Kaupungin kehittämishankkeet näkyviksi

Aalto-yliopiston Muotoilun laitoksen Katutila ja katujen kulttuurit -kurssin tavoitteena oli ymmärtää kaupunkitilaa ihmisten aktiivisen toiminnan näyttämönä ja avata muotoilun roolia kaupunkikokemuksen muokkaajana esimerkiksi tilojen, tuotteiden ja palvelujen suunnittelun kautta. Kurssi toteutettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin ja Helsingin yliopiston kanssa ja oli osa monialaista Kaupunkiakatemia -sivuainetta. Kurssin vastaava opettaja oli tila- ja palvelumuotoilun yliopistonlehtori Antti Pirinen. Helsingin kaupungilta mukana olivat Jenni Niemiaho (Forum Virium), Tiina-Kaisa Laakso-Liukkonen ja Ida Björkbacka.

Keväällä 2016 kohteena oli Helsingin kaupungintalossa käynnistyvä uusi toimintamalli, joka kulkee nimellä Helsinki Lab. Se on sekä kehittäjäyhteisö että avoin kaupunkilaboratorio, joka muodostaa kohtaamispaikan kaupungin kehittämishankkeille. Lab vastaa siitä, että muotoilua, digitaalisia mahdollisuuksia ja osallistamista hyödynnetään kaupungin kehitys- ja innovaatiotoiminnassa ja että kehittäminen on käyttäjälähtöistä.

Kurssin tehtävänä oli Labin toimintamallin sekä sen tilojen ja palvelujen kehittäminen eri käyttäjäryhmien näkökulmasta. Ryhmät toteuttivat pienimuotoisia käyttäjätutkimuksia, joiden pohjalta kehitettiin ratkaisuehdotuksia. Tässä hyödynnettiin muotoilun menetelmiä, kuten käyttäjäkuvauksia, palvelupolkujen kartoitusta, konseptisuunnittelua, kokemuksellista suunnittelua ja systeemistä suunnittelua. Lopputuloksena syntyi konseptitasoinen ehdotus kaupunkilaisia osallistavaksi ja kaupunkibrändiä luovaksi Labiksi sekä ideoita konkreettisista kokeiluista, joilla Labin tavoitteita voidaan lähteä viemään käytäntöön.

Loppuesitykset

Kurssin opiskelijoista muodostettiin kuusi monialaista ryhmää, joista kukin keskittyi omaan käyttäjäryhmäänsä ja kehitti käyttäjätutkimuksen pohjalta ratkaisun johonkin Helsinki Labin osa-alueeseen. Alta löytyvät ryhmien loppuesitykset pdf-tiedostoina.

RYHMÄ 1: LAB TILANA JA PAIKKANA

Käyttäjätutkimus: Kaupungintalon aulan vakikävijät ja pistäytyjät

Anton Kallio, Veera Koskela, Aino Suomalainen, Jyri Tirroniemi

RYHMÄ 2: LABIN PALVELUPOLUT

Käyttäjätutkimus: Kaupungintalon kokous- ja tapahtumavieraat

Elina Hiltunen, Eerika Isometsä, Aarni Koskelainen, Jennifer Lipkin

RYHMÄ 3: LAB AJASSA MUUTTUVANA JA SKAALAUTUVANA KONSEPTINA

Käyttäjätutkimus: “Ei-käyttäjät”: lähistöllä liikkuvat kaupunkilaiset, turistit ym.

Inka Järvelä, Enni Karell, Juuso Koski, Arttu Kosonen

RYHMÄ 4: LABIN TOIMINTAMALLI

Käyttäjätutkimus: Kaupungin henkilöstö, Labin toimijat

Jenni Huttunen, Emmirosa Ihalainen, Pinja Myllykoski, Emilia Taskinen

RYHMÄ 5: LAB KAUPUNGIN TYÖNTEKIJÖIDEN NÄKÖKULMASTA

Käyttäjätutkimus: Kaupungin muu henkilöstö

Milja Halmkrona, Jenni Kerola, Taina Suonio

RYHMÄ 6: LAB JA OPISKELIJAYHTEISTYÖ

Käyttäjätutkimus: (Kaupunkiakatemian) opiskelijat

Anssi Ahlberg, Roni Kantola, Rauli Laitinen, Nina Riutta

 

Ryhmä 4: Suunnitteluratkaisu – matchejä ja momentteja

Ryhmä 4:n käyttäjäryhmänä olivat LABin parissa työskentelevät kaupungin työntekijät. Emme kuitenkaan keskittyneet Chief Design Officeriin tai palkattaviin muotoilijoihin, vaan heihin, jotka jo ovat kaupungilla töissä ja tekevät töitä LABiin liittyvissä asioissa edes jossain määrin. Avain asemassa suunnitteluratkaisuamme kehitellessä olivat haastattelut näiden henkilöiden kanssa. Kysyimme työntekijöiltä heidän näkemyksiään LABin tulevasta toiminnasta, sen haasteista sekä aiemmista kokemuksista yhteiskehittämisestä ja muotoilusta.

Poimimme haastatteluista suunnitteluratkaisumme kulmakivet: asiakkuusajattelu, digi, kokeilut, kaupungin sisäinen yhteistyö sekä yhteistyö kaupunkilaisten, yritysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Näiden pohjalta kehitimme vielä kolme tavoitetta, joiden haluaisimme toteutuvan suunnitteluratkaisuillamme. Tavoitteiksi muodostuivat kaupunkilaisten ja kaupungin työntekijöiden osallisuuden vahva tukeminen, vaikuttavuus ja näkyvyys sekä vapaus tehdä. Näihin tavoitteisiin kiteytyvät ainakin ne asiat, jotka minulle henkilökohtaisesti jäivät vahvimmin mieleen.

Haastatteluja kuunnellessani ymmärsin, että Helsingin kaupungilla on useita upeita projekteja, joilla pyritään helpottamaan kaupunkilaisten elämään. Ikinä aikaisemmin en ollut näistä projekteista kuitenkaan kuullut. Viestintä onkin ensiarvoisen tärkeää LABin toiminnan käyntiin polkaisemisessa. LAB pitää saada kaupunkilaisten tietoisuuteen, jotta se voi päästä tavoitteisiinsa. Avoin ja läpinäkyvä kaupunkikehittäminen on hieno asia, mutta se ei ole kovin avointa, jos sitä ei saateta kenenkään tietoon.

Osittain tähän tarpeeseen vastaa kehittämämme LabMatch!-portaali, jonka kautta kaupungin työntekijät voivat sisään kirjautumalla ilmoittaa käynnistyvistä tai meneillään olevista kehitysprojekteista. Portaali toimi apuvälineenä virastojen ja yksiköiden viidakossa, jossa kaikki eivät tiedä mitä missäkin on tekeillä. LabMatch!-sivuilla voi etsiä muita samankaltaisia projekteja, yhdistää voimat ja kehittää yhdessä. LAB ylläpitää sivua ja voi näin ollen tarjota apuaan jollekin projektille tai yhdistää projekteja ja tekijöitä keskenään. Sivu on myös kaupunkilaisten nähtävissä, ja tätä kautta he voivat seurata, mitä kaupungilla on työnalla. Asiakaskokemukset vaikuttivat olevan Helsingin kaupungille tärkeitä, ja näin ollen LAB voisi muutenkin olla mukana kehittämässä kaupungin viestintää ja suuntaamassa kaupungin viestiä helpommin asiakkaidensa, eli kaupunkilaisten saataville.

Toinen asia, joka kaikille ryhmäläisillemme varmasti iskostui päähän, oli toimialauudistus, ja sen ohella toisaalta myös kehitystyölle tarvittavan ajan ja resurssien löytämisen vaikeus. Päällimmäisenä jäi mieleen jokseenkin kankeiden käytäntöjen kulttuuri, johon on vaikea sovittaa uusia käytäntöjä. Suuri haaste – ja sellainen, johon on mielestäni tartuttava heti kärkeen – on se, miten muotoilusta saadaan pysyvä käytäntö kaikkien virkamiesten työrutiinissa, miten pidetään huolta siitä, ettei LAB jää yksin muotoilun ja avoimen kehittämisen sanansaattajaksi. Kärjistäen voisi ajatella niin, että LABin pitää pitkällä aikavälillä tehdä itsensä tarpeettomaksi. Tämän toteutuminen vaatii kulttuurin muutosta kaupungin sisällä, ja toimialauudistus on mahdollinen ensimmäinen askel tätä kohti.

Toisaalta kaupungin työntekijät näkivät tämän sen verta suurena mörkönä, että tavalliset kaupunkilaiset jäivät usein mainitsematta, kun kysyttiin LABin keskeisimmistä ulkopuolisista toimijoista. Ryhmämme koki, että kaupunkilaiset ovat aivan yhtä tärkeitä toimijoita LABissa kuin kaupungin työntekijätkin. Lisäksi yritys- ja kansalaisjärjestöyhteistyössä on valtavasti potentiaalia ja sitä toimintaa tulisi myös kehittää eteenpäin. Toisena suunnitteluratkaisuna kehitimme kaupungin työntekijät, kaupunkilaiset ja kansalaisjärjestöt yhdistävän muotoiluvaluutan, momentin, joka myös pyrkii vauhdittamaan ja tukemaan muotoilun omaksumista Helsingin kaupungin käytäntöihin.

Untitled

Momentteja lähetetään kaupunkilaisille postitse, minkä jälkeen he voivat niillä vaikuttaa kaupungin toimintaan. Sijoittamalla momentteja kaupungin eri projekteihin voi ilmaista, mitkä projektit, kokeilut tai kehityshankkeet omasta mielestä tuntuvat tärkeimmiltä. Sijoittaminen voi tapahtua LabMatch!-sivulla tai kaupunkilaisraadissa muiden ihmisten kanssa. Kaupungin toiminnassa on siten erityinen painoarvo niillä hankkeilla, jotka ovat saaneet kaupunkilaisilta paljon momentteja. Kaupungin sisäiset toimijat voivat puolestaan innostaa ja haastaa muita yksiköitä muotoilutekoihin lahjoittamalla momentteja toisilleen. Momentteja tarjotaan myös kolmannelle sektorille, joka voi sijoittaa momentit kolmatta sektoria ja kaupunkia tukeviin muotoilua hyödyntäviin kehitysprojekteihin.

Suunnitteluratkaisumme keskittyivät siis lähinnä LABin toimintamalleihin. Onnistuakseen ja päästäkseen tavoitteisiinsa LABin toimintamallien on oltavat toimivat ja selkeät, etenkin, jos aiotaan toteuttaa useita kokeiluita, sillä päätarkoituksen on pysyttävä koko ajan mukana. Toivomme, että Helsingin kaupunki voi hyödyntää suunnitteluratkaisuitamme ja kehittää niitä eteenpäin haluamaansa ja tarvitsemaansa suuntaan.

Kirjoittaja: Pinja

Ryhmä 4: Asiakasarvo ja palveluarkkitehtuuri

Professori Jarmo Suominen esitteli meille luennollaan palveluarkkitehtuurin käsitettä. Käsite painottaa asiakasarvoa ja käyttäjien mahdollisuuksia ottaa tilaa haltuun tarvitsemillaan tavoin. Näitä ilmiöitä avattiin konkreettisten esimerkkien valossa.

Massachusetts Institute of Technologylle kuuluva rakennus, Building 20, rakennettiin väliaikaiseksi työskentelytilaksi MIT:n tutkijoille. Koska rakennus oli väliaikainen ratkaisu, sen käyttäjät eivät epäröineet tarvittaessa puhkoa reikää seinään lupaa kysymättä. Jos rakennuksen sisällä haluttiin kaataa seinä, se kaadettiin. Tutkijat ja muut käyttäjät käyttivät rakennusta heille parhaiten sopivin tavoin ja keksivät sille luovia käyttötarkoituksia, sillä rakennus oltiin joka tapauksessa aikeissa purkaa uuden, esteettisemmän ja modernimman rakennuksen tieltä. Building 20:n tilat tuottivat MIT:lle yhdeksän Nobel-palkinnon voittajaa.

Vuonna 2004 Building 20:n tilalle rakennettiin uusi, moderni akateeminen työskentelytila. Uusi tila oli palkitun arkkitehdin suunnittelema kompleksi The Ray and Maria Stata Center, eli Building 32. Uutta, pysyväksi työskentelytilaksi rakennettua rakennusta arvostettiin fyysisenä tilana Building 20:a enemmän, eikä sitä ollut enää mahdollista käyttää samalla tavoin kuin edellistä vanhaa ja sotkuista rakennusta, jonka fyysisille elementeille saattoi tehdä mitä halusi. Uuden, modernin ja tarkkaan suunnitellun rakennuksen tiloissa ei ole kuitenkaan toistaiseksi syntynyt yhtäkään Nobelpalkintoon johtanutta ajatusta.

Tämä Suomisen luennon johdanto esittelee idean palveluarkkitehtuurista ja erilaisista kokemusarvon tasoista, joita arkkitehtuurin avulla luodut olosuhteet voivat tukea tai tuhota. Rakennettu ympäristö voidaan nähdä tuotteena, jonka suunnittelija on suunnitellut, mutta jolle käyttäjät voivat ympäristöä haltuun ottamalla luoda lisää käyttöarvoa, kuitenkaan vähentämättä suunnittelijan roolia.

Käyttäjälähtöisessä ajattelussa tulee siis ottaa huomioon käyttäjän ennalta-arvaamattomuus ja vapaus toimia, jolloin käyttäjä saattaa hakeutua muualle kuin suunniteltuun paikkaan esimerkiksi luovaa toimintaa varten. Toimintaa varten voidaan luoda puitteet, mutta toiminta saattaa silti käyttäjien toimesta siirtyä jonnekin muualle. Käyttäjät voivat ottaa tilan haltuun haluamallaan tavalla, mutta vapaalle itsensä toteuttamiselle on luotava sopiva ilmapiiri.

Suomisen mukaan on pyrittävä siirtymään tarjoavasta ajattelusta tarjoutumisen ajatteluun. Tätä pyritään hahmottamaan palveluarkkitehtuurissa, jossa tavoitteena on luoda toiminnan arvoa tukevat olosuhteet. Ajattelussa tiedostetaan, että kun rakennus ajatellaan tuotteena, sen itseisarvoon panostaminen voi vähentää välinearvoa. Ajattelussa kannustetaan ja houkutellaan asiakasta toimimaan asiakkaan omilla ehdoilla ja omat tarpeet huomioon ottaen.

Kirjoittaja: Emmirosa

Ryhmä 4: Kansainvälisiä esimerkkejä kaupunkilaboratorioista

Lähestyimme ryhmässämme kurssin aihetta Helsinki Labia taustatutkimuksen avulla. Saimme tehtävänannoksi kansainväliset esimerkit kaupunkien kehittämistoiminnan avaamisessa. Löysimme internetistä erilaisia sivuja kaupunkikehittämisestä ympäri maailmaa, joista valitsimme neljä Labin toimintamalliin sopivaa esimerkkiä.

Yksi näistä on Texas CityLab, jonka kehitys lähti käyntiin siitä, kun huomattiin, että Texasin kaupungeilla ei ole tarpeeksi resursseja tai tietoa kehittää kaupunkia kestävään suuntaan. Labilla on omat työntekijät, jotka tekevät vuoden ajan yhteistyötä jonkun Keski-Texasin kaupungin kanssa. Tässä valitussa kaupungissa yhteistyötä pääsee tekemään kaupungin viranomaiset sekä yliopistot projektien parissa. Myös kaupunkilaisia osallistetaan Labiin mukaan. CityLabin tavoitteina on saada mahdollisimman monialaista yhteistyötä kaupungin kehittämiseen mukaan ja tuoda opiskelijoita lähemmäs työelämää osallistumalla projekteihin kaupungin työntekijöiden kanssa. Projektien aiheita ovat olleet muun muassa sadevesien hallinta ja edullinen asuminen, mihin näillä eri tahoilla voi olla erilaisia ratkaisuja. Tavoitteiden kautta Texasin kaupunkien toivotaan rakentavan kestävää tulevaisuutta Texas CityLabin avulla. Mitä Helsinki Lab voisi oppia tästä, on opiskelijoiden tuominen kaupungin olemassa olevien haasteiden pariin kurssien muodossa (The University of Texas at Austin, 2015).

Vastaavanlainen The Sensable City Lab toimii MIT:ssä. Labissa tutkitaan monitieteellisellä lähestymistavalla kaupunkien muutoksia ympäri maailmaa. Lisäksi näitä muutoksia yritetään ennakoida samalla, kun kaupunkeja kehitetään, suunnitellaan ja ymmärretään. Innovaatioiden ja mielikuvituksen avulla design ja tiede kohtaavat, kun Lab haluaa kehittää työkaluja, joiden avulla kaupungeista voidaan oppia lisää. Lab tekee yhteistyötä elinkeinoelämän, metropolihallinnon, kaupunkilaisten ja huono-osaisten yhteisöjen kanssa. Esimerkkinä projekti nimeltä Visual explorations of urban mobility. Projektissa luotiin kolme interaktiivista applikaatiota, joiden avulla havainnollistettiin, miten singaporelaiset liikkuvat kaupungissa. Singaporelaisten liikkumista busseissa ja metroissa pystyy tutkimaan heidän älykorttien avulla, jotka leimataan kulkuneuvoon mennessä ja sieltä poistuessa. Tämän kaltaisen datan avulla voidaan tehdä yksinkertaisia visualisointeja siitä, missä ja miten kaupunkilaiset kulkevat. Helsinki Labissa kaupunkilaisten osallistaminen projekteihin tällä tavalla voisi myös toimia. Myös Helsingin laajan avoimen datan hyödyntäminen olisi tehokas tapa edistää toimintaa (Senseable City Lab 2016).

The Sensable City Lab on tehnyt yhteistyötä The BMW Guggenheim Labin kanssa projektissa Sense and the City: Dynamic Public Spaces Workshop. Projektissa selvitettiin, miten ihmiset liikkuvat, puhuvat ja ovat vuorovaikutuksessa Berliinin keskustassa. Osallistujat saivat muuttaa tilaa merkkauksien ja objektien avulla. Työpaja taltioitiin digitaalisesti, jonka jälkeen kerätyn informaation avulla kamera pystyi ennustamaan jalankulkijoiden aikeet. Työtapa on hyvin käyttäjälähtöistä, joten vastaavanlaista voisi kuvitella myös Helsinki Labiin (Senseable City Lab 2012).

Guggenheim Lab on tehnyt myös toisen työpajapohjaisen projektin New Yorkissa, Berliinissä ja Mumbaissa. Muutaman kuukauden pituisella ajanjaksolla kaikille avoimissa työpajoissa koottiin kunkin kaupungin 100 ajankohtaista urbaania trendiä. Trendit vaihtelivat kaupunkien välillä ja käsittelivät muun muassa politiikkaa, liikkumista, arvomaailmoja ja digitalisaatiota. Tällaiset trendit auttavat tunnistamaan ajankohtaiset ajatukset siitä, mihin kaupunki on menossa tai mihin sen pitäisi olla menossa. Sadan trendin avulla kaupungista voi myös hahmottaa jonkinlaisen kokonaisuuden (The BMW Guggenheim Lab 2013).

Yksi työpajana toimiva kaupunkikehittämisprojekti on myös Twelve Cities. ISOCARP:in toimesta järjestetty kansainvälinen työpaja järjestettiin, jotta kaupunkien kehittämistä voidaan havaita suunnittelun, harjoittelun, opetuksen ja tutkimuksen avulla. Saksasta, Belgiasta ja Alankomaista osallistui 12 kaupunkia, joilla jokaisella oli tietty ajankohtainen ja spesifi kysymys, joihin pyrittiin löytää vastauksia yhdessä kaikkien kaupunkien aikana. Paripäiväiseen tapahtumaan osallistui kaupungin työntekijöitä, yliopistoja ja kansalaisjärjestöjä. Twelve Cities – projektista voisi ottaa mallina ongelmien spesifioinnin. Esimerkiksi yhtenä kysymyksenä oli se, kuinka paikalliset odotukset ja kansainväliset haasteet sovitetaan yhteen, kun kaupunkia uudistetaan (ISOCARP 2015).

Taustatutkimuksen lisäksi olemme haastatelleet käyttäjätutkimusta varten Labin toimijoita, mitä edellisessä blogitekstissämme käytiinkin läpi. Haastatteluissa ilmeni samanlaisia vastauksia, joiden perusteella havaitsimme Labin toimijoihin vaikuttavia keskeisiä aiheita projektien pääteemojen (opetus ja varhaiskasvatus sekä vuorovaikutus ja osallistaminen) lisäksi. Helsingin kaupungilla on edessä suuri organisaatiomuutos, eli 33 eri virastoa muuttuvat neljäksi toimialaksi. Uusien toimialojen rakentaminen vaatii uusien palvelujen rakentamista, eli käyttäjälähtöistä suunnittelua. Sujuva organisaatiomuutos vaatii paljon poikkihallinnollista yhteistyötä, jonka avulla on mahdollisuus edistää käyttäjälähtöistä kaupunkia.

Lisäksi Helsingin brändi on kytketty lähelle Labia ja sen toimintamallia. Helsinki tunnetaan kansainvälisesti avoimen tiedon kaupunkina. Avoimuuden edistämiseksi Helsinki hakee myös profiloitumista avoimen kehittämisen kaupunkina, jossa käyttäjälähtöisyys on lähellä Helsingin brändiä. Lisäksi digitalisaatio halutaan kytkeä Helsinki Labiin. Tavoitteena on, ettei teknologia ole itseisarvo, vaan käyttäjälähtöisen suunnittelun ja muotoilun työkalu. Pitkällä juoksulla nämä aihepiirit kehittyvät osaksi käyttäjälähtöistä kaupunkia. Tällöin Labin tarve vähenee, kun käyttäjälähtöisyys ja kaupunkilaisten osallistuminen kaupunkikehittämiseen ovat itsestäänselvyyksiä kaupunkikuvassa.

Haastatteluiden perusteella olemme analyysin lisäksi luoneet persoonan ”Anssi Asiantuntija”. Jätimme pois toisen persoonan ”yrityksen edustaja”, sillä meillä ei ole haastatteluja tai dataa tällaisen persoonan luomiseen. Yritykset ja muut sidosryhmät ovat kuitenkin tärkeä osa Labia ja esimerkiksi tutkimuslaitosten yhdistäminen sujuvasti Labin toimintaa avaa uusia tapoja kehittää Labin toimintamalleja.

Persoonamme Anssi on Labin toiminnassa mukana oleva hankeasiantuntija, joka työskentelee puolet ajasta Labissa ja puolet ajasta jonkinlaisena koordinaattorina Labia lähellä olevassa yksikössä. Anssi on kiinnostunut kehittämään kaupunkia, auttaa osaamisensa mukaan sidosryhmäläisiä ja työskentelee projektien parissa. Tehokkuus on avainsana Anssin työssä, sillä kahden työn yhdistäminen voi aiheuttaa kiireellistä aikataulua. Anssi nauttii verkostoitumisesta ja haluaa Labin avulla tutustua ihmisiin sekä saada kaupunkilaiset mukaan toimintaan. Anssi suhtautuu työhönsä innovatiivisesti ja toivoo, että erilaisten osaajien tietojen ja taitojen yhdistämisellä saadaan uusia kaupunkikehittämisideoita aikaiseksi.
Haasteena on, miten Labin työntekijät kuten persoonamme Anssi onnistuvat ilmentämään näitä Helsingin brändiä ja avoimuuden ja osallistavuuden tavoitteita. Ryhmämme tavoitteina olisi löytää jonkinlaisia ratkaisuja tähän tai viedä aihetta eteenpäin. Tutustuimme kokemuslähtöiseen suunnitteluun ja kokemustavoitteisiin. Siinä suunnittelun vaiheissa pohditaan, miten asiakas kokee käyttäessään palvelua. Käyttäjälähtöisen suunnittelun voi aloittaa pohtimalla ja avaamalla kokemustavoitteita. Haasteet ovat siis muualla kuin fyysisessä tilassa, eli Helsinki Labin toimintamallissa.

Kirjoittaja: Emilia

Lähteet:
The University of Texas at Austin 2015 https://soa.utexas.edu/libraries-centers/center-sustainable-development/research/texas-citylab. Viitattu 16.5.2016
Senseable City Lab 2016 http://senseable.mit.edu/. Viitattu 16.5.2016
Senseable City Lab 2012 http://senseable.mit.edu/guggenheim/. Viitattu 16.5.2016
The BMW Guggenheim Lab 2013 http://www.bmwguggenheimlab.org/100urbantrends/#!/about/. Viitattu 16.5.2016
ISOCARP 2015 http://isocarp.org/activities/isocarp-annual-world-congress-2/51st-isocarp-congress-netherlands-belgium-germany-19-23-october-2015/12-cities-themes/ . Viitattu 16.5.2016

Ryhmä 4: Helsinki Labin toimijoiden haastattelut

Tutkimus aloitettiin haastatteluin. Haastatteluun kutsuttiin ensivaiheessa Tiina-Kaisa Laakso-Liukkonen, Robert Eriksson, Anu Mänttäri sekä Ville Meloni. Haastateltavat ovat keskeisiä LAB-toimijoita tulevaisuudessa, mutta Helsinki Labin “käyttäjinä” tutkimusvaiheessa eräänlaisia proxyjä. Palvelumuotoilijat ja design director, jotka tulevat työskentelemään Labissä valitaan vuoden vaihteeseen mennessä. Matkan varrella oli hiukan hankaluutta saada asianomaisia kiinni, mutta ahkeran hätistelyn ja tukihenkilöiden avulla homma hoitui. Uuden Osallistamisyksikön Johanna Seppälää harkittiin haastatteluihin, (koska yksikön nimi kuulosti lupaavalta) mutta palvelukeskustoimintaan, joka olisi ollut ehkä vaan eräs case esimerkki kaupungin toiminnoista.

Tiina-Kaisa Laakso-Liukkosen mukaan teemoiksi oli valittu Helsingin kaupungin strategian ja budjetin mukaan “Opetus ja varhaiskasvatus” sekä “Vuorovaikutus ja osallistaminen” uusien Labin muotoilijoiden on hyvä aloittaa syksyllä tai viimeistään vuoden vaihteessa. Kolmantena teemana on työllisyys, mutta jäin siihen käsitykseen, että tämä teema oli vielä hiukan epävarma kilpailija tai nähtiin haastavana. Anu Mänttärin haastattelusta selvisi kuitenkin että työllisyys on kova kolmas teema listalla. Esittelemämme persoonatkin ovat valitettavasti vielä luonnos lopullisesta ja erityistä päänvaivaa tuottaa “yrittäjä” profiilin täydentäminen toissijaisista lähteistä.

Projektimalliltaan Lab tulee olemaan 2,5 vuoden hanke Toimivan kaupunki -projektin ja Helsingin kaupungin muiden designhankkeiden lisäksi. Tavoitteena on tuoda käyttäjälähtöisyys entistä vahvemmin osaksi kaupungin tekemisiä koko sen organisaation laajuudessa ja noin 100 casea tämän aikana. Jenni Niemiaho Forum Viriumista mainitsi, että heillä on tällä hetkellä jo 15 Labiin liittyvää projektia työn alla, joten määrä ei liene tulemaan ongelma. Isommat projektit Labin käsittelyyn valitsee sen ohjausryhmä, mutta yhtäläisen tärkeää on myös tuki ja konsultointipalvelut, joita Lab tulee tuottamaan kaikille kaupungin neljälle toimialalle organisaation muutoksen jälkeen, missä suoritteiden määrää tärkeämpää on kuitenkin laatu ja toimenpiteiden osuvuus. Muotoilutoimenpiteiden laajuus ja tyyppi tulee vaihtelemaan paljon.

Kysymykset koskivat niin heidän kokemuksiaan projekteissa, joissa on ollut muotoilullisia elementtejä, yleisesti haasteista heidän nykyisissä toimissaan kuin yritysyhteistyökuvioista Helsingin kaupungilla tähän mennessä. Yritys-aihe painottui kahteen viimeiseen haastatteluun. Haastattelut toteutettiin/toteutetaan vapaamuotoisina ja ne tallennetaan nauhoituksin. Emme kuitenkaan käytä aikaa translitterointiin vaan käytämme nauhoituksia tukena haastatteluissa tehdyille muistiinpanoille, kun on tarvetta tarkistaa sisältöjä.
Haastattelun lopuksi haastateltavia pyydettiin tekemään kartta tahoista, joiden pitäisi olla mukana Labista. Tarkoituksena on suora tiedonhankinta: mitkä tahot ovat merkityksellisiä haastateltavien työlle. Oli hauska nähdä, millä tavalla haastateltavat ryhtyivät jäsentelemään toimijakarttaa. Kartoista näki viitteitä siitä, millä tasolla heidän tietämyksensä muotoilun metodeista ja miten syvää tietoa heillä on Lab-toiminnan mahdollisuuksista tällä hetkellä. Tuloksissa on otettava huomioon, että kaikilla haastateltavilla ei ole tarvetta “liittyä” tiiviisti LAB-projektiin ainakaan vielä tässä vaiheessa ja he ovat kiireisiä muiden asioiden parissa. Tämä vastaa realista toimintaa tulevaisuudessa; mukaan tulee paljon erityyppistä yhteistyötä ja erityyppisiä toimijoita (ei valitettavasti pysty kuvaamaan tätä vielä tarkemmin). Tuen tarvitsijoilla saattaa tulevaisuudessa myös olla vaikeutta allokoida resursseja kehitystyöhön ja organisaation muutos tuo mukanaan mahdollisuuden muutokseen.
Tutkimme lisäksi kansainvälisiä esimerkkejä, jotka vastaavat LABin kaltaista toimintaa.

Kirjoittaja: Jenni

Ryhmä 2: Kaupungintalon käyttäjäpersoonat

Käyttäjätutkimus ja yleistetyt käyttäjäpersoonat

Teimme käyttäjätutkimuksen kaupungintalolla järjestettävän valokuvanäyttelyn avajaisista ja muodostimme tutkimuksen perusteella yleistettyjä käyttäjäpersoonia. Haastattelimme avajaisissa yhteensä 12 henkilöä. Avajaisten kävijäprofiili oli sukupuolen osalta melko tasaisesti jakautunut, mutta ikäjakauma vaikutti olevan vahvasti keski-ikäisiin painottunut.

Haastattelun perusteella kaikki olivat kiinnostuneita osallistumaan Labin toimintaan. Labin varsinaisen toteutuksen osalta nousi useammassakin vastauksessa esille se, että Labin pitäisi sulautua tyylillisesti kaupungintalon sisätilojen hillittyyn yleisilmeeseen. Erään eläkeläispariskunnan pelkona oli se, että Lab rikkoo kaupungintalon nykyisen rauhallisuuden, jossa voi kiireettömästi selailla lehtiä ja katsella vaihtuvia näyttelyjä.

Kokousvieraiden osalta emme pystyneet toteuttamaan samanlaista käyttäjätutkimusta, mutta saimme kuitenkin listan kaikista kuluvan vuoden aikana järjestetyistä kokouksista. Suurin osa kokouksista oli kaupungin sisäisiä kokouksia, joiden osallistujamäärät olivat alle 10. Kaupungintalolla järjestetään kuitenkin erilaisia seminaareja, joissa osallistujamäärät voivat yli 200. Seminaareja järjestetään keskimäärin kerran pari kuussa ja aiheet näyttivät painottuvan erityisesti tieteisiin ja sosiaalipolitiikkaan. Seminaarien aiheina oli mm. tuulivoima ja ilmasto. Näiden tietojen perusteella muodostimme yleistetyn kokousvieraspersoonan.

Esimerkkejä yleistetyistä käyttäjäpersoonistamme:

Näyttelyvieraat:

  1. Pentti Vuorela, Ikä: 47, Ammatti: Markkinointipäälikkö: ”Helsingiltä puuttuu brändi”

Pentti asuu Oulunkylässä vaimonsa ja poikansa kanssa (8 v.) ja on innokas pyöräilijä ja pyöräilee työmatkojen lisäksi paljon vapaa-ajallaan. Pentti virkistäytyy usein töiden jälkeen kulttuurin parissa ja on käynyt usein kaupungintalolla mm. näyttelyavajaisissa ja konserteissa.

Pentille informaation saanti kaupungin päätöksenteosta ja meneillään olevista hankkeista on tärkeää, ja Lab voisi olla yksi kanava saada tätä tietoa. Pentti on kiinnostunut osallistumaan Labin toimintaan, etenkin jos sitä kautta voi vaikuttaa kaupunkisuunnittelun hankkeisiin, etenkin pyöräreittejä koskeviin hankkeisiin.

Annettavaa Labille:

Paljon ideoita kaupungin kehittämisestä pyöräilijän kannalta. Markkinointiosaamista ja kiinnostunut Helsingin brändin kehittämisestä. Laajat verkostot.

Saa Labilta:

Informaatiota kaupungin hankkeista ja osallistumismahdollisuuden itseään kiinnostaviin hankkeisiin.

 

  1. Kaisa Penttilä, Ikä: 2, Ammatti: Opiskelija: ”Lisää avointa kaupunkitilaa!”

Kaisa on 27-vuotias englantilaisen filologian opiskelija, joka asuu Kalliossa. Hän on asunut myös vuoden Lontoossa opiskelujensa takia. Kaisa harrastaa joogaa ja käy aktiivisesti erilaisissa kaupunkitapahtumissa, kuten Ravintola- ja Siivouspäivässä sekä kirpputoreilla.

Kaisalla on vahva näkemys kaupungin ja kaupunkitilan avoimuudesta. Hän uskoo digitalisaation mahdollisuuksiin.

Annettavaa Labille:

Kaisa on kiinnostunut kaupungin kehittämisestä ja hänellä on uusia ideoita ja kansainvälistä näkökulmaa kaupungin toiminnasta.

 Saa Labilta: 

Tietoa avoimen kaupunkitilan kehittämisestä sekä verkostoitumismahdollisuuksia esim. workshopien kautta.

 

Kokousvieraat:  

  1. Martti Lahti, Ikä: 54, Ammatti: Sosiaalipalveluiden kehittäjä: ”Nuorten ääni kuuluviin”

Martti on töissä Helsingin kaupungin sosiaalipalveluissa suunnittelijana ja työskentelee etenkin nuorten parissa. Hän asuu Puistolassa kahdestaan koiransa Hurtan kanssa. Hurtan kanssa hän harrastaa mm. pelastuskoiratoimintaa.

Martti tuntee kaupungintalon hyvin ja liikkuu usein sen eri osissa. Haluaa labin kautta innostaa nuoria osallistumaan ja tuomaan omia näkökulmiaan kaupungin päätöksentekoon.

Annettavaa Labille:

Tietotaito kaupungin päätöksenteon toimintamalleista. Työ nuorten parissa

Saa Labilta:

Uuden vaikuttamiskanavan omiin työtehtäviinsä kuuluvien asioiden edistämiseen.

Kirjoittaja: Aarni