Riemua ja nivelvaivoja

Hei sinä. Juuri sinä siellä!

Tehdään pieni taukojumppa ennen kuin alat ahmia tätä multikulttuurillista mestariteosta: Rentouta ensin kasvosi, kurtista otsaasi ja pidä se mukavan ryppyisenä. Laita huulesi törölle. Sitten hymyile ja katso itseäsi peilistä. Olet nyt onnellinen ja kurttuinen ihmisapina.

Koreassa ollessa olen oppinut suhtautumaan itseeni aika eri tavalla: On ihan okei nauraa itselleen, epäonnistua happamasti ja olla välillä omasta mielestä aivan täysi ihmisroska. Muiden mielipiteillä sinusta ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun nauttii omasta meiningistään, huonosta huumoristaan ja olemuksestaan kuin taapero pallomeressä. Kumma kyllä elämä on helpompaa, kun osaa nauraa itselleen ja hymyillä ikävillekkin asioille naama kurtussa.

dav

Täällä tulee talvi!

 

Polvivammainen vuorikiipeilee

Syksyn ruskan väriloiston keskellä innostuin silmittömästi ulkona olemisesta ja haikkailusta. Tämän kipinän johdosta tein parina viime viikonloppuna haikkausretken Souliin sekä Seoraksan:in luonnonpuistoon merenrantakaupungin Sokchon läheisyydessä.

Seoulissa kiipesimme kaupungin pohjoispuolella sijaitsevalle Baekundae-huipulle (837m) kämppikseni Philipin kanssa. Ylös kiivetessä menomme muistutti lähinnä Avaran luonnon episodia vuorikauriista. Korealaiset sympaattiset papat ja mammat naureskelivat hyppelyllemme heitä ohittaessamme, ja voin vaikka vannoa että muutama teräspappa suivaantui ja kiristi tahtia pysyen kannoillamme aivan huipulle asti. Viimeiset 100m noususta oli lähes pystysuoraa kallioseinämää jota pääsi ylös kiinteän teräsvaijerikaiteen turvin. Muutama hullu teräspappa kuitenkin marssi koko matkan ylös ilman vaijeria kuolemanpelkoa uhmaten.

dav

Teräspapat ja mammat terästauolla

 

Huipulla ihailimme koko Soulin yli levittyvää kaupunkimaisemaa ja läheisellä kielekkeellä äänekkäästi ähiseviä kalliokiipeilijöitä. Törmäsimme huipulla myös kolmeen kotikissaan, minulle on vieläkin täysi mysteeri miten kissat päätyivät pitämään ruokakuntaansa julmetun kylmällä vuorenhuipulla. Ehkä ne kaipasivat seikkailuja ja huomiota huipulla päiväänsä viettävältä ihmispaljoudelta.

dav

Vuorikisu

dav

Suursmurffi & farkkuvaeltaja

dav

Sydämenpysättävät näkymät

 

Matka alas oli pitkä ja kivinen, jonka johdosta oikea polveni alkoi kiukutella. Hidastimme tahtia reilusti ja juttelimme matkalla korealaiselle perheelle. Perheen tytär osoitti paikallista vieraanvaraisuutta ja kutsui meidät luoksensa päivälliselle kun seuraavan kerran eksymme Souliin. Mahtityyppejä!

dav

Poikia jännittää

 

Polvivammainen lopettaa vuorikiipeilyn

Seoraksan luonnonpuistossa pyhä tavoitteemme oli hyppelehtiä Daecheongbong (koitappa lukea nimi ääneen :D) vuoren huipulle. Elämässä ei kuitenkaan aina mene nallekarkit tasan ja puolivälissä nousua teki mieli laittaa neliveto päälle ja ryömiä takaisin samaa reittiä nyyhkyttäen polven kipuillessa aiempaa pahemmin. Totesin kuitenkin itselleni ettei tilanne poraamalla parane, vedin tekohymyn naamalle ja myllersin suomalaisen Markuksen kanssa ikävän kivikkoista pyllymäkea alas. Vaikka kipu olisi kasvanut alas mennessä, en olisi sitä huomannut sillä olin liian keskittynyt heittämään läpyskää, ihailemaan maisemia (mm. kummallisen vihreää vettä ja komeita vuoria) ja  haaveilemaan illan minttuisesta kylpyläreissusta Sokchossa meren äärellä.

dav

Soraksanin vartija

dav

1000m pyllymäkeä hymyilyttää

dav

Kaksi cowboyta ja auringonnousu

dav

Kommia kanjoni

 

Sokchon merellinen idylli sytytti minussa raavaan merikarhun omaisia tuntemuksia: Kaupunki uhkui tuoreen kalan tuoksua, joka toinen ravintola myi kummallisia merenantimia (mm. pallokaloja sisuskalut ulkona, kuivattua merianturaa ja tietenkin falloksia muistuttavia ihonvärisiä otuksia)  ja taustalla jylläävä tummansininen meri vangitsi katseen kummallisen pitkäksi aikaa. Jotenkin lumoavaa! Merenrantakylpylässä hedonismia harjoitettuamme päädyimme kalanpaljoudesta huolimatta syömään tutun turvallista nuudelikeittoa illalliseksi.

Seuraavan aamupäivän pööpöilin ympäri kaupungin rantaviivaa ja törmäsin mukavaan papparaiskaksikkoon, jotka kyyditsivät ihmisiä vaijerilautalla mystiseen Abain turistikylään valtavan sillan kupeessa. Hyppäsin kyytiin ja muutaman rivakan vaijerin-nykäisyn jälkeen olimme toisella puolella. Nappasin lähikahvilasta joka-aamuisen addiktion tyydykkeen ja suuntasin ihastelemaan sillan vieressä kalastelevia telttaretkeilijöitä. Korealaiset osaa nauttia ulkoilmasta täysin siemauksin! Pienen sielunmatkani jälkeen palasimme Daejeoniin bussilla elämääkin suuremmassa ruuhkassa. Bussi olisi aivan yhtä hyvin voinut ajaa takaperin koko matkan ja saavuttaa saman huikean 6 tunnin tavoiteajan.

dav

Sokchon keskustan sonni

dav

No ei se silta ihan niin valtava ollut

dav

Vaijeripapat

dav

Eihän ne mitään kalaa saanu…

 

Puntit tutisee

Viikon alussa korean luennolla ihmetytti kun koko penkkirivi tutisi ihmeellisesti. Meinasin jo pyytää vierustoveria lopettamaan sen iänikuisen jalan heiluttamisen kun tajusin kyseessä olevan maanjäristys. 5,4 magnitudin järistyksen keskus oli Korean itärannikon kaupungissa Pohangissa. Kaupungissa loukkaantui 88 ihmistä ja yli 2000 rakennusta vaurioitui. Daejeonissa selvittiin pelkällä tutinalla ja säikähdyksellä. Itse osaan suhtautua jatkossa kummallisiin tutinoihin hiukan varautuneemmin.

23619067_1473269482786920_1825198344_n 23660111_1473269206120281_982602766_o

 

PS. Kävin näyttämässä polvea lekurilla, sain  diagnoosiksi tulehtuneen polvinivelen ja tulehduksenestonappeja ja kipunappeja mukaan. Hymy huulilla eteenpäin 🙂

 

–KoreanTommi–

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *