Suunnitelman kirkastamista

Huomaan, että viikot kuluvat kiihtyvään tahtiin ja työn pitäisi alkaa nyt edistyä harppauksin. Olenkin päässyt luonnostelun kanssa hyvään vauhtiin, vaikka ajatuksia on vielä hieman liikaakin. Olen lukinnut kohteen ja lähestymistavan – loppu onkin teknisten ratkaisujen miettimistä ja muodonantoa.

Hanasaaren prominentein rakennetun ympäristön kokonaisuus on Timo Penttilän suunnittelema, vuonna 1974 valmistunut B-voimalaitos. Rakennuskokonaisuuden suunnittelun yhteydessä määritelty materiaalipaletti ja käytetty mittajärjestelmä toistuu alueelle myöhemminkin valmistuneissa apurakennuksissa. Voimalaitos on maiseman kiistaton johtotähti, yhdessä meren ja Sörnäisten rantatietä reunustavan kirjavan teollisuusrakennusrivistön kanssa. Tästä muodostuikin yksi lähtökohta suunnitelmalle: modulaarinen ja suorakulmainen harmonia, jota rikotaan sopivasti kasvillisuuden luomalla satunnaisuudella. Veden rooli suunnitelmassa on luoda lähestyttävä, heijastava, koettava ja katoava pinta.

Suunnitelmalla on kaksi varsinaista päämäärää:

  1. Tekninen ja ekologinen – katualueiden hulevesien puhdistaminen haitta-aineista sekä mikromuoveista. Katualueen hulevesien käsittelyssä hyödynnetään suodatusratkaisua, jonka päämääränä on paitsi puhdistaa alueen katuvesiä, myös viestiä prosessista ja sen tuloksista ympäristötietoisuutta lisäävällä tavalla.
  2. Kaupunkikuvallinen missio –  Hanasaaren voimalaitosalueen muodonmuutos ”vesirakentamisen koelaboratorioksi” tarkoittaa myös kaupunkikuvallisesti ja -toiminallisesti kiinnostavien ympäristöjen synnyttämistä alueelle. Keskiössä on siten ympäröivän luonnon tilaa parantavien toimien ohella ihmisnäkökulmasta elämyksellisen ympäristön tuottaminen. Tähän riittänevät näennäisesti pienetkin keinot.

Modulaarisuuden ottaminen suunnitelman lähtökohdaksi on ehkä klisee ja potentiaalisesti kalseaa ympäristöä tuottava ratkaisu, mutta eihän sen tarvitse niin mennä.

Olen vielä vaiheessa, jossa edessä oleva työmäärä hieman kauhistuttaa. Asiat ovat vielä sen verran hahmottomia, että en täysin sisäistä edessä olevaa työmäärää. Hahmottelumetodini on ollut myös sekava, kuten yleensä. Samaan aikaan olen piirtänyt leikkauskuvia sekä paikoin tarkkaakin detaljointia, vain palatakseni myöhemmin lähtöasetelmiin. Perusajatus on nyt kuitenkin kasassa, ja tällä hetkellä työstän pohjakuvaa. Tässä välissä olen vienyt alkuvaiheen suunnitelman myös 3D-malliksi, vain todetakseni että pohja tarvitsee edelleen jatkotyöstöä.

Hulevesien käsittelyn periaatteita varten laadin seuraavanlaissen kaavion, jonka tarkoituksena on kuvata alueen vesienkäsittelyn nykytilaa ja suunnitelman myötä toteutuvaa muutosta:

***

Tyhjän paperin pelko saattaa myös helposti johdattaa hapuilevaan lopputulokseen, jossa luotto omiin kykyihin vähenee siten, että suunnittelualuetta alkaa täyttää liiankin monipuolisella toimintojen valikoimalla. Olen kuitenkin pyrkinyt kohti määrätynlaista minimalismia, joka istuisi alueen henkeen mielestäni rönsyilyä paremmin. Tässä on toki riski ajautua kalseaan ja viileään lopputulokseen, mutta tämän riskin nyt olen ottamassa. Katsotaan, mihin se johtaa.

Suunnitelman teknisen ratkaisun runko nojaa toisaalta Olli Hakalan diplomityössä (Sateen kaari – Hulevesien suodatusratkaisun virtaustekninen testaus ja soveltaminen Taivallahden ranta-alueiden yleissuunnitelmassa, 2018) esittelemään hulevesien suodatusarkkuun. Ratkaisu tuntui kiinnostavalta ja hyvin suunnittelualueelleni soveltuvalta. Suodatusratkaisu on kuitenkin vain yksi ja tavallaan sangen näkymätönkin osa kokonaisuutta. Vesien johtaminen ja näkyväksi tekeminen onkin suunnitelman varsinainen ydin, jonka muoto on vielä hahmottumassa.

Redevelopment of the Promenades de Reims, Atelier Jacqueline Osty & Associés / Encore Joyeux / Les Eclaireurs / Element Five / OGI

Alustavasti olen myös tehnyt jonkinlaisia arvioita käsiteltävistä vesimääristä, aiempien vuosien kurssitöistä mallia ottaen. Homma tuntui todella haastavalta, ja myöhemmin tajusinkin, että aiempien vuosien hulevesitöitä oli laatimassa myös vesitekniikan opiskelijoita. Ilmankos. Koetan kuitenkin hyödyntää oppimaani ja kenties laatia jonkinlaiset laskelmat vesimääristä, jos aikaa riittää.

Puolivälimietteitä

The Miroir d’eau (Water Mirror) in Bordeaux is the world’s largest reflecting pool, covering 3,450 square metres (37,100 sq ft). Located on the quay of the Garonne in front of the Place de la Bourse, it was built in 2006.[1] Michel Corajoud, Bordeaux, France

Viimeisestä päivityksestä onkin näemmä vierähtänyt hetki. Hyvistä aikeista huolimatta tiheämpi kirjoitustahti ei ole oikein realisoitunut, aika on ollut todella kortilla. Nyt kun kurssi on edennyt yli puolenvälin ja teknisempi suunnitteluvaihe alkamassa, on korkea aika päivittää ajatuksia myös tänne.

Omalta osaltani suunnittelutyön sisällön rajaus on osoittautunut kovin haastavaksi. Olen kuitenkin alusta asti pitäytynyt samassa suunnittelualueessa, jota jo varhaisessa vaiheessa mietin. Joskus on hyvä asettaa rajoituksia itselleen, varsinkin kun muutoin koko tehtävänanto on itse määriteltävissä. Siinäpä on kyllä ollutkin haastetta – rajata työn sisältö mielekkäästi, ja siten, että esitettävien teknisten ratkaisujen perusteltavuus säilyisi.

Olen päätynyt työssäni kaksijakoiseen lähestymistapaan. Toisaalta käsitellään ja puhdistetaan erityisesti liikennealueiden hulevesiä, mutta toisaalta pyritään luomaan kaupunkitilaa, jossa vesi on elementtinä läsnä. Konseptuaalisena ajatuksena oli monikäyttöinen tila, jonka ilme muuttuu sadetilanteiden mukaan. Esteettisenä lähtökohtana on eräänlainen minimalismi; haluan välttää ylenpalttisen runsasta materiaalivalikoimaa ja keskittyä sen sijaan tyhjän ja avaran tilan tuottamaan vaikutelmaan. Suodatettu vesi on osa tätä sommitelmaa, mutta muodonato on muutoin vielä vaiheessa. Olen käyttänyt aikaa valmistelemalla suunnittelutyötä tukevaa konseptikuvausta, sillä kirjoittaminen tuntuu usein auttavan kokonaisuuksien hahmottamisessa. Suunnitelmakonseptiani kuvailen näin:

Suunnitelman päämääränä on kaupunkiympäristössä tapahtuvaa vesienhallintaa korostava maisema-arkkitehtoninen kokonaisuus, joka muodostaa aukiomaisen kaupunkitilan Sörnäisten rantatien ja Hanasaaren B-voimalaitoksen välisellä alueella sijaitsevalle, nykyisin paikoituskäytössä olevalle kentälle. Suunniteltava ympäristö toimii samalla porttina laajaksi viheralueeksi muodostettavalle Hanasaaren alueelle Sörnäisten rantatieltä lähestyttäessä. Teknisenä päämääränä on käsitellä alueen hulevesiä osana ympäristötaideteosmaisen hahmon saavaa sommitelmaa. Keskeisenä suunnitteluperiaatteena on hyödyntää puhdistettuja hulevesiä kaupunkikuvallisesti kiinnostavalla ja jälkiteolliseen kontekstiin luontevasti sointuvalla tavalla.

Suunnitelman tavoitteet ovat kaksijakoisia: yhtäältä painotetaan tutkivaa otetta tiealueilta kulkeutuvien hulevesien puhdistamisessa ja laadun analysoinnissa; toisaalta tarkoitus on muodostaa elämyksellinen maisema-arkkitehtoninen tila, jossa veden avulla luodaan monikäyttöistä kaupunkitilaa. Suunnitelmassa hulevesien laatua seurataan reaaliaikaisesti ja ympäristön tila tuodaan näkyväksi hienovaraisesti toteuteulla valaistuksella. Avara, aika ajoin veden valtaamaksi  jäävä aukio on paitsi tapahtumakäytön mahdollistavaa pinta-alaa, myös kannanotto kantakaupungissa yhä harvainaisemmaksi käyvän rakentamattoman tilan puolesta. Tarkoituksena ei ole ratkaista laajan alueen ongelmia, vaan pilottihankemaisesti havainnollistaa kaupunkialueilla tapahtuvan vesien puhdistusprosessin mahdollistamia kaupunkikuvallisia ulottuvuuksia.

Monikäyttöisillä alueilla saadaan hulevesien hallinnalle valjastetut alueet kaupunkilaisten aktiiviseen käyttöön, jolloin heille pystytään tarjoamaan useampia hyötyjä. Tätä työtä varten valittu suunnittelukohde on kaupunkirakenteelliselta sijainniltaan keskeinen, ja sijaitsee esimerkiksi ulkoilmatapahtumien kannalta otollisella paikalla. Välittömässä lähiympäristössä ei juuri ole asuinrakennuksia, joten monikäyttöisyyden osalta voidaan ottaa huomioon mahdollisuus alueen käytölle erilaisissa ulkoilmatapahtumissa. Vesienhallinnan integrointi osaksi tapahtuma-aukiota tarjoaa mahdollisuuden tuoda esiin hydrologisia prosesseja ja käyttää vesielementtejä osana maisema-arkkitehtonista sommitelmaa.

***

On hankalaa, kun edessä on paljon asioita, joiden suunnittelusta ei ole aiempaa kokemusta, aikaa on rajallisesti ja kuitenkin haluaisi päätyä vaikuttavaan lopputuloksen. Jostain täytyy aina karsia, tehdä päätöksiä ja yrittää pysyä niissä. Lähdemateriaalin löytäminen on myös kaavailemieni vesiaiherakenteiden osalta osoittautunut hieman haastavaksi, mutta olen nyt viimeinkin päätynyt jokseenkin varteenotettavien lähteiden (sic) äärelle.

Sörnäisten muuttuvat teollisuusympäristöt – kaupunkivesien kemikaalicocktail

Mahdollisesti Pannukakun saaresta kohti Sörnäisten niemeä kuvattu näkymä. Vasemmalla Hanasaari rakennuksineen, oikealla Sompasaaren pohjoisrantaa ja taempana näkyviä Sörnäisten satamassa olevia purjealuksia. Kleineh Oscar, 1873, Finna.

Kurssi on lähtenyt liikkeelle verkkaisesti mutta toisaalta kuitenkin määrätietoisesti. Lähtöasetelmaksi muodostui viiden hengen työryhmä, ja kohteeksi Helsingin Sörnäisiin sijoittuva Hanasaaren hiilivoimalaitoksen alue lähivyöhykkeineen. Sijainti on kaupunkirakenteellisesti keskeinen; teollisen historiansa ansiosta sekä erittäin kiinnostava että kemikaalein kyllästetty. Hanasaaren voimalaitoksen toimintojen päättyessä tulllaan alueelle toteuttamaan todennäköisesti volyymiltaan merkittävä määrä asuinrakentamista. Samanaikaisesti (jo kaupungin strtategiastakin juontuen) ovat ranta-alueet määrä rakentaa virkistyskäyttö silmällä pitäen.

Sörnäisten rantaviiva on 1800-luvun lopulla perustetun suursataman myötä muovautunut voimakkaasti teollisen kukoistuksen kirjavasta savupiippumiljööstä nykyiseen ilmiasuunsa, jota määrittävät yhtäältä yhäkin rakentuvat merelliset uudet kaupunginosat, vastapainonaan rouheiksi kulttuuritoiminnan kentiksi muotoutuneet entiset kaasulaitoksen maat. Sörnäisten edustan saaret ovat yksi toisensa jälkeen on kasvaneet kiinni mantereeseen maatäyttöjen myötä. Saaristoluonto on kadonnut asfalttikenttien alle; entiset lasten kesäleirisaaret idylisine uimapaikkoineen uhrattiin kaupungin taloudellisen kasvun mahdollistaneelle satamatoiminnalle.

Hanasaari ja ympäristöä vuosina 1932 ja 2014. Helsingin karttapalvelu.

”Sompasaari oli idyllinen retkikohde vielä 1950-luvulle saakka, siellä toimi mm. Elannon henkilökunnan lasten kesäsiirtola. Kallioisen saaren kasvisto oli erityislaatuisen monipuolinen: kaukomailta saapuneiden laivojen painolastihiekkaa tyhjennettiin saaren rannoille ja mukana kulki eksoottisten kasvien siemeniä. Saaren kohtaloksi koituivat laajentuvan sataman tilatarpeet, ja se liitettiin maatäytöillä mantereeseen vuosien 1958-1962 välillä.”

– Merihaka: kaupunkirakenne- ja ympäristöhistoriaselvitys, Kaupunkiympäristön julkaisuja 2020:30

Sörnäisten rantatien Merihaan ja Suvilahden välistä aluetta koskeva vuonna 2007 vahvistettu asemakaava kuvaa aluetta lakonisesti:

”Perinteisen teollisuusalueen eteen rakentunut suunnittelualue on lähes kokonaan liikenteen valtaamaa, osin hoitamatonta ja tilapäisluontoista laita-aluetta. Sörnäisten rantatie, jolla on Helsingin toiseksi suurin liikennemäärä, hallitsee aluetta.

1970-luvulta peräisin oleva huoltoasema ja tilapäisluontoinen autogrillikioski täydentävät liikenneympäristön sekavaksi ja hoitamattomaksi kokonaisuudeksi, jonka läpi kulkee valtaväylä.”

Lähtökohdat eivät ole vuoden 2007 jälkeen juurikaan muuttuneet. Ainoastaan Hanasaaren hiilivoimalatioksen alasajo on varmistunut ja sinetöinyt teollisuusalueen tulevaisuudessa radikaalisti muuttuvan ilmeen. Teollisen menneisyytensä vuoksi alueen maaperä on kuitenkin kyllästetty mitä erilaisimmin kemikaalein. Pohjavesi on saastunutta. Oma lukunsa ovat lisäksi Sörnäisten rantatien liikenneympäristöön kertyvät hulevedet. Alueelle on yhä pääosin käytössä sekaviemäröinti.

Hanasaaren alue lähtökohtana kurssin suunnittelutöille

Suunittelualue tarjoaa erittäin kiinnostavat lähtökohdat vedenpuhdistukseen liittyvien rakenteiden suunnittelulle. Toisaalta on myös todella haastavaa suunnitella tulevaisuudessa radikaalisti muuttuvalle alueelle pistemäisiä kohteita, joilla on tarkka tekninen funktio.

Kurssitöiden osalta suunniteltavien kohteiden taustakankaaksi hahmottuva kaupunkirakenteellinen konteksti on myös määriteltävä – on päätettävä se, kuinka suhtaudumme alueen tulevaisuuteen tiiviihkösti rakentuvana asuinalueena. Näitä lähtökohtia varmasti pohdimme ensimmäisten asioiden joukossa. Yksityiskohtiin menevää rakennesuunnittelua on käytettävissä olevan ajan puitteissa yksinkertaisesti mahdotonta yhdistää kokonaisvaltaiseen kaupunkisuunnittelun visioon, joten oletettavasti tulemme hyödyntämään lähtökohtana joitakin alueen tulevaisuutta hahmotelleista asemakaavaluonnoksista.

Sörnäisten rantatie, rantapuiston käsittävä vuonna 2007 vahvistettu asemakaava. Toteutumaton.

Kantakupungin itärannan täyttöhistoria

1950 -luku . Sompasaari. Elannon henkilökunnan lasten kesäsiirtola Sompasaaressa. Veneellä Sompasaareen saapuneita lapsia kiirehtimässä saareen. Taustalla Sörnäisten rantaa. Finna.

Lähteitä:

Merihaka: kaupunkirakenne- ja ympäristöhistoriaselvitys, Kaupunkiympäristön julkaisuja 2020:30
https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-30-20.pdf

Paratiisit ja niiden varjot
Tikkanen Sallamaria: Paratiisit ja niiden varjot. Kirjassa: Nokea ja pilvenhattaroita – Helsinkiläisten ympäristö 1900-luvun vaihteessa. Toim. Laakkonen Simo, Laurila Sari ja Rahikainen Marjatta. Helsingin kaupunginmuseo, Narinkka 1999: 30-59.
https://blogs.helsinki.fi/envirohist/helsinki-etusivu/tikkanen_1999/

Kohdepohdintaa

Maanantain intensiivipäivä oli totisesti intensiivinen – lyhyessä ajassa tuli omaksuttavaksi melkoinen tietopaketti joka piti vielä kyetä esittelemään aihetta tuntemattomille. Monin paikoin stressaava tilaisuus – mutta kyllä sitä tietoakin matkaan tarttui! Paljon mielenkiintoisia tietolähteita joista on varmasti hyötyä suunnittelutehtävän edetessä.

Suunnittelukohteen ja ajatusten hakeminen on ollut syystä tai toisesta todella haastavaa. Sen kuitenkin tiedän, että haluaisin keskittyä kaupunkikohteeseen – ja mahdollisesti hulevesien hallintaan. Haaveena olisi teknisten hallintaratkaisujen ja sadetapahtumien hetkellisyyden yhdistäminen ympäristötaideteokseksi, joka samalla toimisi esteettisesti korkeatasoisena kaupunkitilana. Aiempien vuosien kurssitöitä tutkiessani mielenkiintoni kiinnittyi erityisesti Hulevesirakenne Kaapelitehtaalle -työhön, jossa oli juuri tällaisia elementtejä. Maisema-arkkitehtoninen interventio voisi olla kuin sateen soittama instrumentti, jonka sointi saa uusia sävyjä riippuen sadetapahtuman kulloisestakin luonteesta. Vesienhallinnan näkyväksi tekeminen voisi olla työssä oleellisessa asemassa.

Tällä viikolla olen viettänyt aikaa inspiraatiota hakien. Mieleeni muistui Kööpenhaminassa kehitetty ratkaisupaletti hulevesien hallintaan kaupunkialueilla. Nämä kohteet lienevät olleet taustamateriaalina edellä mainitulle Kaapelitehdas-työllekin – ainakin päätellen käytetyistä ratkaisuista. Materiaalin joukossa on runsaasti kiinnostavia ratkaisuja, joita voisi soveltaa harjoitustyössä. Esimerkeissä yhdistyvät tulvimisen ehkäisy, kaupunkivihreän lisääminen ja ympäristötaide osana toiminnallista hulevesijärjestelmää:

Kohteen pitäisi olla jollakin tavoin relevantti. Kantakaupungissa on lukuisia satunnaisista kaupunkitulvista kärsiviä kohteita – ehkäpä jokin tällainen voisi olla mahdollinen. Rajaustakin täytyy miettiä. Ajatustyö jatkuu!


Hulevesitulvariskialueiden ja hulevesitulvaherkkien alueiden selvittäminen Helsingin kaupungissa 2018 -raportissa on käyty aluekohtaisesti läpi hulevesitulvien riskialueita Helsingissä.

Lähteitä

Helsinki

Hulevesitulvariskialueiden ja hulevesitulvaherkkien alueiden selvittäminen Helsingin kaupungissa 2018
https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/asuminen-ja-ymparisto/kaavoitus/suunnitelmat/hulevedet/Helsinki_hulevesitulvariskit_loppuraportti.pdf

Kööpenhamina

Rethinking urban water for new value in cities – Sustainable solutions for integrated urban water management
https://urban-waters.org/sites/default/files/uploads/docs/rethinking_urban_water_for_new_value_in_cities_0.pdf

Tåsinge Plads – Copenhagen’s first climate-adapted urban space http://klimakvarter.dk/en/projekt/tasinge-plads/
https://urban-waters.org/sites/default/files/uploads/docs/tasinge_plads.pdf

Research Report – Cloudburst Solutions in Copenhagen
https://www.clc.gov.sg/docs/default-source/reports/cloudburst-solutions.pdf

New York

Vesireittejä

Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä,
tuntemattomat kukat loistavat rannalla;
olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit –
mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,
se herättää tulevien seikkailujen janon:
mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.

– Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas.

Vesi eri olomuodoissaan on monesti villi ja saavuttamaton maiseman elementti, jota tarkkaillaan kunnioittavasti pienen välimatkan päästä. Maisemakuvassa veden läsnäolo tuottaa toisinaan avaran ja rikkumattoman pinnan, joka olevaista peilaten rauhoittaa ihmismielen. Veden ja maan mikstuuri on mutaa. Toisinaan vesi on kengän alla sohjoontuvaa loskaa, vaarallisen kauniita jääpuikkoja, loputtoman kiehtovia lätäköitä. Veden voimaa on mereltä lähestyvä tsunami, uhka kokonaisen kansakunnan olemassaolollle. Samaan aikaan vesi on välttämätön, mutta ehdottomasti hallittava ja matkan päässä pidettävä. Toisinaan se kahlitaan hillittömän banaaleihin kylpypaljuihin; luonnon reunustamissa onseneissa sen sijaan lainehtii sivistyksen ja zenin höyryävä terveysvesi.

Vesi huuhtoo pois muistoja, hukuttaa eilisen ja puhdistaa öiset kadut. Dystopian päättymättömässä yössä tarinaa taustoittaa tauoton sade. Japanilaisissa elokuvissa monsuunikausi tuo mukanaan kaiken olevaisen taustalla vaikuttavan, yhtäaikaisesti  intensiivisen ja unenomaisen harson, jonka sumentamassa maisemassa solmuun menevät niin ihmissuhteet kuin liikennekin. Vedestä on moneksi.

Kurssista

Ensimmäisen kurssikerran aloitusluennon perusteella kurssista muodostui selkeä kuva. Keskeiseksi kurssirakenteen osalta hahmottui kaksijakoisuus: yhtäältä keskeisessä roolissa on aihevalinta, sitä tukeva kohde ja konseptisuunnittelu – toisaalta työn osalta olisi päästävä melko vauhdikkaasti kohti rakennesuunnittelua ja teknisen toteutuksen pohdintaa. Tästä tulee varmasti haaste, sillä jo konseptia voisi pyöritellä ja hioa kokonaisen studiokurssin ajan. Rajauksen tulee siis olla tavanomaistakin napakampi; ylitsevuotavalle laajuudelle ja rönsyilylle ei tämän työn puitteissa ole loputtomasti aikaa uhrattavaksi.

Täytyy myös erikseen mainita, että on todella virkistävää olla taas kurssilla, jossa suunnittelutyön ohella kirjoitetaan oppimispäiväkirjaa. Itselleni tämä on ollut aiemmilla vastaavanlaisilla kursseilla erinomainen tapa jäsentää omaa  ja myös saavuttaa aivan uusia ajatuksia. Ja kun tehtävä on määrätty, se tulee myös tehdyksi.

Viimeiset vuodet olen työkseni tutkinut erinäisten kaupunkitilojen historiaa. Kaikkien kaupunkilaisten tuntemat, Helsingin asukkaiden yhteisiksi olohuoneiksi muodostuneet toriaukiot Rautatientori ja Hakaniementori ovat kumpikin mereltä vaivoin vallattua maaperää, joiden rakentamattomuudesta saamme osin kiittää juuri veden itsepintaista läsnäoloa. Mutainen ja upottava liejuvelli, joka aikoinaan höyrysi Kluuvinlahdella, muovasi Helsingin rakennetta kaupunkikulttuurin synnylle suotuisaksi, rakentamiselle kelpaamattomaksi maaperäksi.

Aiheena vesi on loputtoman inspiroiva. Tämä tulee tekemään sekä kohdevalinnan että toteutustavan pohdinnasta hankalaa; kiinnostavia vaihtoehtoja on niin paljon. Haluaisin ehdottomasti pyrkiä jonkinlaiseen kaupunkitilalliseen interventioon, jossa vesi otetaan osaksi (kenties) taskupuistomaista sommitelmaa. Tähtäimessä on arkkitehtoninen minimalismi intiimissä tilassa, joka ei kuitenkaan hahmotu yksityiseksi vaan julkiseksi – ja jossa veden läsnäololla on myös jokin muu kuin pelkästään esteettinen peruste. Kurssin aloituskerralla käsitellyistä aiheista minua tuntuivat puhuttelevan erityisesti hulevesien hallintaan suunnitellut rakenteet. Ajatuksista voisi syntyä vaikkapa maisematila, joka paljastaa salaisuutensa vain otollisten sääolosuhteiden vallitessa; kuin öisin kukkiva jättilumme, jonka  kiehtovuus muodostuu sen arkipäiväisestä ikiunesta.

Maisema-arkkitehtonisella interventiolla täytyy toki olla muitakin kuin runollisia perusteita. Toisaalta hulevesien hallintaan liittyvät ja usein arkipäiväisen insinöörimäiset rakenteet kaipaavat ympärilleen paikan henkeä ja toismaailmallisuutta. Mikäpä sen otollisempaa kuin suunnitella tällainen kohde harjoitustyönä – tosielämässä toteutusmahdollisuudet lienevät rajatummat.