Ennakkotehtävä: Töölönlahden puisto

Vuonna 2016 avautunut ja vuoden 2019 aikana viimeistelty Töölönlahden puisto Helsingin keskustassa on 9,5 hehtaarin koollaan suurin ja keskeisin julkinen puistoalue, joka Suomeen on viime vuosina perustettu. Helsingin kaupungin tavoitteena oli muuttaa vajaakäyttöinen, makasiineilta vapautunut alue julkiseksi kaupunkitilaksi, jossa avoimet nurmipinnat ja reittien varrelle keskittyneet toiminnot tarjoaisivat käyttömahdollisuuksia leikistä, oleskelusta ja urheilusta suuriin kansantapahtumiin. Töölönlahden puistolla on kaikesta päätellen valtava potentiaali muodostua todelliseksi kaupunkilaisten olohuoneeksi. Jotain siitä kuitenkin puuttuu, mikä näyttäytyy odotettua matalampina käyttäjämäärinä.

Ainakaan syrjäinen sijainti ei ole puistolle ongelma, vaikka Aalto-yliopiston kaupunkisuunnittelun lehtori Tommy Lindgren mainitsikin osasyyksi alhaiselle kävijämäärälle alueen puutteelliset kytkökset ympäröivään kaupunkiin. Puiston koillisosasta yhteydet katkeavat harmillisesti raiteisiin, mutta itäosan reitistö muodostaa Baanaan yhtyessään merkittävän kevyen liikenteen solmukohdan. Helsingin päärautatieasemakin on vain kivenheiton päässä. Mikä voisi olla keskeisempi sijainti kesäpäivän tai lounastauon viettoon? Puiston ympäristöön on lisäksi keskittynyt huomattava osa Helsingin kulttuurielämää, mukaan lukien Musiikkitalo, modernin taiteen museo Kiasma, Sanomatalo, vuonna 2018 valmistunut Keskustakirjasto Oodi, Kansalaistorin tapahtuma-aukio sekä Finlandia-talo. Näin ollen alue houkuttelee luonnostaan Helsinkiin saapuvia turisteja. Lindgrenin mukaan puisto muodostaakin eräänlaisen ”Suomen julkisivun maailmalle” (HS 12.7.2019).

Missä siis käyttäjät ovat? Puiston on ihmetelty seisovan autiona jopa aurinkoisena kesäpäivänä. Yksi syy voi löytyä puiston liiasta avoimuudesta, joka – erikoista kyllä – ei onnistu houkuttelemaan metsiin tottunutta suomalaista. Myös avoimuudelle on kuitenkin perusteensa, kuten alueella kesän aikana järjestetty jalkapallo-ottelu osoitti. Avoimuutta tulisi myös maiseman vuoksi tietoisesti säilyttää, sillä pitkät katkeamattomat näkymälinjat Töölönlahdelle ovat keskeinen osa puiston arvoa. Olisiko kuitenkin niin, että kaipaamme avoimuuden vastapainoksi suljettua ja suojaisampaa tilaa, eivätkä etäällä toisistaan olevat rakennukset tarjoa sitä? Ihminen katoaa valtavaan nurmikenttään, ja keskellä asfalttia seisovat leikkitelineet näyttävät kieltämättä orvoilta. Puut ovat liian pieniä ja niitä on liian vähän varjostamaan leikkijää ja levähtäjää yhä helteisemmiksi käyvinä kesäpäivinä. Usein unohtuu se ikävä tosiseikka, että puuntaimen kehittymiseen riittävän suureksi torjumaan auringonpaistetta ja tuulta menee vähintään pari vuosikymmentä. Vaikka ihmisiä Töölönlahden puiston nurmet ja leikkialueet eivät vielä suuremmassa määrin ole houkutelleet, jo ensimmäisenä syksynä alue osoittautui valkoposkihanhien suosikiksi. Kenties käyttäjämääriä tulisikin arvioida ihmisten lisäksi myös muiden kaupunkilaisten osalta.

Reiluuden nimissä tulee muistaa, että Näkymä oy:n suunnittelema puisto on tarkoitettu kustannuksiltaan matalaksi tilapäisratkaisuksi, joka tarjoaa parempia aikoja odotellessa edes jonkinlaisen puiston kaupunkilaisten käyttöön. Alueen kehittämisestä järjestettiin jo 22 vuotta sitten suunnittelukilpailu, jonka voittajaehdotuksessa Hannu Tikka ja Kimmo Lintula ehdottivat alueella aiemmin esiintyneen Kluuvinlahden palauttamista Finlandia-talon edustalle. Suunnitelma poikkesi toteutuneesta versiosta myös siten, että suuri osa nyt avoimesta nurmesta olisi istutettu erilaisilla teemoilla varustetuiksi puustoisiksi puistoalueiksi. Suunnitelma osoittautui kuitenkin 66 miljoonan euron hinnallaan ja vuotuisilla ylläpitokustannuksillaan liian kalliiksi. Suhteellisuudentajua rakentamisen kustannusten jakautumiseen antanevat “halpisversioksi” moititun tilapäispuiston 5,8 miljoonan euron ja toisaalta Oodin 98 miljoonan euron hinnat. Tähän taustaan suhteutettuna Töölönlahden puisto näyttäytyykin jo varsin onnistuneena kompromissina siirtymävaiheen ajalle.

Tilapäiset ratkaisut ovat kuitenkin siitä harmillisia, että ne usein jäävät kovin pitkäikäisiksi ilman sitoutumista seuraaviin vaiheisiin. Vaikkei hulppeita, ja tarjoamiinsa hyötyihin nähden liian kalliiksi koettuja alkuperäissuunnitelmia ikinä toteutettaisi Töölönlahdella, lienee selvää, ettei alue nykyisessä muodossaan vastaa odotuksiinsa, saati sijainnin tarjoamaan potentiaaliinsa. Inspiraatiota mahdolliselle tulevalle suunnittelukilpailulle voisivatkin toimia alueen luontaiset ja maisemalliset ominaisuudet sekä ongelmalliseksi koetun Töölönlahden vedenlaadun parantaminen. Töölönlahden puisto yhdistyy pohjoisessa yhteen merkittävimmistä jäljellä olevista vihersormista. Kuten viimeisin lajien uhanalaisuusarviointi osoitti, luonnon monimuotoisuuden säilyminen edellyttää entistä kunnianhimoisempia toimia myös luonnonsuojelualueiden ulkopuolella. Nurmi- ja asfalttialueet hyödyttävät vain kovin harvaa lajia. Monimuotoisemmat, monilajisemmat istutusalueet nurmialueiden lomassa tarjoaisivat toimivampaa elinympäristöä, ravintoa ja positiivisia luontokokemuksia useammalle lajille, ihminen ja valkoposkihanhi mukaan lukien. Monimuotoisuutta vaaliva, muuttuvaan ilmastoon sopeutuva ja samalla käyttäjien tarpeet paremmin huomioiva puisto ei välttämättä olisi ylläpitokustannuksiltaan sen kalliimpi kuin nurmipintainen versio, mutta se edellyttäisi huomattavaa muutosta arvomaailmassamme. Millainen edustavan viheralueen tulee olla? Löydettäisiinkö kuitenkin jo vaihtoehtoja niille iänikuisille nurmialueille? Millaiset kasvot haluamme todella näyttää Suomeen saapuvalle turistille?

Lähteet:

https://www.oodihelsinki.fi/en/for-media/

https://yle.fi/uutiset/3-9575373

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006170891.html