Tämän syksyn Erityisympäristöjen suunnittelun studion teema: liikunnan ja urheilun ympäristöt ja niiden suunnittelu, mieletöntä! Voinkin näin kurssin ensimmäisen blogikirjoituksen kunniaksi myöntää rehellisesti, että olen hyvin innoissani tästä aihepiiristä, joka tämän syksyn studiolle valikoitui.
Innostus tähän aiheeseen on epäilemättä peräisin omasta urheilutaustasta ja sitä kautta syntyneestä kiinnostuksesta urheilun ympäristöjä kohtaan. En kuitenkaan odota oppivani lisää omasta lajistani tai sen tarpeista, jotka ovatkin jo selkäytimessä, vaan jostain aivan muusta. Haluaisinkin löytää uusia lajeja sekä uusia näkökulmia urheilun maisemiin ja ympäristöihin. Löytää, miltä suunnittelijan ja vielä tarkemmin ilmaistuna maisema-arkkitehdin näkökulma näyttää.
Lyhyesti kuvailtuna oma kokemukseni urheilun ja liikunnan ympäristöjen suunnittelusta on suppea. Konkreettisia hankkeita, joissa olen aihepiiriä raapaissut, on muutama. Toimistossa työskennellessäni olin mukana suunnittelemassa Mäkelänrinteen lukion pihaa, johon myös ulkokuntoilupaikka sijoitettiin. Näihin kuntoiluvälineisiin ja niiden mitoitukseen on siis tullut tutustuttua. Piirsin myös joitakin detaljeja ja kuntoilukuvioita Myyrmäen urheilupuistoon, jonne olemmekin menossa toisena intensiivipäivänämme. Hauskaa nähdä, millaisiksi ne lopulta päätyivät, paikalla en ole ehtinyt käydä urheilupuiston valmistumisen jälkeen. Kursseilla tehdyissä töissä ja kilpailutöissä on taas tullut tehtyä yleisemmän tason pelikenttien mitoitusta, mutta yksityiskohtiin en ole juurikaan koskenut.
On siis todettava, että tiedän urheiluympäristöjen suunnittelusta vähän. Omakohtaista kokemusta erilaisista urheilupaikoista ja niissä urheilemisesta kyllä löytyy, mutta se on tietysti hieman erilaista kokemusta. Tai oikeastaan tulisi ennemmin ehkä ajatella oman urheilija- minän kokemuksia tiedonlähteenä suunnittelija- minälle. Ehkä tuleva suunnittelutehtävä tuleekin vaatimaan juuri erilaisten roolien välillä loikkimista ja leikkimistä. Toisin sanoen siis eläytymistä ja vilpitöntä kiinnostusta aihetta kohtaan.
Kurssin aikana pyrinkin lähestymään kaikkea vastaan tulevaa avoimin mielin sekä mielenkiinnolla, niin urheilija- kuin suunnittelija- minällä. Uuteen aiheeseen innokkaasti spurtatessa on tärkeää pystyä myöntämään aina, kun jotakin ei tiedä, ja tästä oman tietonsa rajallisuuden tunnistamisesta keskustelimme myös kurssin ensimmäisellä kerralla. Silloin aletaan etsimään tietoa. Kurssilla haluankin haarukoida lähtötietoa mahdollisimman laajasti, mikä toivottavasti johtaa lopulta aivan uusille minulle ennestään tuntemattomille tiedon lähteille.
Noin, siinä olikin ensimmäisiä pohdintoja kurssiin aiheesta, sisällöstä ja oppimistavoitteista. Näiden jatkoksi kirjoitan tähän blogiin säännöllisen epäsäännöllisesti muuta ajatuksenkulkua, omaa reflektiota, kysymyksiä, haasteita, onnistumisia sekä oivalluksia kurssiin liittyen. Palaillaan siis seuraavassa kirjoituksessa ensi viikolla! Luvassa todennäköisesti lajinvalinnan pohdintaa.