Castle Howard

Sekoilin, ja kirjoitin tällaisen, enne kuin huomasin varsinaisen tehtävänannon. No, ehkä tämän voisi laskea vakavamieliseksi pohdiskeluksi puutarhassa kävellessä. Tai sitten ei. Yhden lähdekirjani nimeä en valitettavsti saanut varmistettua, kun se on laitoksen kirjastossa, ja minä olen vain leikkinyt Proustia ja kirjoittanut sängyssä viime viikot.

Castle Howard

Castle Howard on yksityisessä omistuksessa oleva kartano Pohjois-Yorkshiressä, Englannissa. Se sijaitsee 24 km pohjoiseen Yorkin kaupungista.

Rakennukset

Kartanon ja puiston rakennustyöt aloitti Charles Howard kolmas Carlislen kreivi 1669–1738) maille, jotka olivat olleet suvun omistuksessa 1500-luvulta lähtien. Päärakennuksen paikalla sijaitsi aiemmin raunioitunut Henderskelfen linna, josta myös kartanon nimi ”linna” juontaa juurensa. (Leaping…, 241-244).

Kartanon suunnitteli arkkitehti Sir John Vanbrugh (1664-1726), ja kaksi sen kolmesta pääosasta rakennettiin vuosina 1700-1713. Päärakennus on tyyliltään anglo-palladiolainen, ja sen suuri keskikupoli on ensimmäinen laatuaan Englannissa. Vanbrughin suunnitelman mukaan rakennettiin myös ”Neljän tuulen temppeli”, esikuvanaan Palladion Villa Rotonda. (Leaping…, 244). Vanbryghin kuoltua 1726, uusia rakennuksia suunnitteli arkkitehti Nicholas Hawksmoor (1661-1736). Hänen suunnittelemiaan ovat esimerkiksi pyramidi, pyramidiportti, obeliski ja Mausoleumi. (Leaping…, 244).

Kiinnostava yksityiskohta on, että kaikilla Castle Howardin rakennuksilla oli käytännöllinen tai symbolinen käyttötarkoitus. Ne eivät olleet ainoastaan maisemaan sijoitettuja katseenvangitsijoita, jollaisia alkoi ilmestyä ajan puutarhoihin. (Adams 1991, 162). Esimerkiksi mausoleumi todella toimii, ilmeisetsi edelleen, sukuhautana.

Puisto

Castle Howardissa on myös suuri muotopuutarha heti rakennuksen takana. Sen osia ovat hyötypuutarha, ranskalaisvaikutteinen keittiöpuutarha”potager” ja ruusutarha. Ruusutarha muodostui alun perin kolmesta toisiinsa yhteydessä olevasta suljetusta puutarhasta, lady Cecilian puutarhasta, aurinkokellopuutarhasta ja Venus-puutarhasta. Nykyisin ruusutarhassa on 2000 eri ruusua, ja se onkin lajikkeiltaan yksi Englannin laajimmista. (http://www.castlehoward.co.uk).

Muotopuutahaa kiinnostavampi ja ajalleen epätyypillisempi osa on vaikuttava maisemapuutarha. Sinisalon (1997, 110) mukaan Castle Howardin puutarha edustaa barokkipuutarhan pohjalta syntynyttä, vapaamuotoisempaa Grand Manner -tyyliä. Maisemapuutarha muodostuu arboretumista nimeltään Wray Wood, kahdesta järvestä, joesta nurmialueista, ja aiemmin mainittujen rakennusten lisäksi siellä on myös esimerkiksi huvimajoja.

Puistoa alettiin suunnitella heti 1700-luvun alkupuolella, kartanon rakennustöiden ollessa vielä käynnissä. Vuoteen 1705 mennessä linnan itäpuolella sijaitsevalle metsäalueelle, Wray Woodiin, oli tehty kiemurtelevia polkuja, veistoksia ja vesiaiheita. Suurin osa puistosta tehtiin vuosina 1719-1726. (Andersson et al. 2005, 118). Maisema otettiin huomioon rakennuksen sijoittelussa otettiin merkittävästi uudella tavalla. Sen sijaan, että rakennus olisi sijainnut keskellä lähestymistien muodostamaa akselia, se rakennettiin lähestymistien kanssa samansuuntaiseksi. Tämän johdosta rakennuksen pitempi julkisivun puolelta näkymät avautuvat suoraan ympäröivään maisemaan. (Andersson et al. 2005, 118).

Ilmeisesti puiston varsinaisena suunnittelijana toimi kolmas Carlislen lordi itse, sillä ainakaan kartanon kirjanpidon mukaan ei kenellekään ole maksettu palkkaa puutarhan suunnittelusta. Tässä suhteessa puisto eroaakin esimerkiksi Stowesta, johon sitä usien verrataan: Stowen puutarhaa suunnittelivat mm. ajan huippunimet Bridgeman ja Kent. (Adams1991, 162). Lordi Carlisle tosin kuului ajan merkkihenkilöistä, kirjailijoista ja poliittisista vaikuttajista koostuvaan Kit-Cat- seuraan, johon kuuluivat myös kirjailijat Alexander Pope, Joseph Addison ja Sir Richard Steele, joiden näkemyksillä luonnonmukaisesta puutarhanhoidosta vosi ehkä katsoa olleen vaikutusta Castle Howardin puiston suunnitteluun. (Stroud 1984, 40). Samoin esimerkiksi puutarhasuunnittelijalla ja -teoreetikolla Stephen Switzher (1682–1745) saattoi neuvoa lordi Carlislea. (Leaping…, 244). Erona Stoween oli myös, että toisin kuin Stowe, Castle Howardin puutarha ei saanut alkuaan taloa ympäröivästä puutarhasta ja laajentunut ja kehittynyt ajan mukana ”luonnollisen kehityksen tuloksena” maisemapuutarhaksivaan suunniteltiin ja toteutettiin ilmeisesti melko johdonmukaisesti suureksi maisemalliseksi kokonaisuudeksi, panoraamaksi, jonka pääasiallisena tarkoituksena oli, ”kuten eeppisen runouden, ylimaallisen herooisuuden ylistäminen”. (Leaping the Fence…, 241-242).

1770-luvulla Horace Walpole kirjoitti Castle Howardin puistosta: ”Kukaan ei ollut kertonut minulle, yhdellä vilkaisulla näkyisi palatsi, kylä, linnoitettu kaupunki, temppeleitä korkeilla paikoilla, metsiä, joista jokainen voisi olla oikea druidien metropoli, maailman uljain nurmikenttä, jota horisontti reunustaa vain horisontti ja mausoleumi, jonka takia haluaisi tulla haudatuksi elävältä. ” (Andersson et al. 2005, 118).

 

Lähteet

Adams, William Howard. Nature perfected : gardens through history. New York : Abbeville Press, 1991.

Andersson, Sven-Ingvar. ; Floryan, Margrethe. ; Lund, Annemarie.

Great European gardens : an atlas of historic plans / Sven-Ingvar Andersson, Margrethe Floryan ; editor Annemarie Lund. Copenhagen : Danish Architectural Press, 2005.

Sinisalo, Antero. ; Häyrynen, Maunu. Puutarhataiteen historian perusteet : luennot 1966-1986 / Antero Sinisalo ; toimittanut: Maunu Häyrinen. Helsinki ; Viherympäristöliitto : 1997.

Stroud, Dorothy. ; Brown, Lancelot. Capability Brown. London : Faber and Faber, 1984.

http://www.castlehoward.co.uk, katsottu 21.4.2014

Posted by Heikki

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *