Kurssin aikana oma suunnitteluprosessini on muuttunut ja tarkentunut useaan otteeseen. J\u00e4lkik\u00e4teen tarkasteltuna ehk\u00e4 merkitt\u00e4vin oppi on ollut huomata, kuinka alkuper\u00e4inen idea voi muuttua huomattavasti matkan varrella ja kuinka suunnitelman varsinainen ydin l\u00f6ytyy usein vasta useiden keskustelujen, ohjausten ja kokeilujen j\u00e4lkeen. Vaikka lopullinen konsepti keskittyy reittien suunnitteluun, kasvillisuuden kulumiseen ja palautumiseen, l\u00e4ht\u00f6kohdat olivat aluksi melko erilaiset, vaikka perusidea on py\u00f6rinyt samoissa teemoissa.<\/p>\n\n\n\n
Ensimm\u00e4isess\u00e4 ohjauksessa Juhan kanssa kiinnostukseni kohdistui erityisesti ihmisten ja my\u00f6s el\u00e4inten, erityisesti koirien, k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen kampusymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Opiskelijoilla ja alueen muilla asukkailla on usein koiria lemmikkein\u00e4, joita pit\u00e4\u00e4 ulkoiluttaa. My\u00f6s maastopy\u00f6r\u00e4ily ja muu toiminta kuluttaa ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Pohdin ihmisten liikkumisen lis\u00e4ksi koirien vaikutusta kasvillisuuteen ja ymp\u00e4rist\u00f6n kulumiseen, sill\u00e4 ensimm\u00e4isess\u00e4 ohjauksessa nousi esiin kiinnostava havainto siit\u00e4, kuinka koirien k\u00e4ytt\u00e4ytymisell\u00e4 voi olla merkitt\u00e4v\u00e4 vaikutus kasvillisuuden selviytymiseen. <\/p>\n\n\n\n
Juha kertoi tapauksesta, jossa kokonainen puurivi oli oletettavasti kuollut koirien kuopimisk\u00e4ytt\u00e4ytymisen sek\u00e4 maaper\u00e4\u00e4n kulkeutuneiden bakteerien seurauksena. Keskustelimme my\u00f6s siit\u00e4, kuinka t\u00e4h\u00e4n ongelmaan on joissakin ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 pyritty vastaamaan erityisill\u00e4 koirien ”vessoilla” eli pylv\u00e4ill\u00e4, jotka ottavat vastaan koirien aiheuttaman kuormituksen puiden ja muun kasvillisuuden sijaan. H\u00e4n korosti kulumisen tutkimisen t\u00e4rkeytt\u00e4, ja p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 tutkimaan erityisesti koirien aiheuttamaa kulumista tarkemmin.<\/p>\n\n\n\n
Ajatus oli kiinnostava, mutta koin nopeasti sen suunnittelun haastavaksi. Erityisesti pohdin sit\u00e4, kuinka koirien k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 muuttavat rakenteet voitaisiin sovittaa maisemaan siten, ett\u00e4 ne houkuttelisivat koiria k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4, mutta eiv\u00e4t samalla hallitsisi maisemaa ihmisen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Mit\u00e4 enemm\u00e4n asiaa mietin, sit\u00e4 selvemm\u00e4ksi k\u00e4vi, ett\u00e4 toimivan ratkaisun toteuttaminen vaatisi laajoja muutoksia olemassa olevaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja paikoin jopa merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 puuston harventamista. Toisaalta my\u00f6s alkoi tuntua silt\u00e4, ett\u00e4 vaikka aihe varmasti onkin t\u00e4rke\u00e4, se l\u00e4hti ajautumaan sivuraiteille kurssin aihealueesta ja olisin toivonut ohjaajalta tietoisuutta asiasta, k\u00e4sittelih\u00e4n kurssi nimenomaan kasvillisuutta ja kampusymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Vaikka idea ei lopulta j\u00e4\u00e4nyt ty\u00f6n keski\u00f6\u00f6n, se johdatti pohtimaan laajemmin ihmisten ja el\u00e4inten k\u00e4ytt\u00e4ytymisen ohjaamista erilaisin maisema-arkkitehtuurin keinoin.<\/p>\n\n\n\n
V\u00e4hitellen huomio siirtyi k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4 niihin j\u00e4lkiin, joita k\u00e4ytt\u00e4ytyminen j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Kiinnostuin jo kurssin alussa desire lines -ilmi\u00f6st\u00e4 eli ep\u00e4virallisista kulkureiteist\u00e4, jotka syntyv\u00e4t ihmisten liikkuessa omien tarpeidensa mukaisesti. Aloin pohtia sit\u00e4, kuinka kasvillisuus kuluu siell\u00e4, miss\u00e4 ihmiset luonnostaan kulkevat, ja kuinka valmiiksi suunnitellut reitit eiv\u00e4t aina vastaa k\u00e4ytt\u00e4jien todellisia tarpeita. Monesti ihmiset etsiv\u00e4t nopeimman, suorimman tai helpoimman kulkuyhteyden riippumatta siit\u00e4, mit\u00e4 suunnittelija on alun perin tarkoittanut. Erityisesti kiinnosti tutkia Vuorimiehentien ja Kemistintien v\u00e4liin j\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 pient\u00e4 viheraluetta, joka on kovan kulutuksen j\u00e4ljilt\u00e4 todella surullisessa kunnossa.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4st\u00e4 syntyi v\u00e4hitellen ajatus kasvillisuuden kulumisesta ja my\u00f6hemmin my\u00f6s palautumisesta. Kiinnostuin tutkimaan sit\u00e4, kuinka eri kasvillisuustyypit reagoivat k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, kuinka nopeasti ne kuluvat ja kuinka hyvin ne palautuvat kulutuksen j\u00e4lkeen. Samalla aloin selvitt\u00e4\u00e4 eri kasvilajien kulutuskest\u00e4vyytt\u00e4 sek\u00e4 niiden selviytymist\u00e4 erilaisissa ymp\u00e4rist\u00f6olosuhteissa. Erityisen hy\u00f6dylliseksi osoittautui Helsingin kaupungin katukasvillisuustaulukko, josta l\u00f6ytyi arvokasta tietoa kasvilajien ominaisuuksista. Aloin n\u00e4hd\u00e4 erilaiset ymp\u00e4rist\u00f6olosuhteet mahdollisuutena kokeelliselle tutkimukselle ja havainnoinnille.<\/p>\n\n\n\n
Erityisesti Vuorimiehentien ja Kemistintien v\u00e4linen alue oli kulutuksen kannalta t\u00e4rke\u00e4 kohde tutkia, mutta k\u00e4vi selv\u00e4ksi, ett\u00e4 kurssin kannalta vaaditaan muitakin kohteita, jotta laajuus olisi riitt\u00e4v\u00e4n suuri. T\u00e4m\u00e4n takia l\u00e4hdin tutkimaan muita Otaniemen alueita, jos saisin niit\u00e4 yhdistetty\u00e4 kulumisen ja palautumisen konseptiin.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4ist\u00e4 ajatuksista kehittyi idea kolmen pilottikohteen muodostamasta tutkimusverkostosta. Pilottikohteet edustaisivat erilaista k\u00e4ytt\u00f6intensiteetti\u00e4: yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4isen kulutuksen aluetta, yht\u00e4 keskivertoisen kulutuksen aluetta ja yht\u00e4 voimakkaan kulutuksen aluetta. Kaikissa kohteissa k\u00e4ytett\u00e4isiin samoja kasvilajeja ja materiaaleja, jolloin niiden k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 voitaisiin vertailla kesken\u00e4\u00e4n. Ajatuksena oli, ett\u00e4 opiskelijat voisivat seurata kasvillisuuden palautumista, taimien selviytymist\u00e4 sek\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6olosuhteiden vaikutuksia kasveihin useiden vuosien ajan. Pilottikohteet toimisivat samalla konkreettisina esimerkkein\u00e4 siit\u00e4, kuinka kulutus vaikuttaa maisema-arkkitehtuuriin ja kuinka sit\u00e4 voidaan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 suunnittelun v\u00e4lineen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Erityisen kiinnostavaksi muodostui ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 ihmiset muodostavat kulkureittins\u00e4 sinne, miss\u00e4 niit\u00e4 todella tarvitaan my\u00f6s tiloissa, miss\u00e4 se ei ole ehk\u00e4 ilmiselvin esimerkiksi kasvillisuuden takia. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 suunnitelmaan tuli vahva osallistava ulottuvuus. Pohdin mahdollisuutta, ett\u00e4 tulevat opiskelijat voisivat suunnitella pieni\u00e4 osa-alueita pilottikohteiden sis\u00e4ll\u00e4 ja ett\u00e4 uudet ratkaisut perustuisivat aikaisempien vuosikurssien tekemiin havaintoihin sek\u00e4 suunnitelmiin. N\u00e4in ymp\u00e4rist\u00f6 kehittyisi jatkuvasti tutkimuksen ja opetuksen yhteisen\u00e4 alustana.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4dyin kuitenkin ohjausten aikana j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n taimien istuttamisen, selviytymisen tarkkailun olosuhteiden perusteella ja vertailulla sek\u00e4 opiskelijoille varatut eri vy\u00f6hykkeet taka-alalle. Koin, ett\u00e4 vaikka idea siit\u00e4 ett\u00e4 opiskelijat vuosi toisensa j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4sev\u00e4t itse osallistumaan alueen kasvillisuuden hoitoon, suunnitteluun ja istuttamiseen oli hyv\u00e4, se vaatisi turhan paljon hukka-alueita ja suunnittelemattomaksi j\u00e4tettyj\u00e4 alueita olennaisilta ja my\u00f6s arvokkailta alueilta, mik\u00e4 ei vastaa mielest\u00e4ni sit\u00e4 kohtelua mit\u00e4 kyseiset kampusymp\u00e4rist\u00f6n alueet ansaitsisivat.<\/p>\n\n\n\n
Toisen v\u00e4likritiikin aikana oli kiinnostavaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n muiden opiskelijoiden t\u00f6it\u00e4 laajemmin, sill\u00e4 pelkkien ohjausten ohella ei p\u00e4\u00e4ssyt varsinaisesti seuraamaan muiden t\u00f6it\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 ja muiden kurssikaverien kanssa yhteydenpito ja puhuminen oli j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4iseksi. Toisaalta kurssity\u00f6ni on yksil\u00f6ty\u00f6, mutta alkoi tuntumaan, ett\u00e4 toisten t\u00f6iden seuraaminen ja muiden kanssa jutteleminen suunnittelusta olisi voinut olla todella hedelm\u00e4llist\u00e4 oman ajatustoiminnan kannalta. <\/p>\n\n\n\n
Toimin kriitikkona Veera V:n, Sinna ja Marian sek\u00e4 Antin ja Lauran t\u00f6ille. Veeran ty\u00f6ss\u00e4 minua kiinnosti erityisesti historiallinen n\u00e4k\u00f6kulma. T\u00e4ytt\u00f6maan historia, rantaviivan jatkuvat muutokset sek\u00e4 meritulvariskin huomioiminen loivat selke\u00e4n yhteyden paikan menneisyyden ja tulevaisuuden v\u00e4lille. Pohdin erityisesti sit\u00e4, kuinka luontosuhteen muuttuminen n\u00e4kyy maisemassa ja kuinka alue jakautuu hyvin erilaisiin osiin. J\u00e4in my\u00f6s miettim\u00e4\u00e4n Maarinrannan arboretumin roolia opetuksen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Odotan innolla p\u00e4\u00e4st\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, miten ty\u00f6 edistyy ja l\u00e4hteek\u00f6 se kenties haarautumaan johonkin uuteen suuntaan viel\u00e4 kurssin loppuvaiheilla.<\/p>\n\n\n\n
Sinnan ja Marian ty\u00f6ss\u00e4 puolestaan kiehtoi kokeellisen maisemalaboratorion ajatus. Pidin siit\u00e4, kuinka oppiminen n\u00e4htiin v\u00e4hitellen rakentuvana prosessina ja kuinka pihoja voitiin tarkastella sek\u00e4 maastossa ett\u00e4 rakennuksen sis\u00e4lt\u00e4 eri tasoilta. Ty\u00f6ss\u00e4 oli paljon potentiaalia kokeellisille tutkimuksille, ja erityisesti kasvillisuuden roolin korostaminen tuntui onnistuneelta. Mielenkiintoista on n\u00e4hd\u00e4, kuinka pienet sis\u00e4pihat voidaan suunnitella konseptin mukaisiksi ja miten luonnollisesti ne tulevat sujahtamaan Kandikeskuksen arvokkaaseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n
Antin ja Lauran ty\u00f6ss\u00e4 huomioni kiinnittyi suunnittelualueen laajuuteen. Pohdin, pysyyk\u00f6 arboretumi ty\u00f6n varsinaisena ytimen\u00e4 vai hajaantuuko kokonaisuus liian moneen suuntaan. Samalla mietin tilan jakautumista ja sit\u00e4, kuinka paljon arvokasta ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 voidaan osoittaa tutkimusk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Esityksess\u00e4 korostui vahvasti esteettinen n\u00e4k\u00f6kulma, mutta kokonaisuus tuntui viel\u00e4 hieman hajanaiselta.<\/p>\n\n\n\n
V\u00e4likritiikin aikaan oma ty\u00f6ni tuntui todella hukassa olevalta ja tuntui, ett\u00e4 oma kokonaisuuteni on hajalla ja olisin tarvinnut aiheen suunnan kanssa ohjausta jo ennen v\u00e4likritiikki\u00e4. Saamani palaute tuli hieman yll\u00e4tyksen\u00e4, olinhan saanut jo heti ensimm\u00e4isess\u00e4 ohjauksessa sen k\u00e4sityksen, ett\u00e4 kuluminen olisi t\u00e4rke\u00e4 ja hyv\u00e4 aihe tutkia. Olo oli todella h\u00e4mmentynyt ja pettynyt, sill\u00e4 olin ohjausten perusteella siin\u00e4 uskossa, ett\u00e4 aiheeni on kurssin kannalta hyv\u00e4 ja ett\u00e4 olen oikeilla j\u00e4ljill\u00e4 hajanaisuudesta huolimatta.<\/p>\n\n\n\n
Kurssin loppupuolella ty\u00f6ni suunta muuttui j\u00e4lleen merkitt\u00e4v\u00e4sti. Jyrkin ohjauksen j\u00e4lkeen huomio alkoi siirty\u00e4 kulumisen tutkimisesta kohti reittien suunnittelua. Aloin pohtia, mik\u00e4 tekee reitist\u00e4 hyvin suunnitellun ja mik\u00e4 puolestaan johtaa siihen, ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t suunnitellun reitin. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa kulumisesta muodostui enemm\u00e4nkin seuraus kuin varsinainen tutkimuskohde. Huomio siirtyi reittien ominaisuuksiin, niiden muotokieleen sek\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n kasvillisuuden vaikutukseen.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4st\u00e4 syntyi ajatus kahden erilaisen reitin vertailemisesta. Toinen reiteist\u00e4 voisi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 porrastuksia, kiemurtelua ja kulkua hidastavia elementtej\u00e4, kun taas toinen olisi mahdollisimman suoraviivainen ja helppokulkuinen. Ajatuksena oli tarkastella, kuinka erilaiset suunnitteluratkaisut vaikuttavat k\u00e4ytt\u00e4jien reittivalintoihin ja sit\u00e4 kautta ymp\u00e4rist\u00f6n kulumiseen. T\u00e4m\u00e4 tuntui luontevalta ratkaisulta, sill\u00e4 koska kuluminen vaatii aikaa tapahtuakseen, tulkitsin sen soveltuvan hyvin pitk\u00e4aikaiseksi ratkaisuksi.<\/p>\n\n\n\n
Reittivalintojen ja siit\u00e4 seuraavan kulumisen lis\u00e4ksi aloin pohtia my\u00f6s pintamateriaalien roolia. Mietin useaan otteeseen, pit\u00e4isik\u00f6 materiaalien kulumisen tarkastelu j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois ja keskitty\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kasvillisuuteen. Lopulta p\u00e4\u00e4dyin kuitenkin s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n materiaalit osana kokonaisuutta, sill\u00e4 niiden avulla kulumisen vaikutukset tulevat n\u00e4kyviksi my\u00f6s elottomissa rakenteissa. Vuolukiven, lehtikuusen ja kivituhkan yhdistelm\u00e4 tarjoaa kiinnostavan mahdollisuuden tarkastella materiaalien ik\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 suhteessa kasvillisuuden muutoksiin. <\/p>\n\n\n\n
Halusin tuoda mukaan my\u00f6s erilaisia kasvillisuuden tasoja suunnitteluun, joista suurimmassa roolissa olisi kasvillisuuden korkeuden ja l\u00e4p\u00e4isevyyden vaikutus ihmisten k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen. Ohjauksessa t\u00e4m\u00e4 vinkkaus vaikutti suuresti suunnitteluratkaisuihin ja p\u00e4\u00e4dyin huomioimaan ihmisten k\u00e4ytt\u00e4ytymisen ennakoimisessa erityisesti sen, mink\u00e4lainen kasvillisuus tulkitaan <\/p>\n\n\n\n
Ty\u00f6n loppuvaiheessa keskeiseksi ajatukseksi nousikin se, ett\u00e4 kasvillisuus voi sek\u00e4 est\u00e4\u00e4 ett\u00e4 mahdollistaa kulkua. Erityisesti keskivertoisen intensiteetin pilottikohteessa kiinnostavaksi muodostui ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 matala ja helposti l\u00e4p\u00e4ist\u00e4v\u00e4 kasvillisuus voi yhdess\u00e4 monimutkaisemman reitin kanssa synnytt\u00e4\u00e4 oikopolkuja. T\u00e4m\u00e4 tuntui luontevalta, sill\u00e4 ihmiset pyrkiv\u00e4t usein liikkumaan mahdollisimman suoraviivaisesti ja tehokkaasti. Jos suunniteltu reitti ei vastaa t\u00e4h\u00e4n tarpeeseen, k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t alkavat etsi\u00e4 omia ratkaisujaan. Matala helposti l\u00e4p\u00e4ist\u00e4v\u00e4 kasvillisuus ei luo korkeaa kynnyst\u00e4 l\u00e4p\u00e4isylle, toisin kuin korkea ja tihe\u00e4 kasvillisuus, kuten pensaat tai pusikot. <\/p>\n\n\n\n
Pohdin paljon my\u00f6s sit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 uusien reittien seurata jo olemassa olevia ep\u00e4virallisia polkuja, vai pit\u00e4isik\u00f6 pyrki\u00e4 luomaan kokonaan uusia kulkuyhteyksi\u00e4. Maastok\u00e4ynnit osoittivat, ett\u00e4 esimerkiksi Otakaaren ulkokaarteessa sijaitsevassa keskivertoisen intensiteetin pilottikohteessa on jo nykyisin runsaasti vahvoja kulumisen synnytt\u00e4mi\u00e4 polkuja olemassa olevan reitin ja Otakaari-tien v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 vahvisti k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 alueella on todellinen tarve uudelle kulkuyhteydelle ja ett\u00e4 kohde soveltuu erinomaisesti tutkimaan reittien mielekkyytt\u00e4 sek\u00e4 oikopolkujen muodostumista pitk\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kurssin aikana oma n\u00e4k\u00f6kulmani maisema-arkkitehtuuriin laajeni merkitt\u00e4v\u00e4sti. Huomasin kiinnostuvani yh\u00e4 enemm\u00e4n siit\u00e4, miten ihmiset todella k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 sen sijaan, miten suunnittelija olettaa heid\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n sit\u00e4. Lopullinen ty\u00f6 ei ehk\u00e4 vastaa alkuper\u00e4ist\u00e4 ideaa, mutta juuri t\u00e4m\u00e4 jatkuva muutos ja tarkentuminen teki prosessista erityisen opettavaisen. Suunnittelun kautta opin tarkastelemaan kulumista, k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 ja kasvillisuutta osana samaa jatkuvasti muuttuvaa kokonaisuutta.<\/p>\n\n\n\n
Muuttuvana kokonaisuutena my\u00f6s ihmisten tarpeet muuttuvat, mik\u00e4 n\u00e4kyi esimerkiksi Otaniemen historiaa tulkittaessa. Uusien rakennusten johdosta k\u00e4ytt\u00f6paine eri alueilla muuttuu, kun kulkemisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4 tulee lis\u00e4\u00e4 tai ne muuttuvat radikaalisti. T\u00e4ll\u00f6in my\u00f6s reitist\u00f6jen tulee mukautua tai ihmiset mukauttavat ne omiin tarpeisiinsa, mik\u00e4 n\u00e4kyy ymp\u00e4rist\u00f6n kasvillisuudessa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kurssin aikana oma suunnitteluprosessini on muuttunut ja tarkentunut useaan otteeseen. J\u00e4lkik\u00e4teen tarkasteltuna ehk\u00e4 merkitt\u00e4vin oppi on ollut huomata, kuinka alkuper\u00e4inen idea voi muuttua huomattavasti matkan varrella ja kuinka suunnitelman varsinainen ydin l\u00f6ytyy usein vasta useiden keskustelujen, ohjausten ja kokeilujen j\u00e4lkeen. Vaikka lopullinen konsepti keskittyy reittien suunnitteluun, kasvillisuuden kulumiseen ja palautumiseen, l\u00e4ht\u00f6kohdat olivat aluksi melko erilaiset, […]<\/p>\n","protected":false},"author":4178,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-19","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/julia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/julia\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/julia\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/julia\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4178"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/julia\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=19"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/julia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":20,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/julia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19\/revisions\/20"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/julia\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=19"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/julia\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=19"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/julia\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=19"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}