Riemua ja nivelvaivoja

Image

Hei sinä. Juuri sinä siellä!

Tehdään pieni taukojumppa ennen kuin alat ahmia tätä multikulttuurillista mestariteosta: Rentouta ensin kasvosi, kurtista otsaasi ja pidä se mukavan ryppyisenä. Laita huulesi törölle. Sitten hymyile ja katso itseäsi peilistä. Olet nyt onnellinen ja kurttuinen ihmisapina.

Koreassa ollessa olen oppinut suhtautumaan itseeni aika eri tavalla: On ihan okei nauraa itselleen, epäonnistua happamasti ja olla välillä omasta mielestä aivan täysi ihmisroska. Muiden mielipiteillä sinusta ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun nauttii omasta meiningistään, huonosta huumoristaan ja olemuksestaan kuin taapero pallomeressä. Kumma kyllä elämä on helpompaa, kun osaa nauraa itselleen ja hymyillä ikävillekkin asioille naama kurtussa.

dav

Täällä tulee talvi!

 

Polvivammainen vuorikiipeilee

Syksyn ruskan väriloiston keskellä innostuin silmittömästi ulkona olemisesta ja haikkailusta. Tämän kipinän johdosta tein parina viime viikonloppuna haikkausretken Souliin sekä Seoraksan:in luonnonpuistoon merenrantakaupungin Sokchon läheisyydessä.

Seoulissa kiipesimme kaupungin pohjoispuolella sijaitsevalle Baekundae-huipulle (837m) kämppikseni Philipin kanssa. Ylös kiivetessä menomme muistutti lähinnä Avaran luonnon episodia vuorikauriista. Korealaiset sympaattiset papat ja mammat naureskelivat hyppelyllemme heitä ohittaessamme, ja voin vaikka vannoa että muutama teräspappa suivaantui ja kiristi tahtia pysyen kannoillamme aivan huipulle asti. Viimeiset 100m noususta oli lähes pystysuoraa kallioseinämää jota pääsi ylös kiinteän teräsvaijerikaiteen turvin. Muutama hullu teräspappa kuitenkin marssi koko matkan ylös ilman vaijeria kuolemanpelkoa uhmaten.

dav

Teräspapat ja mammat terästauolla

 

Huipulla ihailimme koko Soulin yli levittyvää kaupunkimaisemaa ja läheisellä kielekkeellä äänekkäästi ähiseviä kalliokiipeilijöitä. Törmäsimme huipulla myös kolmeen kotikissaan, minulle on vieläkin täysi mysteeri miten kissat päätyivät pitämään ruokakuntaansa julmetun kylmällä vuorenhuipulla. Ehkä ne kaipasivat seikkailuja ja huomiota huipulla päiväänsä viettävältä ihmispaljoudelta.

dav

Vuorikisu

dav

Suursmurffi & farkkuvaeltaja

dav

Sydämenpysättävät näkymät

 

Matka alas oli pitkä ja kivinen, jonka johdosta oikea polveni alkoi kiukutella. Hidastimme tahtia reilusti ja juttelimme matkalla korealaiselle perheelle. Perheen tytär osoitti paikallista vieraanvaraisuutta ja kutsui meidät luoksensa päivälliselle kun seuraavan kerran eksymme Souliin. Mahtityyppejä!

dav

Poikia jännittää

 

Polvivammainen lopettaa vuorikiipeilyn

Seoraksan luonnonpuistossa pyhä tavoitteemme oli hyppelehtiä Daecheongbong (koitappa lukea nimi ääneen :D) vuoren huipulle. Elämässä ei kuitenkaan aina mene nallekarkit tasan ja puolivälissä nousua teki mieli laittaa neliveto päälle ja ryömiä takaisin samaa reittiä nyyhkyttäen polven kipuillessa aiempaa pahemmin. Totesin kuitenkin itselleni ettei tilanne poraamalla parane, vedin tekohymyn naamalle ja myllersin suomalaisen Markuksen kanssa ikävän kivikkoista pyllymäkea alas. Vaikka kipu olisi kasvanut alas mennessä, en olisi sitä huomannut sillä olin liian keskittynyt heittämään läpyskää, ihailemaan maisemia (mm. kummallisen vihreää vettä ja komeita vuoria) ja  haaveilemaan illan minttuisesta kylpyläreissusta Sokchossa meren äärellä.

