Oppitunteja valon mallintamisesta

Kirjoitin viikko sitten oppimispäiväkirjaan, että ”Kunnianhimoinen tulevaisuudentavoitteeni on pystyä mallintamaan ja rendaamaan valaistuksen vaiheita esimerkiksi Blenderissä (jossa rendeistä pystyy luomaan animoituja versioita), mutta ainakaan toistaiseksi taitoni ohjelman käytössä eivät mahdollista halutun lopputuloksen saavuttamista.” Kuluneella viikolla toteutin itselleni asettamani haasteen ja ryhdyin opiskelemaan valon mallintamista Blender3d -ohjelmalla. Viikko kului pääosin Youtube-tutoriaalien parissa, sillä lähtötietoni eivät kattaneet edes Blenderin peruskomentojen tuntemusta. Ohjelman opettelu on kuitenkin ollut toivenaani keväästä lähtien.

Blender on ilmainen mallinnusohjelma, jonka vahvuuksia lukuisten mallinnusmetodien yhteentuominen sekä mahdollisuus animoida liikettä. Blenderien käyttäjistä vaikuttaa muodostuneen vahva yhteisö, ja opetustutoriaaleja löytyi helposti Youtubesta. Tavoitteeni oli löytää keino simuloida valon liikettä 3D-mallissa. Valon mallintamisessa auttoi etenkin oheinen tutoriaali:

 

Seuraavia askeleita mallintamiseen voisi olla koko Merihaan itäisen rantaprofiilin tuominen malliin. Tämä auttaisi kokonaistilan hahmottamisessa. Merihaan rannan tekstuureja voisi projisoida rannan ja rakennusten pintoihin, mutta se ei liene välttämätöntä. Rantabulevarditla voisi ottaa panoramaakuvan ympäristöstä, ja tuoda malliin vastarantojen yöllisen maiseman. Meren materiaalisuuden, heijastusten ja liikkeen mallintaminen ilmentäisi valon ja meren leikin mahdollisuuksia.

Jatkan animoinnin harjoittelua ja pyrin siirtämään kirjoittamalla suunnittelemiani koreografioita visuaaliseen muotoon. Nyt opitut taidoilla on helpompaa testata erilaisia vaihtoehtoja ja nähdä mikä toimii. Blenderin animaatiotyökalu vaikuttaa todella hauskalta, ja ilmeisesti valon voisi myös linkittää reagoimaan johonkin ääniraitaan. Haluaisin animoida ainakin rantabulevardin yli pyyhkäisevä valo-aallon, valon värähtelyn ihmisen läsnäolon vaikutuksesta, puurivin mukautuvan valaistuksen sekä aaltomaisen liikkeen rannan vertikaalisissa valoputkissa. Kokeilujen myötä toivon löytäväni suuntaa valaistuksen rakenteellisille ratkaisuille.

Tuntuu että olen oppinut viikossa todella paljon, ja olen tyytyväinen omaan edistykseeni sekä kärsivällisyyteeni. Viikko sitten blogiin kirjoittamani varovainen toive valaistusvaiheiden animoimisesta on jo saavutettu, joten on kiinnostavaa nähdä miten pitkälle pääsen kolmen viikon aikana. Haluaisin ainakin osan lopullisista esitysmateriaaleistani olevan animaatioita.

Yöllinen kaupunki ja pimeän ajan leikki

Mennyt viikko (2.-8.11) kului uusia ajatuspolkuja kulkiessa, joista osa vei umpikujiin ja pakotti palaamaan samaa matkaa takaisin. Aloitin viikon tutkimalla mahdollisuuksia yhdistää valosuunnitelmaan leikkiin tai luovaan liikkeeseen ohjaavia katumateriaaleja. Idea tuntui hyvältä, mutta luonnostelun myötä en edennyt pidemmälle. Muutaman luonnoskierroksen myötä päätin palata aikaisemman tehtävänantoni pariin ja keskittyä nimenomaan leikittävän valaistuksen suunnitteluun.

Merkittävä peruste valaistukseen keskittymiselle on nimenomaan Suomen pitkä pimeä aika joka vaatii erityishuomiota. Ohjauksissa olemme pohtineet mielenkiintoista tilannetta, jossa leikkipaikka piirtyy esiin vasta pimeän laskeutuessa. Valoisaan aikaan leikkipaikka on piilossa, sitä ei voi havaita. Valon piirtämä leikkipaikka syttyy syksyn edetessä ja päivien lyhentyessä joka päivä hieman aikaisemmin. Valaistuksen syttyminen on myös merkittävä hetki, johon voisi liittyä jokin yllätyselementti.

Kaupungin yöaikaan ja pimeyteen liittyvä potentiaali on tunnistettu. Helsingin kaupunki teetti viime vuonna selvityksen Helsingin yön potentiaalista. Pimeydestä voisi tulla sen tarjoamien erityistoimintojen myötä jotakin odotettua ja jännittävää. Ehkä kaupungin pimeyden ei tarvitsisi olla jotakin turvatonta ja epämiellyttävää, vaan turvallinen tila tutkia unia, yöllistä aikaa ja pimeän salaisuuksia. Suunnittelua ohjaava jatkokysymys: Millainen valaistus on elegantti ja Merihaan henkeen sopiva, mutta antaa samalla tilaa lapsen mielikuvitukselle?

Valaistuksen suunnittelu on jäänyt aikaisemmissa suunnittelutehtävissä vähemmälle huomiolle, joten siihen paneutuminen on perusteltua myös oman ymmärryksen kartoittamiseksi. Osaamiseni ja ymmärrykseni valaistussuunnittelusta on ollut ennen tätä kurssia olematonta. Olen huomannut, että interaktiiviseen valaistukseen perustuvan arkkitehtuurikokemuksen suunnittelussa joutuu soveltamaan opittuja taitoja hieman eri tavalla kuin on tottunut. Suunnittelun aikana on mietityttänyt liikkeen visualisoinnin mahdollisuus ja mallinnustyökalujen soveltaminen. Kunnianhimoinen tulevaisuudentavoitteeni on pystyä mallintamaan ja rendaamaan valaistuksen vaiheita esimerkiksi Blenderissä (jossa rendeistä pystyy luomaan animoituja versioita), mutta ainakaan toistaiseksi taitoni ohjelman käytössä eivät mahdollista halutun lopputuloksen saavuttamista. GIF-animaatio olisi luonteva tapa esittää valon liikkeen vaiheita, ja sellaisen toteuttaminen voisi onnistua myös yksinkertaisin menetelmin.

Koen keskeiseksi haasteeksi suunnittelukurssilla korona-ajan ja etätyöskentelyn aiheuttaman työkaluresurssien kapenemisen sekä vertaistuen puutteen. Aikaisemmilla kursseilla menestymisen edellytys on ehdottomasti ollut muiden opiskelijoiden tietotekninen apu sekä Aallon tarjoamat työskentelyvälineet aina nopeasti rendaavista pöytäkoneista VR-kalustoon asti. Nyt omalla läppärillä kotona työskennellessäni olen törmännyt usein tilanteisiin, joissa en voikaan tarkastella jotain suunnitteluratkaisua yhtä kätevästi kuin olisin koulun tiloissa voinut. Työskentely on aikaisempaan verrattuna hitaampaa ja välillä myös vähän turhauttavaa, mutta yritän saada käytössäni olevista työkaluista mahdollisimman paljon irti.

Suunnittelukurssin kannalta hyödylliseksi lähteeksi nousi viime viikolla Henrika Pihlajaniemen väitöskirja Designing and experiencing adaptive lighting. Case studies with adaptation, interaction and participation (2016). Väitöskirja tutkii kolmen case-esimerkin kautta mukautuvan ja vuorovaikutteisen valaistuksen suunnittelua sekä toteutuneiden projektien tuloksia. Poimin aineistosta yhdeksi suunnittelumetodiksi valaistuksen tarjoamien kokemusten kirjoittamisen auki tarinalliseen muotoon. Kirjoittaminen auttoi kuvittelemaan kokemuksia, joihin oli vaikeaa päästä kiinni pelkän visuaalisen työskentelyn avulla. Merihaan valaistuksen tarjoamat kokemukset voisivat olla jotain seuraavanlaista:

Kruununhaassa asuva nuori aikuinen

Kuljen usein Merihaan kautta matkallani Kruununhaasta Kallioon. Pidän alueen hiljaisuudesta, merinäkymistä ja rosoisesta tunnelmasta. Merihaan kautta on myös kätevämpää pyöräillä kuin kulkea Pitkänsillan ja Siltasaarenkadun kautta, jossa ei ole tilaa pyöräilijöille. Iltaisin itäinen bulevardi on rauhallinen, hiljainen ja tyhjä. Vain muutamia koiranulkoiluttajia tulee vastaan. Olen huomannut rantabulevardia pitkin pyöräillessäni, että tien valaistus mukailee liikettäni. Bulevardin varrella olevat puiden lehvästön valaistus kirkastuu, kun niitä lähestyy. Ensimmäisillä kerroilla rantaa pitkin poljettuani mietin, olinko vain kuvitellut koko asian, mutta liikuttuani alueella useamman kerran olen huomannut että valaistus todella elää kulkijoiden liikkeen mukana. Valon väri ja sitä myös rantakadun tunnelman on joka kerralla hieman erilainen. Ympäristön muutoksen huomiointi saa unohtamaan mielessä liikkuvat murheet ja innostumaan kaupunkiympäristöstä.

6.-luokkalainen

Merihaan valkoisella saunalla on ollut Pokemon Gó -gymi, mutta muuten en vietä paljoa aika rannassa, vaikka asun Merihaassa. Yhtenä iltana treeneistä lähdettyäni otamme kuitenkin kavereiden kanssa eri reitin kotiin kuin yleensä. Kulljemme rannan kautta vaikka yleensä menemme suoraan sillan kautta kotiin. Kun tulemme valkoisen saunan kohdalle, huomaamme että rannassa on liikettä – valotäplät liikkuvat pitkin pitkää ja kapeaa kävelykatua. Niiden mukana kulkee ihmisiä. Astumme kiviselle rantakadulle ja valo syttyy eteeni ja taakseni. Ne seuraavat kävelyäni, ja liikkuvat mukanani nopeammin kun kiihdytän tahtia. Yritän saada edellä olevaa valoa kiinni mutta en onnistu. Yritän hypätä valon päälle, ja kun jalkani osuvat maahan, valo väreilee kadulla eteenpäin kuin aalto jonka hyppyni nostatti. Myös kaverini kokeilevat samaa ja pian suuri osa kadusta väreilee valossa. En ole aikaisemmin huomannut että katu on tällä tavalla valaistu. Kuljemme rantabulevardin päästä päähän ja palaamme vielä samaa matkaa takaisin. Rantakatu tyhjenee lähtiessämme, ja huomaamme että rantakadulla aaltoilee edelleen himmeä valaistus.

Aion jatkaa kokemusskenaarioiden kirjoittamista ja niiden tuomien mielikuvien kääntämistä visuaaliseen muotoon. Tässä vaiheessa teoreettinen ja tekninen tieto tukee valaistusratkaisujen mahdollisuuksien kartoittamista ja ohjaa suunnitteluvalintoja. Epävarmuuden ja haparoinnin jälkeen valaistussuunnitelma tuntuu jälleen mielekkäältä. Yöhön liittyvien mielikuvien tutkimista voisin jatkaa esimerkiksi yötä käsittelevän lastenkirjallisuuden parissa.