Odotukset ja ennakkotehtävä

Kurssin teema on ammatillisen kiinnostukseni ytimessä, sillä olen jo ennen maisema-arkkitehtuurin opintojani ollut kiinnostunut luontopohjaisten ratkaisujen hyödyntämisestä luonnon ja ihmisen tarpeisiin rakennetussa ympäristössä. Kiinnostukseni lähti Helsingin viherkerroinmenetelmästä, jota olin kehittämässä osana konsulttiryhmää. Viherkerroinmentelmän tarkoituksena on lisätä luontopohjaisilla ratkaisuilla tontin tai korttelin vihertehokkuutta. Oheisella sivulla on VirMa-tutkimusryhmän hyvä kuvaus viherkertoimesta: https://sites2.org.aalto.fi/viherkerroin/. Viherkerroin siis toi minut maisema-arkkitehtuurin ja luontopohjaisten ratkaisujen pariin, eikä aihe tunnu vieläkään loppuun kulutetulta – päinvastoin. Uudet ekosysteemit tai elinympäristöt (engl. Novel ecosystems) perustuvat käytännössä samaan ajatukseen ”luonnon” rakentamisesta ja hyödyntämisestä. Ne kuitenkin vievät ajatuksen vielä pidemmälle, antaen ymmärtää, että ihmiset voisivat rakentaa menetettyjä tai muuten toivottuja luonnonmukaisia tai luonnosta inspiroituneita elinympäristöjä tarpeen mukaan.

En kuitenkaan ollut aivan varma, sopisivatko kurssin aikataulut omaan diplomityöntäyteiseen kevääseeni, joten en osallistunut ennakkotehtävän esittelyyn ensimmäisellä luentokerralla. Vaikken edelleenkään ole aivan varma, suoritanko kurssia lopulta loppuun, haluan kuitenkin näin jälkikäteen muiden kurssilaisten tapaan tehdä tänne blogiin ennakkotehtävän mukaisen ajatusharjoituksen ”maiseman akupunktuuripisteestä”.

Alkuun pieni henkilökohtainen esittely: Olen Elina Inkiläinen, maisema-arkkitehtuuriin vähän myöhemmin uralla herännyt luontointoilija Espoosta. Vapaa-ajalla minut voi löytää esim. vaeltamasta, mietiskelemästä, piirtelemästä, palstalta kuokkimasta tai leikkimästä merirosvoa tai avaruusörkkiä siskonlasten kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Akupunktuuripisteekseni valitsin urbaaneimman kohteen, joka Nuorgamista Merisatamaan piirretyn viivan tuntumaan osui: Helsingin kauppatorin ja Kolera-altaan. Merenrannat ovat olleet tärkeimpiä kiinnostuksen kohteitani viimeisimmissä kurssitöissäni, työprojekteissani ja seuraavaksi todennäköisesti diplomityössäkin. Kolera-allas ja koko kauppatorin alue ovat mielestäni keskeisimpiä ja tärkeimpiä kohteita Helsingissä, jotka eivät nykyisessä muodossaan yllä täyteen potentiaaliinsa. Allas on kovin monotoninen ja kovareunainen, sillä sen muotoilussa ei ole huomioitu juuri muita ominaisuuksia kuin vesiliikenteen tarpeet. Mikäli keskittyisin kohteeseen ja pyrkisin injektoimaan siihen täsmäiskun ”luontoa”, keskittyisin toimiin, jotka parantavat altaan vedenlaatua, mahdollisten vedenalaisten elinympäristöjen elinvoimaisuutta ja virkistysarvoa.

Valitsin mahdollisimman urbaanin kohteen myös siksi, että ”lisätty luonto” nähdään usein jonkin menetetyn palauttamisena ennallistamalla tai läpäiseviä pintoja lisäämällä. Mielestäni kiinnostavin kysymys on kuitenkin, miten ekologisen, biologisen, maantieteellisen, hydrologisen ja teknisen osaamisen pohjalta voitaisiin rakentaa jotain täysin uutta alueelle, joka on ollut niin kauan rakennettua, ettei säilytettävää tai palautettavaa juuri ole. Tätä pidemmälle en pohdintaani halunnut vielä viedä, koska kyse ei ollut suunnittelutehtävästä. Vähän kyllä kiinnostaisi miettiä asiaa joskus vielä pidemmälle!

Kauppatori ja kolera-allas, Helsinki (kuvaLähde 1)

Kolera-allas (kuvaLähde 2)

Kuvalähde 1: https://www.google.com/maps

Kuvalähde 2: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Kolera-allas_2-_Marit_Henriksson.jpg

Leave a Reply