, miten ja miksi erilaiset aineet aiheuttavat hyvin erilaisen vasteen.

Luennnon lopulla käsiteltiin synapsien merkitystä oppimisessa. Esimerkkien, kuten merietanakokeiden, rottakokeiden ja “Jennifer Aniston” -solujen avulla kävi selväksi, että synapseilla on suuri merkitys oppimiseen. Toisaalta taas osoitettiin, että synaptinenkaan oppiminen ei ole ainoastaan yhdestä tekijästä riippuva tapahtuma, sillä jonkin tekijän puuttuessa oppiminen voi tapahtua myös vaihtoehtoisella tavalla. Kaikenkaikkiaan kokonaisuus tästä aihepiiristä jäi ehkä hieman sekavaksi, mutta toisaalta jäi suuri mielenkiinto oppia asiasta enemmän.

Posted by Jouni

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published.