Konseptisuunnitelma Merihaan rantabulevardille

Suunnitteluprosessini on tähän mennessä ollut innostava tutkimusmatka sellaisille maisema-arkkitehtuurin reviireille, joihin en ole ennen päässyt tutustumaan. Olen häpeämättömästi sukeltanut marginaali-ilmiöiden syvään päätyyn ja viettänyt paljon aikaa julkisen äänitaiteen ja viime aikoina myös interaktiivisen valaistussuunnittelun maailmassa. Olen yhtäkkiä löytänyt valtavasti aiheita, joiden kanssa työskentelyä jatkaisin mielelläni tulevaisuudessa. Taustatyötä tehdessä on ollut myös kiehtovaa tutustua praktiikoihin, jotka ovat erikoistuneet esimerkiksi interaktiiviseen valaistussuunnitteluun.

Konseptisuunnitelmaa kehitellessäni mielessäni yhdistyi mahdollisuus kytkeä interaktiivista valaistussuunnittelua ja informaation visualisointia. Aihetta googlaillessani minulle selvisi, että tämäkin idea on luonnollisesti jo keksitty ja moneen kertaan toteutettu. Kiinnostavat esimerkit toteutetuista kohteista ja teoksista loivat kuitenkin uskoa idean toimivuuteen. Ohessa esimerkkejä toteutetuista kohteista, joissa interaktiivisuus ja datan visualisointi yhdistyy valaistukseen – Bostonissa sijaitseva valoteos Tidal Lights reagoi vuorokauden aikaan ja aallonkorkeuteen, Nordlys puolestaan valaisee tanskalaiskaupungin pimeän aukion valaisevilla keinuilla.

https://www.sosolimited.com/work/tidal-light/

Nordlys

Tiedon visualisoinnin ja valaistuksen yhdistäminen toi kokonaan uuden tason konseptisuunnitelmaani, ja ehdin tuoda idean mukaan vielä maanantain konseptiesitykseeni. Suunnitelmaan kuuluu ajatus ”maiseman parametreista”, joiden muutos heijastuu muuttuvassa valaistuksessa mm valon värissä ja valopylväisen. Hahmottelin valaistukseen vaikuttaviksi parametreiksi veden lämpötilan, aallonkorkeuden Suomenlahdella sekä ihmisten liikkeen. Ihminen on siis valaistukseen vaikuttava toimija muiden joukossa, mutta leikki ei ole ainoa valaistusta ohjaava tekijä. Anroposentrisen maailmankatsomuksen purkaminen on kaiken tekemiseni lähtökohta, ja ihmisen rajallinen valta vaikuttaa valaistuksen laatuun on pohjautuu tähän ajatukseen. Vaihtoehtoista dataa veden lämpotilan ja aallonkorkeuden sijaan edustavat mm. Itämeren ravinnekuormitus, sinilevän määrä tai happipitoisuus.

Pohdintoja välikritiikistä

Olen studiokurssin alusta asti halunnut tutkia leikkiä poikkeavasta näkökulmasta. Siksi olin yllättynyt, kun välikritiikissä todettiin suunnittelun kohderyhmän olevan lapset. Mielestäni kurssilla on tähän mennessä ollut selkeä tulkinnanvapaus sekä leikin että lapsuuden määritelmistä, ja tähän vapauteen myös oma suunnittelutyöni on alusta asti nojannut. Olen kiinnostunut leikin ”normalisoimisesta” kaupunkitilassa ja leikkisyyden tuomisesta osaksi arkista infrastruktuuriamme, kuten valaistusta.

Työn esitys välikritiikissä oli hyvä harjoitus kommunikoida ajatuksia ja ideoita, joiden hahmottelu on vielä työn alla. Kanssaopiskelijoilta saatu palaute auttoi huomaamaan konseptin kehityskohtia. Kiitosta saivat mielenkiintoinen suunnittelukohde, konseptin istuminen luontevasti Merihakaan, suunnitelman keskittyminen ääneen ja valoon, inspiroivat referenssikohteet, tiedenäkökulman huomiointi, pimeään vuoden – ja vuorokaudenaikaan keskittyvä ongelmanratkaisu sekä esityksen johdonmukaisuus ja havainnollisuus.

Konseptista nousi esille myös osuvia kehityskohtia. Palautteessa pohdittiin interaktiivisuuden ja leikin monipuolisuuden vahvistamista sekä interventioiden määrän lisäämistä. Kehitysehdotuksia olivat myös Merihaan rantabulevardin laajempi kehittäminen sekä valoisan ajan huomiointi. Nämä kaikki huomiot aion ottaa tarkasteluun jatkosuunnittelussa.

Askelmerkkejä jatkosuunnitteluun

Alustavana ajatuksenani on ollut tutkia koko rantabulevardia rakennuskannasta aina vedenpintaan asti. Koen, että pimeän rantabulevardin valaisu on kiinnekohta, jonka ympärille suunnitelma voi laajentua. Aion tutkia mahdollisuutta luoda pääsy veden äärelle ja uimaan. Käsitykseni mukaan Merihakaan kaivataan kovasti uutta uimalaituria, ja uimapaikan kytkeminen osaksi suunnitelmaa olisi perusteltua.

Toisaalta pohdin suunnitelman laajentamisen tarpeellisuutta, sillä mielestäni valaistussuunnitelman perusteellisessa suunnittelussa on tarpeeksi tutkimista. Valaistussuunnitelma vastaa rantabulevardin konkreettiseen ongelmaan: rannan pimeyteen ja turvattomuuteen. Muiden suunnitteluratkaisujen lisääminen on perusteltua, mikäli niiden pohjalle löytyy konkreettisia ongelmia. Miksi korjata tai muuttaa jotain mikä ei ole rikki?

Välikritiikin jälkeen konseptin määritelmä on tarkentunut. Tiedon visualisointia, ihmisten liikettä, valoa ja ääntä yhdistelevä valaistussuunnitelma on eräänlainen ”maisemasynteesi”. Jos Kroatiassa sijaitseva Sea Organin kääntyy ”meriuruiksi”, voisiko silloin Merihaan rantabulevardille tuleva teos olla ”maisemasyntetisaattori”? Arkkitehti Cristopher Janneya mukaillen maisemasyntetisaattori on kaupunkitilaan sijoittuva instrumentti, jota soitetaan liikkeellä ja kosketuksella. Interaktiivisuuden logiikan suunnittelu on jatkosuunnittelun kannalta suuri aivopähkinä. Voisin kuvitella, että laskennallisista suunnittelumenetelmistä olisi hyötyä näiden kysymysten ratkaisemisessa.

Jatkosuunnittelussa olisi hyödyllistä päästä tutkimaan valaistusta 3D-maailmassa. Tietääkseni Rhinon VRay -rendausohjelmalla on mahdollista suunnitella valaistusratkaisuja. Toinen vaihtoehtoinen ohjelma valaistuksen suunnittelulle on Blender3D -mallinnusohjelma, jonka olen jo pitkään halunnut ottaa haltuun.

Välikritiikissä pohdittiin pienten eleiden riittävyyttä ja vaikuttavuutta. Maisema-arkkitehteina olemme tekemisissä materiaaliresurssien kanssa. Oma kiinnostukseni niukkuuteen on syntynyt havainnoistani projektien toteuttamiseen: kustannuksia karsittaessa suunnittelman toteutuksesta ja sen myötä myös mahdollisesti ydinideoista joudutaan joustamaan. Maisemarakentamisen toteutusta ohjaava logiikka avautuu minulle varmasti tarkemmin työkokemuksen karttuessa, mutta havaintojeni mukaan maisema-arkkitehtuurin vaikuttavuus ja suunnittelijan valta vaikuttaa tässä prosessissa vesittyvän. Eikö siis olisi perusteltua suunnitella jotain resursseja niukasti hyödyntävää, mutta tarkkaa ja tarkoituksenmukaista? Suunnittelemmeko kurssilla paperitiikereitä vai opimmeko luomaan tiloja, joiden fyysinen toteutus olisi mahdollista?

Maisemarakentamisen kurssilla olisi mielestäni kiinnostavaa keskittyä myös maisemarakentamisen resurssipuoleen ja oppia arvioimaan suunnitelmien toteutettavuutta. Toivoisin että myös tällaiselle keskustelulle järjestyisi kurssin puitteissa tilaa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *