Pirttijärvi: Viherrakentajan näkökulma

Olin viimeisen luentokerran 27.11. sairaana, joten sain jälleen lueskella kurssitoverien kirjoituksia. Luentoa oli pitämässä Marko Pirttijärvi (Pirttijärvi piha- ja puistosuunnittelulta), joka on itselleni jäänyt mieleen Espoon työmaapäivältä 2016 erityisen vastuullisen oloisena viherrakentajana. Tästä syystä olisin mielelläni kuullut lisää Pirttijärven ajatuksia. Muiden muistiinpanot luennosta olivat kuitenkin sen verran kattavat, että pääsin hyvin kärryille. Kävin läpi Mirja Vallinojan, Hilja Lemanin ja Jonna Juusolan muistiinpanot aiheesta.

Mirja kuvaili luentoa pökerryttävän runsaaksi paketiksi kokeneen viherrakentajan kokemuksista rakennuttamisesta ja urakoinnista. Mukana oli Mirjan sanoin runsaasti tietoa, jota ei voi opiskella mistään kirjasta. Päällimmäiseksi jäi ajatus, ettei tätä määrää tietoa voisi sisäistää kuin oman kokemuksen kautta. Itse koen, että kerran ylös kirjattu tietopaketti on aina saatavilla, kun tulee kinkkinen ongelma. Silloin – nyt teoreettisilta kuulostavat – tilanteet ehkä ymmärtää uudella tavalla. Ote Mirjan mielestä tärkeimmistä opeista:

  • ”Kaukoviisaus” – sopimusten ja sopimusneuvottelujen tavoitteena on tunnistaa ongelmat ja niiden syyt ennalta
  • Suunnittelijan tulisi saada tietää budjetti ennalta (Oma huomio: Tätä on toistanut sen verran moni luennoitsijoista, että voisi jopa merkitä tärkeimmäksi kurssin opiksi). Lisäksi olisi hyvä, että mahdollisen halpuutustarpeen tullessa esiin, suunnittelija saisi vaikuttaa vaihtoehtoisiin ratkaisuihin.
  • Urakkakilpailujen ”ranskan malli”, missä tilaaja/rakennuttaja ilmoittaa budjetin, ja tarjouskilpailuun vastaavat yritykset ilmoittavat, mitä he tällä budjetilla tekisivät.
  • Dokumentoinnin tärkeys (Oma huomio: Tämäkin on noussut esiin todella monella luennolla.)
  • Lisätyöt ja miten niistä laskutetaan, mietittävä sopimuksessa tarkasti (Oma huomio: Katso edellinen kommentti)

Hilja mainitsi Pirttijärven toimistonsa kohteita ovat enemmänkin korjausrakentaminen, eivät uudiskohteet. Hiljakin oli huomannut, että jotkin asiat toistuivat useilla luennoilla, mutta totesi Pirttijärven puhuvan ennen kaikkea urakoinnin ja valvomisen näkökulmasta. Valvonta on kenties jäänyt vähemmälle huomiolle omissa muistiinpanoissani tähän mennessä. Kuka siis vastaa työmaavalvonnasta? Kaiken järjen mukaan suunnittelija valvoisi suunnitelmiensa toteutumista. Hiljan muistiinpanoista tulee kuitenkin ilmi, ettei näin ole. Kuulemma Saksassa suunnittelija valvoo itse omia kohteitaan, mutta Suomessa tapana on nimetä valvojaksi erillinen taho. Yhtäältä suunnittelija tuntee kohteen kaikista parhaiten, jolloin valvonta onnistuisi parhaiten. Toisaalta tällaisessa tilanteessa vakavia virheitä ei välttämättä tuoda esiin, koska on oma lehmä ojassa.

Valvoja laatii valvontasuunnitelman, ja valvojalle on olennaisen tärkeää tietää, mistä kaikesta on sovittu. Tästä syystä mm. urakkaohjelma, turvallisuusasiakirja ja omavalvonta-asiakirjat ovat valvojalle tärkeitä dokumentteja. Hilja mainitsee myös, että valvojan olisi hyvä tulla hankkeeseen mukaan jo suunnitteluvaiheessa tunteakseen kohteen sopimusehdot mahdollisimman hyvin.

Muutamia Jonnan muistiinpanoista esiin tulleita tarkentavia lisähuomioita alla (suoria lainauksia):

  • Vakavat laatuvirheet ovat täysin valvojan vastuulla. Valvojalla on ilmoitusvastuu väärinkäytöksistä. Urakoitsijan korjattava virheet viipymättä.
  • Valvontasuunnitelma+ lisätyövaltuutus/onko valvojalla oikeutta antaa lupaa lisätöihin, mikä nopeuttaisi prosessia merkittävästi.
  • Suunnittelijan kannattaa myydä tilaajalle myös hoitosuunnitelma. Pensasalueet neliöinä ja puut kappalein, mitkä auttaa hoidon suunnittelua ja -kustannuksia.
  • Suuntaa-antavat määräluettelot neliöinä (pinnoitteiden ja kiveysten) usein puuttuvat tilaajan pyynnöstä suunnittelijalta. Kaupunki usein vaatii mutta yksityiset ei. Vähentäisi kiistatilanteita työmaalla. Moni urakoitsija jättää tekemättä tarjoukset, joissa ei ole määräluetteloita. Urakoitsijan tuotava esille urakkaneuvotteluissa, jos tämä tuo lisäkustannuksia.
  • Urakoitsija voi kieltäytyä ottamasta takuuta erikoiskasveista.
  • Kustannusrakenteeseen kannattaa tutustua! Hyötyä monessa vaiheessa ja näytät heti ammattilaiselta. Luo ymmärrystä laajemmin asioiden syy-yhteyksiin

Kaikesta päätellen Pirttijärven luento oli viherrakentajan näkökulmasta huolimatta kuin kooste kaikesta toteutusvaiheessa huomioitavasta. Nytpä tiedän ainakin, kehen olla yhteydessä, mikäli kaipaan neuvoa tai osaavaa viherrakentajaa joskus opiskelu- tai työelämässä. Myös Pirttijärven antama lista luettavista materiaaleista vaikutti kattavalta. Tässä vielä lista Mirjan blogissa mainituista Pirttijärven suosittelemista julkaisuista, joihin pyrin tutustumaan myöhemmin:

  • Urakoitsijan takuuvastuu, tilaajan opas
  • Pääsuunnittelijan takuuvastuu
  • Sopimusten ja häiriötilanteiden hallinta rakennusprojektissa
  • Onnistu viherurakassa – opas osaamiseen ja yhteistyöhön

Leave a Reply