Aiemmista kerroista

Kun unohdin blogikirjoittelun, yritän tiivistää aiempia kertoja.

Ryhmäkeskustelussa tuntui, että ryhmällämme oli hyvin samansuuntaisia kommentteja ja havaintoja kohdealueesta, hieman eroavin painotuksin tosin, osa painotti enemmän toimintaa, osa esimerkiksi alueen katselemista ylhäältä käsin. Tähän voisin itse huomauttaa, että vaikka katselupuutarha tuntuukin kauniilta ajatukselta, syntyi se ymmärtääkseni mietiskelyä ja rauhoittumista ajatellen, ja on hieman ristiriidassa kerrostalon pihan ajatuksen kanssa. Harvapa erikseen asunnossaan nousee seisomaan katsellakseen pihaa ja mietiskelläkseen. Ylipäänsä kokonaisuuden ajatuksen hahmottuminen tarkastelupisteestä ylhäältä käsin ehkä sopii paremmin julkiseen kuin puolijulkiseen tai yksityiseen tilaan. Samasta seikasta voisi arvostella (muiden arvosteltavien seikkojen lisäksi) myös omaa alustavaa ajatustani olympiarenkaista. Ehkä jos maan tasossa kokonaisuus on myös hahmotettavissa, voisi ajatus toimia.

Pihan pimeys, alakerrosten asunnot ja pysäköinti ovat ongelmia, joille pitäisi keksiä hyvä ratkaisu. Monissa suunnitelmissa (näin yleistäen) tuntui, että alakerroksia ei oltu otettu huomioon. Tämä liittyi myös tavallaan kaikkiin suunnitelmiin, missä pihalle haluttiin tuoda paljon kasvillisuutta; se pimentää tilaa lisää ja pimentää myös alakerrosten asuntoja  entisestään, Toisaalta tällä hetkelläkin puusto varmasti kesällä pimentää maan tasoa melkoisesti.

Konseptien esittelyssä tuntui, että ihmiset ovat päässeet jo hirveän pitkälle, siinä missä oma konseptini oli täysin alkutekijöissään (niin tosin on edelleen). Hämmentää aina ihmisten nopeus, itse tarvitsen yleensä (kurssin suunnittelumetodista huolimatta) yleensä jonkin ulkopuolisen virikkeen, ennen kuin saan idean, jonka koen kehittämisen arvoiseksi. Välillä, tai aina, virike vain löytyy myöhään, aivan liian myöhään. Ja vaikka yrittäisi pysyä alkuperäisessä ja sinnikkäästi kehittää sitä, huomaa vääjäämättä lipsuvansa tai ei ehkei edes lipsuvansa vaan ottavansa päivien pituisia liukuja vastakkaisiin suuntiin.

Takaisin asiaan. Kurssilaisilla tuntui olevan hyviä ja vaivattomanoloisesti syntyneitä ideoita, ja hyvät esittelytkin. Hyvä muut, miinus minä.

Yleisesti ottaen hieman häiritsi kova art deco  innostus. Ainakaan rekennusten julkisivuissa ei ollut mitään erityisen selkeitä art deco vaikutteita. Toisaalta en hirveästi arkkitehtuurin historiaa tunne. Porraskäytäviin en päässyt, eli ehkä niistä löytyi art decoa? Tuntuu, että funtionalismi, modernismi ja art deco menevät hieman sekaisin ja välillä innostutaan korostamaan toista toisen kustannuksella. Saatan tosin olla hyvinkin väärässä.

Valo-olosuhteiden lopullinen pohdiskelu syntyi hieman sekavassa flunssassa, joka edelleenkin vaivaa. Löysin hyvän ohjelman, jonka avulla voi mallista visualisoida varjoaikoja. Valitettavasti se oli tarkoitettu vain päiväaikojen 7-17 välisten aikojen tutkimiseen, ja asteikon maksimi oli kymmenen tuntia. Pitemmillä ajoilla varjoisemmat alueet  vääristyivät, sillä kaikki 9 tai enemmän tuntia varjossa päivän aikana olevat (mikä kesällä pitkinä päivinä ei ole ollenkaan harvinaista) näkyivät mustina. Mutta aika hyvin ohjelman avulla pystyi pihaa kuitenkin tutkimaan. PC:lle olisi ollut saatavissa ohjelma, jossa ei olisi ollut aikarajoitteita. Koulun koneelle ei vain muistaakseni pysty asentamaan ohjelmia, enkä olisi koululle pystynyt sairaana menemäänkään. Hyvä kuitenkin tietää, että se olisi ollut mahdollista. Ohjelma olisi ollut myös melko kallis, mutta kymmenen testimallia sillä olisi voinut tehdä…

Seuraavaksi pitäisi varmaan jatkaa omaa suunnitelmaa ja perehtyä selvityksiin. Mutta ensi yskiä ja nukkua vielä hetki.

Posted by Heikki

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *