Ehdokkaani suunnittelualueiksi

Suunnittelualueen pohdinta on vähemmän yllättäen toistaiseksi kietoutunut kotikaupunkiini Helsinkiin sijoittuvien kohteiden ympärille. Yritin miettiä, kuinka voisin lähestyä aihetta glorifioimatta yksittäisiä taistelutantereita – tarkoituksena olisi ennemminkin korostaa yksilöllistä ja jaettua kokemusta toisaalta surusta ja menetyksestä, mutta yhtä lailla myös toivosta ja rauhan pohjimmiltaan hauraasta luonteesta. Koska yleisellä tasolla osapuolten välinen sovinto on jo luettavissa nykyisin vallitsevan yhteiskuntarauhamme olemassaolosta, olisi tästä juontuen tärkeää korostaa suunnitelmassa henkilökohtaisia ulottuvuuksia.

Rakkaiden menettämiseen liittynyt luopumisen suru ja toisaalta katkeruudesta kumpuavan uuden väkivallan pelko ovat kantaneet monen sukupolven yli vaihettuen toiminnan tuloksena muodostuneeseen nykyisyyteemme, jossa rauhanomaisesti neuvotellut kompromissit ovat mahdollistaneet suhteellisen tasa-arvoisen ja vakaan yhteiselon. Nyt, kun suorien tunnesiteiden katkeaminen sisällissodan tapahtumiin on ajankohtaista, tulee mielestäni tärkeäksi korostaa sisällissodan perintöä tästä näkökulmasta. 

Pohdintojen myötä päädyin valitsemaan kolme mahdollista aluetta tai lähestymistapaa aiheeseen.

Kauppatori

Kauppatorin ranta, jossa sadat saaristoon vankileireille kuljetetut punavangit viimeisen kerran jättivät taakseen historiallisen Helsingin siluetin tarjoaisi mahdollisuuden ulottaa vankileirien kipeä muisto etäällä sijaitsevilta saariryhmiltä osaksi valkoisten voittajien maaperää. Tässä lähestymistavassa tosin piilee riski vastakkainasettelun korostamiselle, joten olisi tärkeää löytää tragedian jaettua luonnetta korostava symboliikka. Sijainti olisi kaupunkikuvallisesti erityisen merkittävä ja nykyisen parkkipaikkaluonteensakin johdosta otollinen kehityskohde.

Vankien kuljetus lähdössä Kauppatorilta Suomenlinnaan. Kuvaaja tuntematon.

Pitkäsilta

Pitkäsillan symbolinen merkitys työläiskaupunginosien ja porvarillisen Helsingin henkisenä erottajana säilyi pitkälle 1900-luvun jälkipuoliskolle saakka. Sisällissodan jäljet ovat myös nähtävissä graniittisillan rakenteissa, vaikka minkäänlaista virallista muistomerkkiä ei paikalta löydykään. Ensimmäiset  punaiset antautuivat Siltasaaressa 13.4.1918. Sijainti olisi historiallisesti perusteltu, mutta toteutustapa herättää toistaiseksi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Helsingin valtaus: Ampumisen jälkiä Pitkälläsillalla.

Vesilinnanmäki / Diakonissalaitos

Käydessäni läpi sisällissodan kannalta merkityksellisiä paikkoja Helsingissä kiinnitin huomiota Vesilinnanmäen ja sitä vastapäätä Helsinginkadun toisella puolella sijaitsevan Diakonissalaitoksen tapahtumiin. Vesilinnanmäen kalliolla, joiden laella sijaitsee nykyään Linnanmäen huvipuisto, murtui punaisten viimeinen rintamalinja. Naiskaartit oli lähetetty paikalle tulittamaan kohden Saksalaisten joukkojen valtaamaa  Diakonissalaitosta.

Mielenkiintoiseksi tämän kohteen tekee se, että tehtävää voisi myös lähestyä kolmannen osapuolen, siis Diakonissalaitoksen näkökulmasta. Toiminnassaan se pyrki myös sota-aikaan yllläpitämään neutraalia linjaa hoitamalla sodan kummankin osapuolen haavoittuneita. Pro gradu -tutkielmassaan Osapuolten välissä – Helsingin Diakonissalaitoksen sisaret vuoden 1918 sisällissodassa Vilma Lempiäinen tuo esiin, kuinka laitoksen sisällä suhtauduttiin vuoden 1918 tapahtumiin.

Diakonissalaitos nähtynä Eläintarhan huvila 8:n katolta. Savu tupruaa piipusta.

Lähteet: 

Näre, Sari: Helsinki veressä – Naiset, lapset ja nuoret vuoden 1918 sodassa Tammi, 2018.

Lempiäinen, Vilma: Osapuolten välissä – Helsingin Diakonissalaitoksen sisaret vuoden 1918 sisällissodassa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos. 2016. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/163353

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *