Mietteitä kritiikin jälkeen

Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi mietteitäni kritiikissä esitetyistä yleisistä huomioista sekä omasta harjoitustyöstäni annetusta palautteesta.

Tekninen piirustus ja suunnitelman tarkkuustaso

Yleisen huomioni mukaan suunnitelmat, jotka olivat muotoutuneet teknisen piirtämisen kautta, välittyivät hallittuina kokonaisuuksina. Teknisen piirtämisen vaiheen läpikäyneet suunnitelmat osoittivat niiden läpäisseen yksityiskohtaisemman ongelmaratkaisun. Kritiikkitilaisuudessa arvosteltujen töiden läpikäynti havainnollisti tehokkaasti esitystarkkuuksien erot.

Teknisen tason esittäminen ja laattojen tekniikan pohtiminen on vaihe, johon en tämän kurssityön puitteissa yltänyt. En halunnut sisällyttää teknistä ratkaisua esitysmateriaaliin, sillä tarkemmasta materiaalista olisi ollut helppoa osoittaa puoliksi mietityn ratkaisun virheet. Toisaalta uskalsin sisällyttää idean lopullisen suunnitelmaan, teknisten ratkaisujen miettimisen toissijaisuus todettiin viimeisessä ohjauksessa.  Tarpeellinen varmuus mekaanisten laattojen toiminnan esittämisestä tuli vasta esittelytilaisuuden jälkeisten nukuttujen öiden myötä. Voisin kuvitella kiveysmateriaalien akustisten ominaisuuksien tutkimisen olevan hedelmällisintä prototyyppeja rakentamalla, erilaisia materiaaleja ja teknisiä ratkaisuja kokeilemalla. Työn valmistumisen päätteeksi voisinkin siis laatia mahdollisia jatkotutkimuksen paikkoja: kiveyksen materiaalien akustisten ominaisuuksien ja teknisten ratkaisujen tutkiminen.

Esitys ja palautettava loppumateriaali

Taitetun, suunnitelmaan omalla ajalla tutustuvia henkilöitä palvelevan raporttimateriaalin merkitys selvisi minulle vasta kritiikkitilaisuudessa. Palautetun raportin havainnollisuuden tärkeys selvisi etenkin muiden töitä tutkiessa, sekä oman työn kritiikkiä kuunnellessa. Tulevissa töissä aion kiinnittää enemmän huomiota raporttimateriaalin kokoamiseen.

Vaikka keskustelussa todettiin, ettei raportti ollut edellytys vaan ”myös suunnitelmasta voi käydä ilmi perehtyneisyys”, olen sitä mieltä että suullista kertomusta ja kuvamateriaalia yhdistävän esityksen tulee olla materiaaliltaan yksinkertainen ja pelkistetty. Kuvien tulee olla mahdollisimman tehokkaita ja kiinnittää huomio puheen kannalta olennaiseen asiaan. Erilaisilla infografiikan keinoilla voi materiaalista nostaa kertomuksen kannalta keskeisiä kommentteja. Dioissa ei esimerkiksi voi olla paljoa tekstiä, mikä vie katsojan huomiota epäolennaiseen informaatioärsyketulvaan. Toisaalta uskon, ettei yleisö tässä tilanteessa ole kovin yhtenäistä. Esimerkiksi kritiikkipuheenvuoroja valmistellessani havaitsimme Tuomaksen kanssa lukevamme Katjan pohjapiirroksia eri tavoin – toiselle materiaalien merkintä toi piirustuksiin selkeyttä, toista ne häiritsivät.

Lähestyin loppumateriaalia siinä uskossa että nimenomaan suullinen esitys on tarkastelun aiheena. Kuten esimerkiksi konseptivaiheessa todettiin, tulisi esityksen olla mukaansatempaava, tiivis ja johdonmukainen. Tämän takia panostin paljon suullisen esityksen rakentamiseen ja sen ilmaisun hiomiseen. Työhön omalla ajalla tutustuvien kriitikoiden huomiointi jäi siten unholaan. Sain varsinaisen kritiikin ulkopuolella palautetta suullisen esityksen onnistumisesta, mikä oli kannustava kuulla, sillä siihen ei kiinnitettykään huomiota loppukritiikissä.

Kirjoitin suunnitelman yhteydessä palautetun selostustekstin ohjenuoraksi itselleni, jotta osaisin kertoa kaiken olennaisen johdonmukaisesti esittelytilaisuudessa. Esityksen kirjoittaminen on lievityskeino kovaan esiintymistilanteiden jännitykseen, jossa sanat unohtuvat, ajatus katkeaa, paniikki sumentaa mielen ja olotila on kaikin puolin sekava. Tahdostani riippumatta käynnistyvää reaktiota helpotti kirjoitetun puheenvuoron tuoma varmuus.

Jyrkin mukaan erillinen selostusteksti ja kuvallinen esitys eivät kuulemma toimineet, kun materiaaliin tutustui omin päin. Sen myötä ymmärsin, että olisin voinut tuoda selostusen vielä kuvien yhteyteen esimerkiksi luomalla printistä version, jossa teksi on jäsennelty osaksi esitysmateriaaleja. Oppimisen kannalta oli varmaankin tärkeää kompastua tässä kohtaa, sillä epäonnistumisen kokemukset opettavat parhaiten. Esitystekniikaltaan onnistuneimpia töitä olivat Rolfin & Eetun sekä Alli-Maijun työt. Jos tekisin kurssin uudestaan, turvautuisin kaksiosaiseen palautuksen tai vaihtoehtoisesti zoomailisin palautettuja plansseja presentaatiosovellus Prezissä.

Mietteitä kritiikin jälkeen ja oman oppimisen arviointi

Olo kritiikkitilaisuuden jälkeen on helpottunut ja melko tyytyväinen. ”Esittelytilaisuudesta erillinen kritiikkitilaisuus oli perusteellisesti valmisteltu ja sopivan rauhallinen. Töiden käsittelyyn oli varattu mielekäs määrä aikaa. Erityisesti opiskelukriitikkona toimiminen kahdelle erilaiselle työlle oli tärkeä ja opettavainen kokemus.

Suunnitteluprosessi oli tällä kertaa kaikkea muuta kuin suoraviivainen prosessi. Työn pääpaino muuttui moneen kertaan. Alussa tutustuin äänen ja maisemasuunnittelun maailmaan, puolivälissä kuvittelin tekeväni pelkkää interaktiivista valaistusta. Lopulta kaikki kurssin aikana keräämäni aiheet kietoutuivat yhteen yllättävällä mutta toimivalla tavalla.

Aukikirjoittamaton tavoitteeni oli tutustua kurssin puitteissa sellaisia ilmiöitä, jotka ovat kiinnostavia mutta toistaiseksi tuntemattomia, kuten ääni ja valaistus. Vaihtoehtonani oli jatkaa aiheista, joista minulla oli jo valmista tietoa mutta halusin ottaa riskin ja kokeilla jotain uutta. Tältä osin tavoitteeni toteutui, ja koin löytäväni kurssityön ohella paljon sellaisia aihioita joista on mahdollista jatkaa tulevaisuudessa. Koen tämän olevan keskeistä työskentelymotivaation ja oman suunnittelijaidentiteetin muotoutumisen kannalta.

Kuten harjoitustöistä ilmeni, lähestymiskeinot leikkiin ja avoimeen, haastavaan toimeksiantoon voivat olla mitä moninaisimpia. Monissa töissä painotettiin tutkimuksellisempaa, lapsen kasvuun keskittyvää otetta. Omaa prosessiani johdattivat assosiaatiot, sattumat, ja ennen kaikkea intuitio. Yllättävät löydökset, kuten kuvat, taideteokset, ja musiikkikappaleet ohjasivat työn kehitystä. Yllättävien löytöjen tekeminen lukemalla ja taidehistoriaa tutkimalla olivat työssä innostavimpia hetkiä. Koen tämän avarakatseisuuden ja havainnoinnin vahvuutenani.

Mielekkäiden ja havainnollisten suunnitteludokumenttien tuottaminen on toistaiseksi kokeilua, johon jokainen harjoitustyö tarjoaa uuden mahdollisuuden. Koen arkkitehtuurigrafiikan, informaation visualisoinnin ja esityksen tarinankerronnan kiehtovaksi osa-alueeksi, jonka saralla voi aina kokeilla jotain uutta. Uskon oman tyylin ja viestintätavan vielä löytyvän, mutta en ota paineita sen muodostumisesta. Ajattelen ilmaisun kehittymisen ja sopivien työkalujen löytymisen olevan pitkä, ehkä päättymätön prosessi, ja juuri tämä ajatusmalli vapauttaa täydellisyyden tavoittelun sekä jo opittujen tapojen toistamisen kahleista. Tavoitteeni tulevissa töissä on kuitenkin päästä tarkemmalle piirustustasolle kuin tämän työn puitteissa, jotta tekninen piirtämisen taso tulee myös käytyä läpi.

Tulevissa haastavissa toimeksiannoissa uskon toimivani pikemminkin suunnitteluryhmän jäsenenä, kuin itsenäisenä suunnittelijana. Koen demokraattisessa ja suoraa palautetta antavassa ryhmässä toimimisen olevan keino työskennellä  resurssiviisaasti ja yksilöiden omia vahvuuksia hyödyntäen. Kokemuksen lisääntyessä omia vahvuuksia ja heikkouksia tunnistaa paremmin, enkä koe kaikkien oman osaamisen osa-alueiden olevan tarpeellista tai edes mahdollista. Tulevissa suunnittelutehtävissä hyödyntäisin siis vielä enemmän jonkun toisen osaamista siinä, mihin oma osaaminen loppuu.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *