Espanjan renessanssipuutarhoista

Espanjan renessanssiajan puutarhoja ei ole säilynyt, sillä 1700-luvun alkupuolella Ranskan Bourbon suvun ottaessa Espanjan hallintaansa, ne jätettiin rappeutumaan. Puutarhojen jäänteitä, vanhoja huvimajoja ja veistoksia on edelleen löydettävissä vanhojen puutarhojen sijaintipaikoilta. Lisäksi voisi olettaa, että monissa uudemmissa puutarhoissa on säilynyt osia vanhoista puutarhoista.

Ensisijaisesti tiedot Espanjan renessanssipuutahoista pohjautuvat lähinnä kirjallisiin ja kuvallisiin lähteisiin. Hieman lähteestä riippuen (Sinisalo 1997, Valdés 1987) esitetään eri arvioita siitä, millaisia puutarhat olivat.

Sinisalon (1997, 71) mukaan kaikki tärkeimmät espanjalaiset puutarhat olivat italialaisten suunnittelemia. Kuitenkin niistä on löydettävissä myös omanlaatuisiaan piirteitä, jotka ovat vaikuttaneet myöhempään eurooppalaiseen puutarhataiteeseen. Valitettavasti Sinisalo ei tarkemmin määrittele, mitä hän näillä elementeillä tarkoittaa.

Maurihallinto Espanjassa loppui vasta 1400-luvun lopulla Aragonian ja Kastilian katolisten kuningaskuntien yhdistyttyä ja kukistettua maurihallitsijat. Puutarhataiteessa maurien puutarhataiteen traditiot kuitenkin säilyivät. Vaikka esimerkiksi Sevillan maurilaislinna Alcázar oli jo keskiajalla siirtynyt kristityille, oli sen puutarha säilytetty pääosin islamilaistyylisenä.

Antero Sinisalon (1997,71) mukaan espanjalainen renessanssipuutarha alkoikin kehittyä varsinaisesti vasta Kaarle V:n hallitusaikana 1516-1556. Alhambraan alettiin rakentaa vuonna 1527 italialaistyylistä palatsia, ja ilmeisesti tässä vaiheessa myös puutarhaan lisättiin pylväspiha, uusi suihkulähde ja Rejan patiot. Merkittävää Kaarle V:n aikana tehdyissä muutoksissa oli, että ne suunniteltiin katseltaviksi seisaaltaan, ei istuen, kuten arabialaiset puutarhat (Valdés 1987).

Kaarle V:n poika Filip II jatkoi isänsä toimintaa myös puutarhataiteen alalla. Madridin luoteispuolelle rakennetun Escorialin linnan puutarhat olivat kuuluisia varsinkin suuresta määrästä suihkulähteitä ja patsaita. Puutarhan suunnittelijaksi mainitaan Marcos de Cordona.

Filip II:n Aranjuenzissa, noin neljänkymmenen kilometrin päässä Madridista  sijaitseva oli tunnetuin hänen rakennuttamistaan puutarhoista. Sen tunnetuimpia yksityiskohtia olivat komeat plataani- ja jalavakujanteet. 1600-luvulla Aranjuezin puutarhaa uudistettiin firenzeläisen Cosimo Lottin suunnitelman mukaan. Myöhemmin Lotti osallistui Espanjassa myös El Pardon kuninkaallisen puutarhan ja Madridissa sijaitsevan Buen retiron palatsin puutarhan ja puiston suunnitteluun. (Sinisalo 1997, 72.)

Renessanssiaikana Espanjassa oli myös kuuluisa yksityisiä puutarhoja. Esimerkiksi Saldañuelasa, noin kuuden kilometrin päässä Burgosista, on Lampérezin mukaan sijainnut hieno puutarha, (ilmeisesti viitataan Vicente Lampérez y Romeaan, 1861- 1923 eläneeseen arkkitehtiin ja historioitsijaan, ei siis aikalaislähteeseen.)

Bartolomé de Villalban (1577) mukaan Vera de Placencissa on sijainnut  Don Fabien de Monroyn palatsi, jonka puutarhassa on ollut renessanssipuutarhalle tyypillisiä elementtejä, kuten suihkulähteen osana toimineita marmorisia nymfejä ja muita patsaita.

Espanjan pohjoisosassa Ambrozjoen varrella sijaitsevan Alban herttuoiden vanhan palatsin puutarhassa oli taas Villalban mukaan mm. suihkulähde, eläinfiguureja ja allas, jossa sijaitsi kymmenen valtavaa jättiläispatsasta.

Béjarin lähistöllä, Salamancassa, on sijainnut Zuñiga Sotomayorin perheen palatsin puisto, josta on ilmeisesti jäljellä lampi ja merkkejä poppelikujanteesta. San Martin de Valdeiglesiaksessa, Madridin lähellä on sijainnut aikoinaan Villenan markiisille kuulunut tyypilliseltä renessanssipuutarhalta kuulostava puutarha, johon on Valdésin (1987) sisältynyt mm. ”arkkitektoninen elementti ja katselutasanne, jolta on avautunut näkymä keskusalueelle, jolla sijaitsi mm. joonialaisten pylväiden rivistö.

Lähteet:

Sinisalo, Antero 1997, Puutarhataiteen historian perusteet : luennot 1966-1986 / Antero Sinisalo ; toimittanut Maunu Häyrynen. Helsinki : Viherympäristöliitto.

Valdés, Marquesa de Casa 1987, Spanish gardens, Woodbridge : Antique Collectors’ Club.

Posted by Heikki

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *