oppimispäiväkirja; aloitus

 

liikunta- ja urheiluympäristöjen suunnittelu

Liikuntapaikkojen suunnittelu on laaja käsite, koska liikunnan eri muotoja on todella paljon ja melkeinpä jokainen niistä vaatii oman, erilaisen ympäristön.

Liikuntaympäristöjen suunnittelu on ristiriitaista, sillä samaan aikaan, kun täytyisi suunnitella monipuolisia “normaaleista urheilupaikoista” poikkeavia liikuntaympäristöjä, joissa usean eri lajin harrastaminen olisi mahdollista, mutta samalla kuitenkin huomioida ‘ammattitason’ harrastaminen. Se vaatii tietyt puitteet, ja esimerkiksi kenttien tulee olla tietyn kokoisia, merkintöineen ja katsomoineen. Tällaisten ammattitason ja lajin vaatimat puitteet ja kentät luovat usein hyvin avointa maisemaa. Maisema-arkkitehdin haaste onkin mielestäni enemmän pystyä suunnittelemaan ammattitason vaatimia puitteita ja yhdistämään ne maisemaan kiinnostavasti.

Kuitenkin ammattitasoisten liikuntapaikkojen suunnittelu on hyvin eri asia kuin vapaa-ajan urheilun paikkojen suunnittelu. Kaikkia lajeja voidaan harrastaa hyvinkin soveltaen. Esimerkiksi samaa viheriötä voidaan käyttää jalkapallon pelaamiseen, joogaamiseen tai frisbeen heittelyyn. Liikunnan muotoa ei siis tarvitse mitenkään rajata suunnittelulla, vaikka ajan saatossa siihen onkin totuttu. Usein kuitenkin sattuu käymään niin, että joku tietty viheriä esimerkiksi saa jalkapallokentän maineen, ja siellä on totuttu vapaa-ajalla pelaamaan jalkapalloa. Onkin kiinnostavaa pystyykö suunnittelija vaikuttamaan siihen, etteivät alueet eriydy ja sulkeudu vain yhdelle tietylle lajille, vai haittaako se jos niin käy?

 

kokemukseni 

Työkokemusta alaltani minulla ei vielä ole. Kandiopinnoissani oikeastaan kaikki suunnittelukurssien tehtävät ovat olleet jollain tavalla uusia ja haastavia. Tämän ensimmäisen maisterivuoden aivan alussa osaan sen verran sanoa, että nämä maisterikurssit eroavat melkoisesti kanditason kursseista, mutta koen sen olevan vain hyvä asia, kun pääse oikeasti tekemään suuremmat projektit alusta loppuun itse.

Päällimmäisenä mieleeni on jäänyt kolmannelta kandivuodelta kurssi ja sen työ,  jonka yhtenä osa-alueena täytyi miettiä korkeuskäyriä todella tarkkaan. Ne tuntuivat alun luennon ja ohjauksen jälkeen todella hankalilta, enkä oikein päässyt niissä alkuun. Ohjaajani kehotti vain aloittamaan ja se jos joku oli hankala ohje. Kuitenkin deadline tehtävälle lähestyi ja työhön täytyi sisällyttää muutakin kuin korkeuskäyrät, niin oli pakko vain aloittaa. Perehdyin tarkasti annettuihin materiaaleihin ja etsin itse lisämateriaalia käyriin liittyen, ja lähdin vain piirtämään. Käsin piirtäminen on aina ollut suunnitteluvaiheessa itselleni luonnollisempaa, ja siten aloitin myös tämän haastavan tehtävän. Vaikka alussa “lähde vain piirtämään” -kehotus tuntui mahdottomalta, nyt voin suositella sitä jokaiselle, joka kamppailee jonkun vaikean asian parissa. Siten sen yli pääsee, ja aika nopeasti sitä sitten oppii ja ymmärtää.

Tämän kokemuksen seurauksena ymmärsin, että vaikean paikan edessä ei auta muu kuin vain yrittää. Sain sitten jatkossa ohjauksessa apua ja ymmärsin pikku hiljaa enemmän ja enemmän ja nykyään koen käyrien kanssa työskentelyn mieleisenä ja kiinnostavana haasteena.

 

kurssin osaamistavoitteet ja aiheen lähestyminen

Kurssin oppimistavoitteet kuulostavat juuri siltä mitä odotan kurssilta. Koska kyseessä on ensimmäinen studio, niin se voi tuoda pienen lisähaasteen, jos sitä nyt voi haasteeksi kutsua. Tämä kurssi vaikuttaa todella minun kurssilta, ja uskon oman innostuneisuuteni vievän “ensimmäisen studion haasteen” pois. Olen melkein puolet elämästäni, 12 vuotta, harrastanut karatea, ja kurssin aihepiiriä haluaisin lähestyä karaten ja muiden itsepuolustus-/kamppailulajien kannalta. Vielä ei (ainakaan tietääkseni) ole olemassa ulkotilaa, jossa voisi kamppailulajeja harrastaa. Toki sekin on hyvin suhteellinen asia, koska jokainen nurmi- ja hiekkakenttä soveltuu siihen. Toivoisin siis, että pystyisin jollain tavalla yhdistämään karaten tähän kurssiin.