Soiva kaupunki – maisema instrumenttina

Studiokurssilla tutkin paikkasidonnaisia interventiota, jotka toimivat kutsuna leikkiin kaikenikäisille.Olen kiinnostunut leikkiä hyödyntävästä ilmiöoppimisesta, joka auttaa ymmärtämään kaupungin ja biosfäärin ilmiöitä. Keskityn interventioiden suunnittelussa etenkin äänen ulottuvuuksiin. Tavoitteenani on kehittää paikka kohtaamiselle ja ihmettelylle joka mahdollisesti lisää maailmassaolon tunnetta. Interventioissa yhdistyy ääni, leikki, kokijan osallistuminen ja kokeilunsekä kokemuksen kautta oppiminen.

Olen suunnittelua taustoittakseni tehnyt katsauksen teoksiin, jotka yhdistävät maisema-arkkitehtuuria, akustiikkaa ja äänitaidetta. Esimerkkiteoksia löytyi yllättävän paljon, ja lähes kaikki niistä olivat minulle ennestään tuntemattomia. Teosten etsiminen oli hyvin hedelmällistä ja ajatuksia herättävää työtä. Teoksia tutkimalla koin löytäneeni kokonaan uuden lähestymistavan maisema-arkkitehtuuriin. Ohessa muutamia mieleenpainuvimpia teoksia.

Nikola Bašićin suunnittelmat meriurut Zadarissa, Kroatiassa toimivat saman aikaan oleskeluun kutsuvina portaina sekä itsenäisesti soivina urkuina. Urut ovat ilmeisesti rantaosuuden ainoa paikka, josta veden ääreen pääsee, ja portailta pääsee myös uimaan. Teoksen toimintaperiaatteisiin olisi mielenkiintoista tutustua tarkemmin.

Kuvalähde: http://landezine.com/index.php/2009/07/198/

Toinen luonnonvoimia hyödyntävä instrumentti on tuuliharppu (wind harp, aeolian harp). Löysin erilaisiin maisemiin sovitelluista soivista tuuliharpuista kymmeniä videoita. Tuuliharppu ei tarvitse ihmistä soidakseen, vaan harppu soi nimensä mukaisesti tuulen värisyttäessä harpun kieliä. Ääni on harpusta ja virityksestä riippuen harmoninen, riitasointuinen, aavemainen, miellyttävä tai häiritsevä. Ilmeisesti tuuliharpun rakentaminen on helppoa myös itse. Pohdin, voisiko tuuliharpun toimintaperiaatteita hyödyntää vuorovaikutteisessa teoksissa, sillä löytämissäni esimerkeissä ihmisen rooli on toimia havainnoijana ja kuulijana.

Kolmas kiinnostava teosesimerkki on taiteilijapari O+A:n soiva silta (eng. Harmonic Bridge). Liikenteen melu muuttuu siltaan kiinnitettyjen metallisten putkien myötä syväksi huminaksi, joka sillan alla toistettaessa luo jännittävän äänimaailman. Sillan alle jäävä epäpaikka muuttuu kiinnostavaksi äänimaiseman myötä.

Massachusettsin nykytaiteen museon sivuilla teosta kuvaillaan seuraavasti:

”As traffic passes by, its noise generates a sympathetic resonance in the columns of air inside the tubes. High-pitched sirens and even voices generate higher harmonics, while the low rumble of trucks creates low ones. The sound is carried from the microphones in the tubes to a control room, where the sound signal is then amplified and transmitted to the concrete cube speakers under the bridge. There are no electronic effects added. The sounds have been simply extracted from the traffic noise above, as one might extract precious metal from a baser substance. The pedestrian hears one tuned layer of city sounds, and strains to separate the harmony from the traffic on Marshall Street. The work requires that we focus our ears on it, and we walk away from the experience as the composer John Cage would have us: hearing music everywhere. The bridge becomes an instrument played by the city revealing hidden harmonies within the built environment.”

Myös Helsingissä liikenteen ääni hallitsee äänimaisemaa. Liikenteen äänen valjastaminen leikkiympäristön suunnitteluun voisi olla mielenkiintoinen lähtökohta. Helsingistä siltojen ja muiden rakenteiden alle jääviä epämaisemia löytyy runsaasti.

Tähän oppimispäiväkirjamerkintään valitut teokset edustavat (videoiden ja kuvien perusteella) vaikuttavaa akustiikkaa ja erilaisia fysiikan ilmiöitä hyödyntäviä teoksia. Ne saavat kaupungin soimaan ja tekevät maisemasta instrumentin. Teoksissa kokijalla on kuitenkin passiivinen rooli, ja haluaisin omassa suunnitelmassani luoda jotain vuorovaikutukseen ja leikkiin innostavaa. Olisi tärkeää, että teoksessa leikkijän liike ja kosketus vaikuttaisivat äänen syntyyn tai kokemiseen. Leikittävyyden ja vuorovaikutteisuuden tuominen ääntä hyödyntävään teokseen on suunnitelmani keskeinen haaste.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *