Blender suunnittelutyökaluna

Suunnitelmani keskeinen osa oli Merihaan rantabulevardin valaistus. Suunnittelutyökaluksi valitsin Blender 3D -mallinnusohjelman, sillä uskoin sen ominaisuuksien palvelevan hyvin valaistuksen suunnittelussa. Tässä blogipostauksessa käsittelen Blenderiä suunnittelutyökaluna ja ohjelman oppimiseen tähtäävää prosessiani kurssin aikana.

Tavoitteet ja lähtökohdat

Tavoitteenani oli tutkia interaktiivisen valon mahdollisuuksia 3D-mallissa ja tuottaa materiaalia, joka havainnollistaa valon liikettä. Blender on ilmainen sovellus, joten siihen ei liity samanlaisia lisenssikysymyksiä kuin esimerkiksi Rhinoon, jonka 90 pv:n opiskelijalisenssin olen jo käyttänyt. Etätyöskentelyn kannalta Blender oli siis sopiva vaihtoehto. Mallintamiseen oli mahdollista käyttää myös etäyhteydellä Rhinoa, mutta etäyhteydellä työskentely oli omasta mielestäni pidemmän päälle hankalaa.

Oppimisprosessi

Opiskelin ohjelman käytön itsenäisesti Youtube-videoiden avulla peruskomennoista lähtien. Blenderin toimintalogiikan selittäminen on haastavaa, sillä en osaa vielä puhua toiminnoista niiden oikeilla termeillä. Tutoriaaleja tarpeeksi tiivisti seuraamalla ja niiden ohjeita noudattamalla sain kuitenkin asiat toimimaan haluamallani tavalla. Etsin esimerkkejä, jotka vastaisivat mahdollisimman tarkasti tavoitettani valoseinän liikkeen mallintamisesta. En löytänyt tutoriaaleja jotka olisivat täydellisesti vastanneet omaa työskentelyäni, joten sovelsin 3D-taiteilijoiden käyttämiä tekniikoita.

Blenderin edut valaistuksen mallintamisessa perustuvat siihen, että ohjelmassa on mahdollista tarkastella animoitua näkymää reaaliajassa. Materiaalien ominaisuudet tulevat siis esille jo työskentelynäkymässä. Asettamalla valitut materiaalit ”säteileviksi”, on mahdollista luoda vaikutelma valonlähteestä.

Valon liikkeen luominen onnistui puolestaan muokkaamalla valaisevan materiaalin ominaisuuksia eräänlaisen komentoketjun avulla. Ketjun solmut (nodes) määrittelevät erilaisia materiaalin ominaisuuksiin vaikuttavia parametreja, joiden arvoja säätelemällä on mahdollista kontrolloida materiaalin käyttäytymistä. Tässä tapauksessa tarkoituksenani oli kontrolloida valojen sammumista ja syttymistä.

Valon erilaisia ”moodeja” sai simuloitua ”projisoimalla” valaisinjonoon mustavalkoisia tekstuureja, jotka määrittivät valaisinten syttymistä ja sammumista. Komentoketjussa tekstuureja oli mahdollista liikuttaa esimerkiksi X-akselin suuntaisesti. Esimerkiksi alla olevan kuvan viivamaista tekstuuria siirtämällä x-akselin suuntaisesti sai luotua bulevardin halki kulkevan valoaallon. Musta väri merkitsee hieman nurinkurisesti päällä olevaa lamppua, valkoinen taas sammunutta valaisinta. 

Animointi onnistui puolestaan merkitsemään liikkuvalle aikajanalle ne parametrien muutokset, jotka animaatiossa halusi tehdä näkyväksi. Blenderin animointityökalu oli helppo ja nopea oppia, ja se palveli sekä suunnittelussa että loppumateriaalien työstössä.

Blenderin materiaalityökaluilla oli kokeilla kiveyksen tekstuurin mahdollisuuksia ja havainnoida valon reaktioita heijastaviin materiaaleihin. Komentoketjuista tuli materiaalikokeilujen myötä monimutkaisia, mutta niiden kanssa työskentely pysyi silti intuitiivisena.

Blenderin edut ja haitat suunnittelutyökaluna

Blender auttoi tekemään näkyväksi ja simuloimaan sellaisia ideoita, joita still-kuvalla olisi ollut mahdotonta kokeilla tai kommunikoida. Toki animointia voi harrastaa myös Photoshopissa, mutta valon esittämiseen mallinnustyökalu sopi mielestäni paremmin. Valaistuksen työstäminen materiaalia muokkaavalla komentoketjulla myös ohjasi suunnitteluvalintoja ja auttoi löytämään ratkaisuja, joita ei olisi ilman materiaalikokeiluja tullut ajatelleeksi.

Rendatessa kuvan tarkkuustaso on niin yksityiskohtainen, että parametrien säätämiseen on mahdollista käyttää loputtomasti aikaa. Suunnitelman suurten linjojen vetämiseen Blender ei siis ole kätevin työkalu.

GIF-animaatioiden lopullinen rendaus Eevee-renderillä oli pikaista, prosessiin kului animaatiosta riippuen 15-30 min. Työkalun tuottama jälki ei vastaa täysin reaalimaailman logiikkaa siinä miten valojen varjot ja heijastukset toistuvat kuvissa, ja nopeus selittyykin rendaustyökalun mahdollistamilla oikopoluilla. Monen silmään kuvien laatu voikin näyttää epärealistiselta, mutta valon liikkeen esittämiseen videoiden laatu oli tarpeeksi hyvä. Vertailun vuoksi voi todeta, että Blender-ohjelman toisella rendaustyökalulla, Cyclesillä, yhden gif-animaation rendaamiseen olisi kulunut vartin sijaan monta päivää. Nopeiden, tyylilteltyjen videoiden ja kuvien luomiseen Blender oli mainio työkalu ja palveli tavoitteitani.

Työkalun opiskeluprosessiin kului paljon aikaa, enkä olisi ryhtynyt siihen ellen haluaisi käyttää ohjelmaa tulevaisuudessa. Oppiminen oli kuitenkin nopeaa ja etenin paljon pidemmälle kuin uskalsin odottaa. Blender on ilmaisena ohjelmana aina saavutettavissa, eikä täten kalliiden lisenssien tai maksumuurien takana. Kuvitusta opiskelleena olen kiinnostunut kokeellisesta arkkitehtuurigrafiikasta ja toisaalta arkkitehtuurimaailman representaation hyödyntämistä muiden aiheiden kuvittamisessa. Uusien työkalujen kokeilu tuottaa samaan aikaan lisätyötä mutta mahdollistaa myös uusien työskenelytapojen keksimisen. Kurssin puitteissa käytetty aika oli tehokas lähtölaukaus ohjelman oppimiselle, ja tavoitteenani on jatkaa sen opiskelua tulevaisuudessa.

 

Mietteitä kritiikin jälkeen

Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi mietteitäni kritiikissä esitetyistä yleisistä huomioista sekä omasta harjoitustyöstäni annetusta palautteesta.

Tekninen piirustus ja suunnitelman tarkkuustaso

Yleisen huomioni mukaan suunnitelmat, jotka olivat muotoutuneet teknisen piirtämisen kautta, välittyivät hallittuina kokonaisuuksina. Teknisen piirtämisen vaiheen läpikäyneet suunnitelmat osoittivat niiden läpäisseen yksityiskohtaisemman ongelmaratkaisun. Kritiikkitilaisuudessa arvosteltujen töiden läpikäynti havainnollisti tehokkaasti esitystarkkuuksien erot.

Teknisen tason esittäminen ja laattojen tekniikan pohtiminen on vaihe, johon en tämän kurssityön puitteissa yltänyt. En halunnut sisällyttää teknistä ratkaisua esitysmateriaaliin, sillä tarkemmasta materiaalista olisi ollut helppoa osoittaa puoliksi mietityn ratkaisun virheet. Toisaalta uskalsin sisällyttää idean lopullisen suunnitelmaan, teknisten ratkaisujen miettimisen toissijaisuus todettiin viimeisessä ohjauksessa.  Tarpeellinen varmuus mekaanisten laattojen toiminnan esittämisestä tuli vasta esittelytilaisuuden jälkeisten nukuttujen öiden myötä. Voisin kuvitella kiveysmateriaalien akustisten ominaisuuksien tutkimisen olevan hedelmällisintä prototyyppeja rakentamalla, erilaisia materiaaleja ja teknisiä ratkaisuja kokeilemalla. Työn valmistumisen päätteeksi voisinkin siis laatia mahdollisia jatkotutkimuksen paikkoja: kiveyksen materiaalien akustisten ominaisuuksien ja teknisten ratkaisujen tutkiminen.

Esitys ja palautettava loppumateriaali

Taitetun, suunnitelmaan omalla ajalla tutustuvia henkilöitä palvelevan raporttimateriaalin merkitys selvisi minulle vasta kritiikkitilaisuudessa. Palautetun raportin havainnollisuuden tärkeys selvisi etenkin muiden töitä tutkiessa, sekä oman työn kritiikkiä kuunnellessa. Tulevissa töissä aion kiinnittää enemmän huomiota raporttimateriaalin kokoamiseen.

Vaikka keskustelussa todettiin, ettei raportti ollut edellytys vaan ”myös suunnitelmasta voi käydä ilmi perehtyneisyys”, olen sitä mieltä että suullista kertomusta ja kuvamateriaalia yhdistävän esityksen tulee olla materiaaliltaan yksinkertainen ja pelkistetty. Kuvien tulee olla mahdollisimman tehokkaita ja kiinnittää huomio puheen kannalta olennaiseen asiaan. Erilaisilla infografiikan keinoilla voi materiaalista nostaa kertomuksen kannalta keskeisiä kommentteja. Dioissa ei esimerkiksi voi olla paljoa tekstiä, mikä vie katsojan huomiota epäolennaiseen informaatioärsyketulvaan. Toisaalta uskon, ettei yleisö tässä tilanteessa ole kovin yhtenäistä. Esimerkiksi kritiikkipuheenvuoroja valmistellessani havaitsimme Tuomaksen kanssa lukevamme Katjan pohjapiirroksia eri tavoin – toiselle materiaalien merkintä toi piirustuksiin selkeyttä, toista ne häiritsivät.

Lähestyin loppumateriaalia siinä uskossa että nimenomaan suullinen esitys on tarkastelun aiheena. Kuten esimerkiksi konseptivaiheessa todettiin, tulisi esityksen olla mukaansatempaava, tiivis ja johdonmukainen. Tämän takia panostin paljon suullisen esityksen rakentamiseen ja sen ilmaisun hiomiseen. Työhön omalla ajalla tutustuvien kriitikoiden huomiointi jäi siten unholaan. Sain varsinaisen kritiikin ulkopuolella palautetta suullisen esityksen onnistumisesta, mikä oli kannustava kuulla, sillä siihen ei kiinnitettykään huomiota loppukritiikissä.

Kirjoitin suunnitelman yhteydessä palautetun selostustekstin ohjenuoraksi itselleni, jotta osaisin kertoa kaiken olennaisen johdonmukaisesti esittelytilaisuudessa. Esityksen kirjoittaminen on lievityskeino kovaan esiintymistilanteiden jännitykseen, jossa sanat unohtuvat, ajatus katkeaa, paniikki sumentaa mielen ja olotila on kaikin puolin sekava. Tahdostani riippumatta käynnistyvää reaktiota helpotti kirjoitetun puheenvuoron tuoma varmuus.

Jyrkin mukaan erillinen selostusteksti ja kuvallinen esitys eivät kuulemma toimineet, kun materiaaliin tutustui omin päin. Sen myötä ymmärsin, että olisin voinut tuoda selostusen vielä kuvien yhteyteen esimerkiksi luomalla printistä version, jossa teksi on jäsennelty osaksi esitysmateriaaleja. Oppimisen kannalta oli varmaankin tärkeää kompastua tässä kohtaa, sillä epäonnistumisen kokemukset opettavat parhaiten. Esitystekniikaltaan onnistuneimpia töitä olivat Rolfin & Eetun sekä Alli-Maijun työt. Jos tekisin kurssin uudestaan, turvautuisin kaksiosaiseen palautuksen tai vaihtoehtoisesti zoomailisin palautettuja plansseja presentaatiosovellus Prezissä.

Mietteitä kritiikin jälkeen ja oman oppimisen arviointi

Olo kritiikkitilaisuuden jälkeen on helpottunut ja melko tyytyväinen. ”Esittelytilaisuudesta erillinen kritiikkitilaisuus oli perusteellisesti valmisteltu ja sopivan rauhallinen. Töiden käsittelyyn oli varattu mielekäs määrä aikaa. Erityisesti opiskelukriitikkona toimiminen kahdelle erilaiselle työlle oli tärkeä ja opettavainen kokemus.

Suunnitteluprosessi oli tällä kertaa kaikkea muuta kuin suoraviivainen prosessi. Työn pääpaino muuttui moneen kertaan. Alussa tutustuin äänen ja maisemasuunnittelun maailmaan, puolivälissä kuvittelin tekeväni pelkkää interaktiivista valaistusta. Lopulta kaikki kurssin aikana keräämäni aiheet kietoutuivat yhteen yllättävällä mutta toimivalla tavalla.

Aukikirjoittamaton tavoitteeni oli tutustua kurssin puitteissa sellaisia ilmiöitä, jotka ovat kiinnostavia mutta toistaiseksi tuntemattomia, kuten ääni ja valaistus. Vaihtoehtonani oli jatkaa aiheista, joista minulla oli jo valmista tietoa mutta halusin ottaa riskin ja kokeilla jotain uutta. Tältä osin tavoitteeni toteutui, ja koin löytäväni kurssityön ohella paljon sellaisia aihioita joista on mahdollista jatkaa tulevaisuudessa. Koen tämän olevan keskeistä työskentelymotivaation ja oman suunnittelijaidentiteetin muotoutumisen kannalta.

Kuten harjoitustöistä ilmeni, lähestymiskeinot leikkiin ja avoimeen, haastavaan toimeksiantoon voivat olla mitä moninaisimpia. Monissa töissä painotettiin tutkimuksellisempaa, lapsen kasvuun keskittyvää otetta. Omaa prosessiani johdattivat assosiaatiot, sattumat, ja ennen kaikkea intuitio. Yllättävät löydökset, kuten kuvat, taideteokset, ja musiikkikappaleet ohjasivat työn kehitystä. Yllättävien löytöjen tekeminen lukemalla ja taidehistoriaa tutkimalla olivat työssä innostavimpia hetkiä. Koen tämän avarakatseisuuden ja havainnoinnin vahvuutenani.

Mielekkäiden ja havainnollisten suunnitteludokumenttien tuottaminen on toistaiseksi kokeilua, johon jokainen harjoitustyö tarjoaa uuden mahdollisuuden. Koen arkkitehtuurigrafiikan, informaation visualisoinnin ja esityksen tarinankerronnan kiehtovaksi osa-alueeksi, jonka saralla voi aina kokeilla jotain uutta. Uskon oman tyylin ja viestintätavan vielä löytyvän, mutta en ota paineita sen muodostumisesta. Ajattelen ilmaisun kehittymisen ja sopivien työkalujen löytymisen olevan pitkä, ehkä päättymätön prosessi, ja juuri tämä ajatusmalli vapauttaa täydellisyyden tavoittelun sekä jo opittujen tapojen toistamisen kahleista. Tavoitteeni tulevissa töissä on kuitenkin päästä tarkemmalle piirustustasolle kuin tämän työn puitteissa, jotta tekninen piirtämisen taso tulee myös käytyä läpi.

Tulevissa haastavissa toimeksiannoissa uskon toimivani pikemminkin suunnitteluryhmän jäsenenä, kuin itsenäisenä suunnittelijana. Koen demokraattisessa ja suoraa palautetta antavassa ryhmässä toimimisen olevan keino työskennellä  resurssiviisaasti ja yksilöiden omia vahvuuksia hyödyntäen. Kokemuksen lisääntyessä omia vahvuuksia ja heikkouksia tunnistaa paremmin, enkä koe kaikkien oman osaamisen osa-alueiden olevan tarpeellista tai edes mahdollista. Tulevissa suunnittelutehtävissä hyödyntäisin siis vielä enemmän jonkun toisen osaamista siinä, mihin oma osaaminen loppuu.

 

Prosessin puuttuvat palaset

Viimeisin blogipostaus ennen työn palautusta raportoi vaiheesta, jossa tutkin mahdollisuuksia mallintaa rannan valaistusta ja opettelen Blenderin soveltamista suunnittelussa. Tässä blogipostauksessa käyn läpi blogissa käsittelemättä jääneitä palasia prosessin etenemisestä palautukseen asti. Havaintoni mukaan monet keskeiset kohdat jäivät harmillisest blogin puolella käsittelemättä muiden asioiden mennessä prioriteettilistalla ohi. Suunnitelman viime metreillä aikaisemmin hylkäämäni ideat löysivätkin tiensä loppumateriaaliin.

Liikkeellä notkistettu katutila

Suunnitelman keskeinen ydin kietoutui lopulta Satu Onnelan kandityössään määrittelemien ”Liikkeellä notkistetun katutilan” suunnitteluperiaatteiden ympärille. Poimin Satun kandityöstä ”luovaa liikettä helpottavat” suunnitteluratkaisut. Satun mukaan niitä ovat mm. ”kiinnostavalla rytmillä toistuvat sarjamaiset rakenteet, liikettä kuljettavat pinnan kuvioit, yksinkertaiset, monin päin käytettävät penkit, eri korkeuksilla olevat tasot, joilla voi halutessaan esiintyä sekä miellyttävä valaistus kaikkina vuorokaudenaikoina.” Työn keskeinen kysymys kuuluu ”mitä paikkaan valitut materiaalit ja rakenteet pyytävät kulkijaa tekemään.”

Ajatus periaatteiden soveltamisesta Merihaan rantabulevardille nousi jo muutama viikko aikaisemmin, mutta niiden soveltaminen mahdollisia rakenteita luonnostellessani ei tuntunut johtavan oikeaan suuntaan. Työn pääpaino oli pitkään valaistuksen suunnittelussa, mutta viimeisellä viikolla ajatus luovaan liikkeeseen kannustavasta katutilasta nousi jälleen keskeiseksi.

Satun työn voi lukea täältä: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/36192

Heijastavat materiaalit

Pohdimme ohjauksissa bulevardien materiaalien käyttäytymistä valon kanssa. Blenderillä työskennellessäni valon heijastuksia pystyi jonkin verran simuloimaan, ja materiaalikokeiluni paljastivat kiinnostavia puolia eri materiaalien toiminnasta valon kanssa. Blenderissä pystyi tuomaan erilaisia mustavalkoisia kuvituksia osaksi kiveystä. Kokeilujen myötä syntyi ajatus koko bulevardin läpi kulkevasta tekstuurista, joka heijastaisi valoa ja ohjaisi liikettä. Tekstuurin sanoman ja merkityksen löytäminen vei  kuitenkin aikaa.

Kiveyksen tekstuurin konsepti – polyrytmi

Työohjelmassa suunnitelman tavoitteeksi oli määritelty äänen ja soivan kaupunkitilan tutkiminen. Jossakin vaiheessa suunnitelman pääpaino siirtyi selvästi valaistukseen, sillä sen tutkiminen vaikutti itsessään tarpeeksi suurelta ja merkitykselliseltä aiheelta. Bulevardin kiveyksen merkitystä etsiessäni eksyin kokeellista nuotinnusgrafiikkaa käsittelevän keskustelufoorumin pariin. https://llllllll.co/t/experimental-music-notation-resources/149/40

Toshi Ishiyanagi

John Cage

Robert J Kirkpatrick

Experimental music notation resources - Process - lines

Iannis Xenakis

Graafisesti vaikuttavien ja salakirjoitukselta näyttävien nuotinnusten tuominen osaksi arkkitehtuuria tuntui intuitiivisesti vetoavilta. Itsevarmuutta idean taakse toi myös Iannis Xenakiksen onnistumiset piilottaa nuottikirjoitusta Touretten luostarin ikkunoihin. Valmiin teoksen kirjoituksen tuominen sellaisenaan Merihaan kiveyksen tekstuuriksi tuntui kuitenkin perustelemattomalta.

Yhteys nuottikirjoituksen ja bulevardin kiveyksen välillä löytyi palauttaessani musiikin teoriaa mieleeni. Steve Reichin repetitiivisen musiikin sävellystekniikat veivät ajatukset mahdollisuuteen käyttää ihmisen liikkeestä muodostuvaa rytmiä tekstuurin pohjana. Kävelijöiden askelten rytmi näyttäytyi eräänlaisena toistuvan rytmikuvion muotona. Erikokoisten liikkujien kävelyrytmin toistaminen rinnakkain loisi ”polyrytmejä” – pienikokoisen kävelijän askeleissa tahti on tiiviimpi ja ”nuottiin” kirjoitetut iskut tiheämpiä, pitkiä loikkia ottavan juoksijan askeleet ovat harvemmassa, jolloin myös kuvio on harvempi.

Tämän oivalluksen myötä kiveyksen tekstuuri löysi merkityksensä ja muotonsa. Samalla se sovelsi ”luovaan liikkeeseen” kutsuvan katutilan periaatetta kiinnostavista sarjamaisista rakenteista ja liikettä kuljettavista pinnan kuvioista. Luonnostelin illustratorissa muutaman version, joista jalostui paras sovittelemalla tekstuureja 3d-malliin ja asemapiirroskuvaan. Näin konsepti sekä bulevardin laatoitus sai viimesitellyn muotonsa.