dav

Soraksanin vartija

dav

1000m pyllymäkeä hymyilyttää

dav

Kaksi cowboyta ja auringonnousu

dav

Kommia kanjoni

 

Sokchon merellinen idylli sytytti minussa raavaan merikarhun omaisia tuntemuksia: Kaupunki uhkui tuoreen kalan tuoksua, joka toinen ravintola myi kummallisia merenantimia (mm. pallokaloja sisuskalut ulkona, kuivattua merianturaa ja tietenkin falloksia muistuttavia ihonvärisiä otuksia)  ja taustalla jylläävä tummansininen meri vangitsi katseen kummallisen pitkäksi aikaa. Jotenkin lumoavaa! Merenrantakylpylässä hedonismia harjoitettuamme päädyimme kalanpaljoudesta huolimatta syömään tutun turvallista nuudelikeittoa illalliseksi.

Seuraavan aamupäivän pööpöilin ympäri kaupungin rantaviivaa ja törmäsin mukavaan papparaiskaksikkoon, jotka kyyditsivät ihmisiä vaijerilautalla mystiseen Abain turistikylään valtavan sillan kupeessa. Hyppäsin kyytiin ja muutaman rivakan vaijerin-nykäisyn jälkeen olimme toisella puolella. Nappasin lähikahvilasta joka-aamuisen addiktion tyydykkeen ja suuntasin ihastelemaan sillan vieressä kalastelevia telttaretkeilijöitä. Korealaiset osaa nauttia ulkoilmasta täysin siemauksin! Pienen sielunmatkani jälkeen palasimme Daejeoniin bussilla elämääkin suuremmassa ruuhkassa. Bussi olisi aivan yhtä hyvin voinut ajaa takaperin koko matkan ja saavuttaa saman huikean 6 tunnin tavoiteajan.

dav

Sokchon keskustan sonni

dav

No ei se silta ihan niin valtava ollut

dav

Vaijeripapat

dav

Eihän ne mitään kalaa saanu…

 

Puntit tutisee

Viikon alussa korean luennolla ihmetytti kun koko penkkirivi tutisi ihmeellisesti. Meinasin jo pyytää vierustoveria lopettamaan sen iänikuisen jalan heiluttamisen kun tajusin kyseessä olevan maanjäristys. 5,4 magnitudin järistyksen keskus oli Korean itärannikon kaupungissa Pohangissa. Kaupungissa loukkaantui 88 ihmistä ja yli 2000 rakennusta vaurioitui. Daejeonissa selvittiin pelkällä tutinalla ja säikähdyksellä. Itse osaan suhtautua jatkossa kummallisiin tutinoihin hiukan varautuneemmin.

23619067_1473269482786920_1825198344_n 23660111_1473269206120281_982602766_o

 

PS. Kävin näyttämässä polvea lekurilla, sain  diagnoosiksi tulehtuneen polvinivelen ja tulehduksenestonappeja ja kipunappeja mukaan. Hymy huulilla eteenpäin 🙂

 

–KoreanTommi–

 

Kasvot kesakoilla

Image

Seo sii, Ai kauhia kun tekee eetua!

Midterm-viikko on vihdoin viimein ohi ja opiskelu-uran hirvittävin tentti selätetty (jos ihan rehellisiä ollaan nii tentti vei ku pikajuna Turkuun, mut ompahan takanapäin!). Ilmanala täällä alkaa muistuttaa kotosuomen suloista syyssäätä ruskan ja orastavan auringonpaisteen kera, kaunista !

dav

Opiskelijakaverin ilme ennen midtermejä

 

dav

Oma ilmeeni midtermien jälkeen

Midtermien jälkeen alkoi ahdistamaan kun tajusin, että vaihto on puolessavälissä ja paljon vielä näkemättä/ kokematta. Siispä päätin siirtää lentoni takaisin Suomeen kuukaudella eteenpäin (tammikuun puoliväliin) ja lähtöaseman Bangkokiin. Älkää nyt huolestuko liikaa, herättelin ajatusta reissaamisesta semesterin jälkeen jo ennen tänne tuloa. Niin ja kerroin äidille ettei se saa slaagia kun skippaan joulun 😀

 

Busan

Ah! Hiekkarantoja, aurinkoa ja meressä uimista. Niistä on kunnon loma tehty. Ettei tämä alkaisi kuulostaa liian täydelliseltä, niin voin todeta että neljän Busanissa vietetyn päivän aikana aurinko paistoi noin tunnin, ulkona satoi vettä, koiria ja taifuuneja ja voimakas merivirta oli viedä yhden seurueemme marokkolaisen hurjapään mennessään. Note to adrenaline junkies: Kannattaa uskoa niitä uimakieltokylttejä.

Noh, ei Busan kuitenkaan aivan hukkamatka ollut. Reissun alkajaisiksi pääsimme kokeilemaan paikallista erikoisuutta, tuoreltaan lautaselle pätkittyä ankeriasta, joka lätkäistiin grilliin iloisen kiemurtelevana ( unohtumaton elämys heikkohermoisille). Oli muuten hyvää!

dav

Kiemurtelevia pötköjä, naminami

Paikallinen Haeundaen biitsi oli näkemisen arvoinen voimakkaasta tuulesta ja satunnaisista naamakuorinnoista huolimatta (hieno hiekka lentää helposti tuulen mukana). Urbaani kaupunkimiljöö ja valtava valkoinen rantaviiva luovat mieleenpainuvan paikan kastaa varpaat hiekkaan ja ottaa virkistävä suolainen kylpy meressä. Hiekkarannan lomasta löytää myös hienon kävelyreitin majakkoineen, luonnollisine aallonmurtajineen ja merenneitopatsaineen.

dav

Mykistävää rantaviivaa

 

dav

Joku pyysi hymyilemään vaivaantuneesti

Kerkesimme reissumme aikana käymään myös Busanin ”Machu Picchu”ksi nimetyllä Gamcheonin kulttuurikylällä. Kylän vihreät katot, pikkaraiset sivukujat ja värikkäät muraalit sekä katumaalaukset olivat erittäin piristävä tapa tappaa puoli päivää. Kylää koristivat myös hyvin persoonalliset, merinäköalalla varustetut pienet kahvilat ja ravintolat. Taka-alalla kuitenkin paistoi ajatus siitä että kylä oli luotu lähinnä turismia varten: kyltein merkittyjä valokuvauspisteitä, krääsäkauppoja ja ”pakotetun” taiteellista infrastruktuuria. Kultturissa kylvettyämme suuntasimme lillumaan kylpylään, jonka kylkeen joku oli päättänyt rakentaa yleisöhoukuttimeksi maailman suurimman tavaratalon vuosimallia 2009 ( Shinsegae Centrum City). Erittäin pätevät kylvyt!!

dav

Vihreä värikimaramiljöö

 

dav

Turistiluokka kulttuurikylvyssä

Yhteenvetona Busan on oikein mukava kesäkaupunki (kirosana kesänsä Raumalla, Lappeenrannassa, tms. läsäkoskilla viettäneille).

 

Jeju

Kansallisen juhlapyhäviikon Chuseokin vietimme Koreasta etelään sijaitsevalla Jeju-saarella 6 jätkän (aka. Handsome Motherf**kers) porukassa. Lähdimme reissuun lataamaan akkuja tulevaa midtermviikkoa varten haaveina vuorikiipeily, lämpimät hiekkarannat, kylmät bischonit sekä makea elämä.

Ensimmäinen iltamme kului hikoillessa paikallisessa ravintolassa, jonkun pitäisi varoittaa näistä elämääkin tulisemmista napalmiannoksista 😀 Ruoka oli hyvää ja sitä riitti niin paljon että koko porukka oli naama punaisena ja kyyneleet silmissä puhisten kuin lauma puhveleita. Ravintoloitsijalla oli silminnähden hauskaa. Päädyimme viilentelemään tukalaa oloa muutamalla oluella erään suljetun 7elevenin edessä olevan pöydän ääreen (haimme oluet muualta). Kaupassa oli hämmentävästi valot päällä ja oli kyllä huvittavaa seurata, kun illan aikana n. 30 tokkuraista korealaista kävi vuoronperään kokeilemassa onneaan kaupan ovella. Väsyneet juhlijat koputtelivat ja rynkyttivät ovea kiukutellen koreaksi ja lähtivät hölmistyneenä pois, kun paikka ei ollutkaan auki remuavasta ulkkariporukasta huolimatta. Tästähän saisi hienon tosi-TV ohjelman: ” Worst 7eleven ever”.

Seuraavana aamuna suuntasimme innosta ( ja pienestä dagen efteristä) puhkuen Hyeopjae-rannalle. Vietimme koko päivän rannalla 30 asteen lämmössä chillaillen, uiden ja medusoita väistellen.Törmäsimme 5 brittimimmin porukkaan ( okei 4 brittiä, yksi skotti) ja tuijottelimme auringonlaskua porukassa, aika romanttista eikö?

20170928_171958

Pojat on poikii

 

20170928_172138

The posse

 

dav

Geneerinen auringonlaskukuva

Kolmantena päivänä teimme sen. Valloitimme Mt.Hallasanin huipun 1950 metrissä. Saavuimme vuoren juurelle 10:30 ja jututimme infopisteen naishenkilöä. Nainen tokaisi ettei meidän kannata enää lähteä kiipeämään, sillä vuoren kyljessä olevalla tarkastuspisteellä ( ~9km matkaa, 1,3km nousua) pitää olla viimeistään klo 12:00. Nainen repesi nauramaan, kun yksi saksalaisista tokaisi hänelle ” We are faster than we look lady!”. Olisi ollut mahtavaa lähettää kettuilevalle infotädille kuva meistä, kun saavutimme tarkastupisteen klo 11:45 (lähes juoksimme vuorta ylös). Jatkoimme huipulle jalat täristen iloisen naurunremakan saattelemana.

dav

Onneks oli kaiteet, muuten olis menny matka ryömien

 

dav

Kohtuullisen fyysisen näköstä hommaa

Loppureissun vietimme hieman rennommissa merkeissä brittien kanssa klubitellen, ranta-auringossa melanoomaa odotellen, Jejun katuja katsastaen ja auringonlaskuun ratsastaen…

 

 

 

 

 

ps.

Ei, ei me käyty hepan selässä, se oli vaan liian kaunis kielikuva pois jätettäväksi. Nyt tää jaarittelija painuu pehkuihin, huomenna taas aamujunalla Seouliin juhlistamaan Halloweenia 😉

 

 

-KoreanTommi

 

 

 

 

 

 

 

 

Arkea & Karkumatkoja

Image

Riemuja ja tuskia

Bballi,Bballi [kiire,kiire]!

Pian alkaa kuudes viikkoni Koreassa ja opiskelutahti sen kuin kiristyy. Olen elänyt siinä uskossa, että osaisin kohtuullisen hyvin kemian- ja prosessitekniikkaa, mutta nämä kurssit pistävät kyllä kielen keskelle suuta, hampaat kirskuvat ja midterm-viikko lähestyy uhkaavasti. Onneksi osasin varautua opiskelun tuomaan tuskaan varaamalla kämppiksen kanssa viikon loman Jeju-saarelle 27.9-4.10. Älkää vielä tuomitko meitä leveäperäisiksi lintsareiksi, sillä koko Etelä-Korea viettää 3.10-5.10 maan kansallista kiitospäivää Chuseok:ia ja luentomme lomamme ajalta peruttiin. Jejulla on luvassa paljon vaellusretkiä, tunteja biitsillä ja löhöilyä kuin sillit suolassa tuhansien lomaansa viettävien korealaisten kanssa. Jeju tarjoaa siis herkulliset puitteet harjoittamallemme prokrastinaatiolle 😀

dav

Vieläkin hymyilyttää

Aika Koreassa lentää kuin siivillä: kaikki vapaa-aika kuluu tehokkaasti reissuja  suunnittellessa, pitkillä (ja joskus kosteiteilla) päivällisillä, Tommia rääkätessä (muutun pikkuhiljaa ihmislipuksi) ja kylpyläiltojen parissa. Tuntuu että olen sopeutunut tänne todella hyvin, observatiivinen luonteeni on kerännyt arjen lomassa mielenkiintoisia huomioita korealaisesta kulttuurista ja paikallisista. Olen kerännyt niistä pientä listaa:

  • Korealaisille hampaidenpesu on yhtä suuri addiktion-aihe kuin kahvinjuonti  suomalaisille. Legoja jynssätään mitä erikoisimmissa paikoissa: Junissa, kampusruokalassa, kirjastossa, jopa kadulla kävellessä. Eiköhän hammaskiilteen tuhoaminen luonnistu kahvin ja hammasharjan ylikulutuksella yhtä mallikkaasti.
  • Korealaiset nauttivat saunomisesta&kylpemisestä aataminasussa erittäin paljon, täkäläinen kylpyläkonsepti [zimzilbang] on kuin pala taivasta. Kuumia lähteitä, suolakylpyjä, saunoja, hierontatuoleja ja tohtorikalakylpyjä väsyneille jaloille (kutittaa muuten aivan julmetusti). Ja kyllä, kylpylästä saa myös kaljaa.

    dav

    Oikeasta kylpylästä ei saa ottaa kuvia, tässä kuva jalkakylpylästä (huomaa kärsivät ilmeet)

  • Lihaa, rasvaa, lihaa, rasvaa, lihaa, kimchiä ja sokeria. Niistä on paikallinen ruokavalio tehty. Liharuoat ovat erittäin suuressa suosiossa ja lihan/rasvan suhde pitää olla ruuassa kohdillaan.Jokaisen ruokalajin kanssa tarjotaan kimchiä, hapatettua ja hiukan tulista kiinankaalia. Kahvia/ vissyä/ maitoa tai ylipäänsä mitään alkoholitonta on äärimmäisen vaikeaa löytää ilman lisättyä sokeria. Älkää ymmärtäkö tätä kärjistystä nyt väärin, pidän korealaisesta keittiöstä erittäin paljon. Täällä ruoka vie kielen ja estot mennessään. Tulen täältä pois muodottomana klönttinä, matkatavaranani 15 kg elintasomaha.

    dav

    Kaikki ravintoympyrät, pyramidit ja neliöt täyttävä annos

  • Virallinen työaika? Mikä se on? Työaika on täällä erittäin joustava käsite siinä mielessä, että paikalliset paiskivat hommia kellon ympäri. Työnteko ei välttämättä ole jatkuvasti kovin tehokasta ymmärrettävästä syystä. Päiväunet luennoilla tulevat korealaisilta kuin itsestään kun yöt menevät usein DL:ien parissa. Perjantai-illatkaan eivät ole pyhiä, vaan kämppisparkani nakitettiin viime perjantaina ryhmäpalaveriin klo 20:00 illalla kun me muut painelimme paikalliseen.

Listaus jatkuu sitten joskus syssymällä.

Soul

Teimme viikonloppureissun to-su Souliin 10 saksalaisen, kahden marokkolaisen ja yhden suomalaisen (MINÄ!) voimin. Reissun aikana tuli selväksi että Soulissa riittää nähtävää, tehtävää ja maisteltavaa vielä usealle muullekkin reissulle.

Ensimmäisenä päivänä päätimme valloittaa majatalomme läheisyydessa sijaitsevan Namsan Towerin 30C helteestä huolimatta. Kiipeäminen toimi erittäin tehokkaana aamutreeninä ja huipulle päästessä olo muistutti lähinnä kuihtunutta meduusaa. Näköala tornista oli kuitenkin selkeästi pienen aamurääkin arvoinen !

dav

Seoul

dav

Korealainen versio rakkauden sillasta- Rakkauden kaide

Kävimme katsastamassa myös Seoul Forest-nimisen puiston, joka oli erikoinen teemapuiston ja puistopuutarhan risteymä karppilampineen, kummallisine taideteoksineen ja lapsiperheineen. Paluumatkalla majatalollemme poikkesimme vielä yhdessä tuhansista Korealaisista palatseista Changdeokgung:issa. Palatsi oli vanha temppelin tyylinen paperiseinäinen rauhan tyyssija, loistava paikka pienille päiväunille ja itsensä löytämiselle.

dav

Riders of Seoul Forest

Palauduttuamme majatalolla päivän kävelyreissusta suuntasimme illalla Hongik-yliopiston ympärillä hyrräävään katutaiteilijoiden, teemabaarien, katukeittiön ja opiskelijoiden suosimien klubien keskittymään, Hongdae:n. Varasimme pöydän suositusta Korean bbq ravintolasta. Ravintolan all you can eat – konsepti osittautui kohtalokkaaksi illanviettotavaksi: Ruoka oli tajuttoman hyvää, mutta voitte kuvitella miltä tuntuu klubittaa tuhottuamme yli puoli kiloa pelkkää lihaa/pärstä. Ei tee hirveästi mieli hyppiä 😀

dav

Kuinka kasvaa isoksi? :D

Päädyimme hyppimään kuitenkin ja seuraava päivä vietettiinkin hieman rauhallisemmissa merkeissä. Päätin pyhittää päivän omalle ajalle ja reissailin ympäri Soulia itsekseni. Päädyin Seoul-plazalle keskelle maailmanmarkkinoita, joissa oli tarjolla kulttuuria, musiikkia ja ruokaa ympäri maailmaa.Tarkemmalla tiedustelulla sain selville että kyseessä oli Soul Friendship Fair 2017. ltapäivästä tapasin Seouliin elämän perustanutta lapsuuden ystävää (tarkemmin pikkusiskon ystävää) Juliaa. Kävimme kahvilla ja Julia esitteli parhaat menomestat Hongdaessa. Kätevää kun on tuttuja ympäri maailmaa 😉

dav

Seoul Friendship Fair 2017

dav

Julia

Sunnuntaiaamuna söimme kummallimman aamupalan ikinä: kylmiä nuudeleita jäävedessä ja chilikastikeessa eli Nengmyon. Aamupalan jälkeen painelimme juna-asemalle ja matkustimme takaisin Daejeoniin. Protip itselleni: Kannattaa buukata junaliput ajoissa ettei päädy istumaan lattialle.’

Seuraavassa postauksessa luvassa tarina junamatkasta Busaniin ja Jejun paratiisisaaresta. Anyong higa se yo! Seuraavaan kertaan!

 

 

-Tommi-

Muukalainen Daejeonissa

Image

Annyeonghaseyo, eli suomeksi päivää jotta pätkähti!

On kulunut reilu kolme viikkoa siitä, kun hämmentynyt suomalaisjätkä putkahti Helsingistä Tokion kautta Soulin Incheonin lentokentälle. Mukanani oli aivan liikaa tavaraa, ja Tokiossa seuraan liittyi mukava tapaamani korealainen tyttö, Seo. Oli mahtavaa huomata jo lennolla, kuinka mukavia, seurallisia ja kohteliaita korealaiset ovat. Vietimme Seo:n kanssa 3 tunnin lennon opettaen toisillemme koreaa ja suomea sekä kertomalla todella huonoja vitsejä. Koneen rantauduttua hieman töyssyiselle Seoulin kentälle, Seo näytti kyntensä avustaen jet-lagista kärsivää meikäläistä ostamaan oikean bussilipun Seoulista Daejeoniin. Sovimme tapaavamme myöhemmin Seoulissa, vaihdoimme puhelinnumeroa ja matkustin bussilla Daejeoniin.

dav

Daejeon

 

Pari ensimmäistä päivää Daejeonissa olivat yhtä sekaannusta: n. 70 vaihtaria kotiutui ensin pääkampuksesta 10 km sivussa olevalle Munji-kampukselle. Dormien heikosta hapesta johtuen meidät päätettiin siirtää pääkampuksen asuntoloihin, joissa olosuhteet olivat hieman suotuisammat krantuille länkkäriopiskelijoille. Laiska suomalaisluonteeni nauttii tästä, mukavaa ettei tarvitse joka päivä matkustaa bussilla luennoille 😀 Huonekaverikseni valikoitui tiukan seulan ja monien haastattelutuntien jälkeen Itävaltalainen Philip, joka vaikuttaa olevan samalla aallonpituudella räiskyvän suomalaispersoonani kanssa. Lisäksi voin nyt esitellä itseni rakettitiedemiehen kämppiksenä, selkeä korotus yhteiskuntaluokkaani. Toppen!

dav

Philip

dav

Dormi pääkampuksella

 

Ensimmäinen viikko Daejeonissa sujui kuin jäniksen selässä: Aamupäivät kuluivat kaikille vaihtareille suunnatun orientaation parissa, illat järjestellessä käytännön asioita ja nauttimalla paikallista erikoisuutta eli Beer&Chickeniä. Maha kiittää ja kasvaa 🙂 Käytännön huomio jatkoa ajatellen: Uutta puhelinliittymää hommattaessa vanhan SIM-kortin hukkaaminen liittymäkaupan lattialle tuhansien muiden korttien sekaan ei ole ns. fiksu ratkaisu.

dav

Beer & Chicken

 

Neitsytviikonloppuun Daejeonissa kuului itse kaupungin ja jokirannan tutkailua, olutta ja mahtavia ruokalajeja (mm. sian selkärankaa eli Gamja-Tangia), mutta perjantain sisha&klubi -ilta 6 Kaistissa opiskelevan suomalaisen sekä sekalaisen saksalais/tanskalais/ranskalais-porukan seurassa vei kyllä voiton. Yöelämä Koreassa vaikuttaa suomalaisen silmissä kyllä todella överiksi vedetyltä mutta samalla kutkuttavan hauskalta tavalta tappaa aikaa, maksaa ja oma talous. Daejeonin keskustassa sijaitseva Ibiza-klubi oli kuin suoraan jenkkilän yliopisto-leffoista: Reivilattia täynnä hurmoksessa olevia bilekoneita, savua, lasereita, esitanssijoita, sojua ja liekkejä sekä kermana kakun päällä cowboy hattuun, buutseihin ja liiviin sonnustautunut jätkä jonka korvia koristivat nyrkin kokoiset discopallot.

dav

Yössä ;)

dav

Limbomestari

 

Toisella viikolla alkoi varsinainen opiskelu ja valitsemani kurssit vaikuttivat erittäin hyvätasoisilta: Professorit olivat selkeästi todella motivoituneita omasta työstään, osasivat englantia kiitettävästi ja aihepiiritkin osuivat kohdalleen omia kiinnostuksen kohteita ajatellen. Päätin ottaa neljä kussia: Introductory Korean, Problem Solving in Chemical Engineering, Advanced Process Design ja Strategy for Innovative Business. Jo ensimmäisen opiskeluviikon aikana tuli selväksi, että täällä opiskelu sisältää paljon enemmän itseopiskelua, ulkoa muistamista sekä töitä kuin kurssit Aallossa. Tiukkaa vääntöä siis luvassa, mutta näille huveille pitää olla kyllä tasapainottavaa työtaakkaa. Muutenhan tätä voisi kutsua unelmien lomaksi…

dav

Vielä hymyilyttää :)

-Tommi-