Suunnitelman kirkastamista

Huomaan, että viikot kuluvat kiihtyvään tahtiin ja työn pitäisi alkaa nyt edistyä harppauksin. Olenkin päässyt luonnostelun kanssa hyvään vauhtiin, vaikka ajatuksia on vielä hieman liikaakin. Olen lukinnut kohteen ja lähestymistavan – loppu onkin teknisten ratkaisujen miettimistä ja muodonantoa.

Hanasaaren prominentein rakennetun ympäristön kokonaisuus on Timo Penttilän suunnittelema, vuonna 1974 valmistunut B-voimalaitos. Rakennuskokonaisuuden suunnittelun yhteydessä määritelty materiaalipaletti ja käytetty mittajärjestelmä toistuu alueelle myöhemminkin valmistuneissa apurakennuksissa. Voimalaitos on maiseman kiistaton johtotähti, yhdessä meren ja Sörnäisten rantatietä reunustavan kirjavan teollisuusrakennusrivistön kanssa. Tästä muodostuikin yksi lähtökohta suunnitelmalle: modulaarinen ja suorakulmainen harmonia, jota rikotaan sopivasti kasvillisuuden luomalla satunnaisuudella. Veden rooli suunnitelmassa on luoda lähestyttävä, heijastava, koettava ja katoava pinta.

Suunnitelmalla on kaksi varsinaista päämäärää:

  1. Tekninen ja ekologinen – katualueiden hulevesien puhdistaminen haitta-aineista sekä mikromuoveista. Katualueen hulevesien käsittelyssä hyödynnetään suodatusratkaisua, jonka päämääränä on paitsi puhdistaa alueen katuvesiä, myös viestiä prosessista ja sen tuloksista ympäristötietoisuutta lisäävällä tavalla.
  2. Kaupunkikuvallinen missio –  Hanasaaren voimalaitosalueen muodonmuutos ”vesirakentamisen koelaboratorioksi” tarkoittaa myös kaupunkikuvallisesti ja -toiminallisesti kiinnostavien ympäristöjen synnyttämistä alueelle. Keskiössä on siten ympäröivän luonnon tilaa parantavien toimien ohella ihmisnäkökulmasta elämyksellisen ympäristön tuottaminen. Tähän riittänevät näennäisesti pienetkin keinot.

Modulaarisuuden ottaminen suunnitelman lähtökohdaksi on ehkä klisee ja potentiaalisesti kalseaa ympäristöä tuottava ratkaisu, mutta eihän sen tarvitse niin mennä.

Olen vielä vaiheessa, jossa edessä oleva työmäärä hieman kauhistuttaa. Asiat ovat vielä sen verran hahmottomia, että en täysin sisäistä edessä olevaa työmäärää. Hahmottelumetodini on ollut myös sekava, kuten yleensä. Samaan aikaan olen piirtänyt leikkauskuvia sekä paikoin tarkkaakin detaljointia, vain palatakseni myöhemmin lähtöasetelmiin. Perusajatus on nyt kuitenkin kasassa, ja tällä hetkellä työstän pohjakuvaa. Tässä välissä olen vienyt alkuvaiheen suunnitelman myös 3D-malliksi, vain todetakseni että pohja tarvitsee edelleen jatkotyöstöä.

Hulevesien käsittelyn periaatteita varten laadin seuraavanlaissen kaavion, jonka tarkoituksena on kuvata alueen vesienkäsittelyn nykytilaa ja suunnitelman myötä toteutuvaa muutosta:

***

Tyhjän paperin pelko saattaa myös helposti johdattaa hapuilevaan lopputulokseen, jossa luotto omiin kykyihin vähenee siten, että suunnittelualuetta alkaa täyttää liiankin monipuolisella toimintojen valikoimalla. Olen kuitenkin pyrkinyt kohti määrätynlaista minimalismia, joka istuisi alueen henkeen mielestäni rönsyilyä paremmin. Tässä on toki riski ajautua kalseaan ja viileään lopputulokseen, mutta tämän riskin nyt olen ottamassa. Katsotaan, mihin se johtaa.

Suunnitelman teknisen ratkaisun runko nojaa toisaalta Olli Hakalan diplomityössä (Sateen kaari – Hulevesien suodatusratkaisun virtaustekninen testaus ja soveltaminen Taivallahden ranta-alueiden yleissuunnitelmassa, 2018) esittelemään hulevesien suodatusarkkuun. Ratkaisu tuntui kiinnostavalta ja hyvin suunnittelualueelleni soveltuvalta. Suodatusratkaisu on kuitenkin vain yksi ja tavallaan sangen näkymätönkin osa kokonaisuutta. Vesien johtaminen ja näkyväksi tekeminen onkin suunnitelman varsinainen ydin, jonka muoto on vielä hahmottumassa.

Redevelopment of the Promenades de Reims, Atelier Jacqueline Osty & Associés / Encore Joyeux / Les Eclaireurs / Element Five / OGI

Alustavasti olen myös tehnyt jonkinlaisia arvioita käsiteltävistä vesimääristä, aiempien vuosien kurssitöistä mallia ottaen. Homma tuntui todella haastavalta, ja myöhemmin tajusinkin, että aiempien vuosien hulevesitöitä oli laatimassa myös vesitekniikan opiskelijoita. Ilmankos. Koetan kuitenkin hyödyntää oppimaani ja kenties laatia jonkinlaiset laskelmat vesimääristä, jos aikaa riittää.

Puolivälimietteitä

The Miroir d’eau (Water Mirror) in Bordeaux is the world’s largest reflecting pool, covering 3,450 square metres (37,100 sq ft). Located on the quay of the Garonne in front of the Place de la Bourse, it was built in 2006.[1] Michel Corajoud, Bordeaux, France

Viimeisestä päivityksestä onkin näemmä vierähtänyt hetki. Hyvistä aikeista huolimatta tiheämpi kirjoitustahti ei ole oikein realisoitunut, aika on ollut todella kortilla. Nyt kun kurssi on edennyt yli puolenvälin ja teknisempi suunnitteluvaihe alkamassa, on korkea aika päivittää ajatuksia myös tänne.

Omalta osaltani suunnittelutyön sisällön rajaus on osoittautunut kovin haastavaksi. Olen kuitenkin alusta asti pitäytynyt samassa suunnittelualueessa, jota jo varhaisessa vaiheessa mietin. Joskus on hyvä asettaa rajoituksia itselleen, varsinkin kun muutoin koko tehtävänanto on itse määriteltävissä. Siinäpä on kyllä ollutkin haastetta – rajata työn sisältö mielekkäästi, ja siten, että esitettävien teknisten ratkaisujen perusteltavuus säilyisi.

Olen päätynyt työssäni kaksijakoiseen lähestymistapaan. Toisaalta käsitellään ja puhdistetaan erityisesti liikennealueiden hulevesiä, mutta toisaalta pyritään luomaan kaupunkitilaa, jossa vesi on elementtinä läsnä. Konseptuaalisena ajatuksena oli monikäyttöinen tila, jonka ilme muuttuu sadetilanteiden mukaan. Esteettisenä lähtökohtana on eräänlainen minimalismi; haluan välttää ylenpalttisen runsasta materiaalivalikoimaa ja keskittyä sen sijaan tyhjän ja avaran tilan tuottamaan vaikutelmaan. Suodatettu vesi on osa tätä sommitelmaa, mutta muodonato on muutoin vielä vaiheessa. Olen käyttänyt aikaa valmistelemalla suunnittelutyötä tukevaa konseptikuvausta, sillä kirjoittaminen tuntuu usein auttavan kokonaisuuksien hahmottamisessa. Suunnitelmakonseptiani kuvailen näin:

Suunnitelman päämääränä on kaupunkiympäristössä tapahtuvaa vesienhallintaa korostava maisema-arkkitehtoninen kokonaisuus, joka muodostaa aukiomaisen kaupunkitilan Sörnäisten rantatien ja Hanasaaren B-voimalaitoksen välisellä alueella sijaitsevalle, nykyisin paikoituskäytössä olevalle kentälle. Suunniteltava ympäristö toimii samalla porttina laajaksi viheralueeksi muodostettavalle Hanasaaren alueelle Sörnäisten rantatieltä lähestyttäessä. Teknisenä päämääränä on käsitellä alueen hulevesiä osana ympäristötaideteosmaisen hahmon saavaa sommitelmaa. Keskeisenä suunnitteluperiaatteena on hyödyntää puhdistettuja hulevesiä kaupunkikuvallisesti kiinnostavalla ja jälkiteolliseen kontekstiin luontevasti sointuvalla tavalla.

Suunnitelman tavoitteet ovat kaksijakoisia: yhtäältä painotetaan tutkivaa otetta tiealueilta kulkeutuvien hulevesien puhdistamisessa ja laadun analysoinnissa; toisaalta tarkoitus on muodostaa elämyksellinen maisema-arkkitehtoninen tila, jossa veden avulla luodaan monikäyttöistä kaupunkitilaa. Suunnitelmassa hulevesien laatua seurataan reaaliaikaisesti ja ympäristön tila tuodaan näkyväksi hienovaraisesti toteuteulla valaistuksella. Avara, aika ajoin veden valtaamaksi  jäävä aukio on paitsi tapahtumakäytön mahdollistavaa pinta-alaa, myös kannanotto kantakaupungissa yhä harvainaisemmaksi käyvän rakentamattoman tilan puolesta. Tarkoituksena ei ole ratkaista laajan alueen ongelmia, vaan pilottihankemaisesti havainnollistaa kaupunkialueilla tapahtuvan vesien puhdistusprosessin mahdollistamia kaupunkikuvallisia ulottuvuuksia.

Monikäyttöisillä alueilla saadaan hulevesien hallinnalle valjastetut alueet kaupunkilaisten aktiiviseen käyttöön, jolloin heille pystytään tarjoamaan useampia hyötyjä. Tätä työtä varten valittu suunnittelukohde on kaupunkirakenteelliselta sijainniltaan keskeinen, ja sijaitsee esimerkiksi ulkoilmatapahtumien kannalta otollisella paikalla. Välittömässä lähiympäristössä ei juuri ole asuinrakennuksia, joten monikäyttöisyyden osalta voidaan ottaa huomioon mahdollisuus alueen käytölle erilaisissa ulkoilmatapahtumissa. Vesienhallinnan integrointi osaksi tapahtuma-aukiota tarjoaa mahdollisuuden tuoda esiin hydrologisia prosesseja ja käyttää vesielementtejä osana maisema-arkkitehtonista sommitelmaa.

***

On hankalaa, kun edessä on paljon asioita, joiden suunnittelusta ei ole aiempaa kokemusta, aikaa on rajallisesti ja kuitenkin haluaisi päätyä vaikuttavaan lopputuloksen. Jostain täytyy aina karsia, tehdä päätöksiä ja yrittää pysyä niissä. Lähdemateriaalin löytäminen on myös kaavailemieni vesiaiherakenteiden osalta osoittautunut hieman haastavaksi, mutta olen nyt viimeinkin päätynyt jokseenkin varteenotettavien lähteiden (sic) äärelle.