Interaktiiviset maisemat

Tähän postaukseen olen koonnut esimerkkejä, joissa keskeistä on ympäristön ja kokijan vuorovaikutus. Kohteet hyödyntävät sekä esineiden materiaalisista ominaisuuksista syntyvää ääntä sekä uudempaa teknologiaa.

Suomussalmen Soiva Metsä (1996)

Suomussalmella sijaitseva soiva metsä löytyi etsiessäni tietoa puistoista ja leikkivälineistä, joilla olisi yhteys musiikkiin ja soittamiseen. Metsään sijoitellut veistokselliset instrumentit ovat soitinten ja leikkivälineiden hybridejä. Soitinten suunnittelusta on vastannut mainosgraafikko Markku Penttilä ja niiden rakentamisesta sekä pystyttämisestä soitinrakentajat Pekka Westerholm ja Olli Penttilä. Soittimiin lukeutuu mm. ukkospeltejä, valtava sadeputki sekä erilaisia tuulikelloja ja xylofoneja. Metsässä sijaitseviin keinuihin on lisätty kelloja joita voi soittaa keinumalla. Veistokselliset instrumentit ovat mielestäni vähäeleisiä ja jotenkin ajattomia. Niiden toimintaperiaate perustuu ihmisen aktiivisuuteen, metsässä vierailijasta tulee muusikko. Mietin millainen orkesteri soittimista syntyisi, mikäli niitä kaikkia soitettaisiin yhtä aikaa?

Dune (2010), Studio Roosegaarde

Hieman erilaista lähestymistapaa edustaa Studio Roosegaarden teos Dune. Teos perustuu ääneen, liikkeeseen ja kosketukselle reagoivalle tekniikalle. Teoksen valot ja äänet elävät ihmisen liikkeen mukana. Daan Roosegaarden mukaan teoksessa kiteytyy idea tekno-runoudesta (eng. techno-poetics) ja teknologia-avusteisesta vuorovaikutteisesta maisemasta (eng. interactive landscape). Teoksen vahvuus on myös sen kyky valaista ja parantaa pimeää maisemaa. Tämä ominaisuus olisi hyödyllinen myös Suomeen sijoittuvassa suunnittelussa.

Light Shadow, MLK (2016), Cristopher Janney

Arkkitehtuuria, musiikkia, valoa ja oppimista yhdistelee yhdysvaltalainen arkkitehti Cristopher Janney. Janneyn teos Light Shadow (2016) perustuu edellisen teosesimerkin tavoin vuorovaikutukselle ja kohtaamiselle. Koulun pääkäytävään rakennettu seinä soi oppilaiden liikeen tahdissa ja säilyttää harmoniansa siihen koodatun pentatonisen asteikon ansiosta. Teosta esittelevän videon perusteella koulun opiskelijat leikittelevät vuorovaikutukseen ja liikkeeseen kutsuvalla seinällä. Teokseen kuuluu myös opiskelijoiden mahdollisuus muuttaa seinän toistamia audiovisuaalisia parametreja koodaamalla siihen omia ääni- ja valomaisemia. Janney kutsuu teostaan (vapaasti suomennettuna) ”urbaaniksi soittimeksi” (eng. urban musical instrument). Janneyn ajatuksissa yhdistää taide, tiede ja oppiminen on jotain hyvin kiehtovaa ja innostavaa.

Teoksiin integroitu vuorovaikutteisuus on ajatus jota aion hyödyntää myös omassa suunnitelmassani. Suunnittelun edetessä joudun luultavasti valitsemaan millaista teknologiaa hyödynnän omassa suunnitelmassani. Pohjautuuko äänen tuottaminen käytettyjen materiaalien akustiikkaan vai hyödynnänkö elektroniikka – toisin sanoen tarvitseeko maisemasuunnitelmani sähkövirtaa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *