Maisema-arkkitehtipäivien avaus: Millaisen esteettisen jäljen haluan jättää jälkeeni?

Aikakautta, jota nyt elämme, kutsutaan antroposeeniksi eli ihmisen aikakaudeksi. Maisema-arkkitehtien kansainvälisessä kattojärjestö IFLA julisti syyskuussa ilmastokriisin johtuen merkittävästä vaikutuksestamme ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden tilaan. Myös me maisema-arkkitehdit olemme joutuneet astumaan ulos ”vihreästä kuplastamme”, koska tiiviisti luontoon linkittynyt alamme ei voi enää välttyä ilmastokriisin luomien haasteiden ratkomiselta. Itse olen taustaltani metsäekologi ja toiminut urani aikana sekä ympäristöalan konsulttina että maisema-arkkitehtinä. Kenties juuri monialaisuuteni vuoksi sainkin kutsun tänne maisema-arkkitehtipäiville pohtimaan seuraavaa kysymystä: ”Millaisen esteettisen jäljen haluaisin jättää ympäristööni maisema-arkkitehtinä?”

Kysymys osoittautui erityisen haastavaksi ja vaati melko syväluotaavan matkan henkilökohtaisiin arvoihini ja maailmankatsomukseeni. Havaitsin, että sisälläni vallitsee ratkaisematon ristiriita, joissa köyttä vetää yhdellä laidalla – hieman paatoksellinen – tarpeeni pelastaa maailma ihmisiltä ja toisella laidalla haluni luoda kauniimpaa ja terveellisempää elinympäristöä ihmisille. Ristiriita on omani, mutta uskon, että moni muukin kamppailee samansukuisten haasteiden kanssa. Olemme oppineet, että maisema-arkkitehtuurin tärkein tavoite on esteettisen, viihtyisän ja toimivan asuinympäristön luominen. Nyt löydämmekin itsemme yhä useammin vastaamassa kysymyksiin siitä, miten varautua ilmastonmuutoksen tuomiin hulevesitulviin, rakentaa elinympäristöä harvinaistuvalle eliölajille tai tulkita ennusteita merenpinnan noususta rannikolla. Kriisitilassa maisema-arkkitehtuurin huomio tulisi entistä enemmän kiinnittää selviämisen kannalta välttämättömimpään eli asuinkelpoisen ympäristön, puhtaan veden, ilman ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen – ihmisille ja muille lajeille.

On tavoitteena sitten miellyttävän asuinympäristön luominen tai kriisistä selviäminen, runollisemmat tavoitteet tuntuvat nykymaisema-arkkitehtuurista usein unohtuvan. On kriteereitä, mitoituksia, laatujärjestelmiä ja analyyseja. Lopputuloksena on asuinkelpoinen ympäristö. Jääkö tässä yhtälössä tilaa estetiikalle, vai jääkö se vaatimuslistan ja halpuutuskierroksen jalkoihin?

Esteettiset mieltymyksemme ovat alati muutoksessa. Itselleni estetiikkaa edustaa maisema-arkkitehtuurissa ennen kaikkea funktionaalisuus ja ekologisuus. Funktionaalinen estetiikka pohjautuu ajatukseen, että esteettisyyden kokemus kasvaa sen toiminnallisuuden myötä. Mielestäni kauneussyistä tehtävät ratkaisut eivät ole yhtä esteettisiä kuin sellaiset, jotka ovat myös toimivia. Toisaalta esteettistä arvoa vähentää myös tieto toteutustavan, materiaalivalinnan tai muun ominaisuuden epäekologisuudesta ja kestämättömyydestä. Tieto lisää siis tässäkin tuskaa. Kaunis voi olla todella kaunista vain, jos sitä ei ole saavutettu toimivuuden ja ekologisuuden kustannuksella. Kriisinaikainen estetiikka ei enää selviä kriittisestä tarkastelusta ilman luonnon monimuotoisuuden ja ilmaston huomioon ottamista.

Millaisen esteettisen jäljen haluaisin siis itse jättää jälkeeni maisema-arkkitehtinä? Haluaisin kehittää ratkaisuja, jotka eivät ole joko esteettisiä tai kestäviä, vaan sekä-että. Haluaisin toisaalta lisätä toleranssiamme ”rumaa” tai epäsiistiä kohtaan tiedon avulla. Haluaisin varata kaupungin sisään jääville vihreille keitaille tilaa myös niille lajeille, joiden reviireille kaupunkimme vähä vähältä työntyvät. Haluaisin huolehtia siitä, että metsät, rannat, puistot ja pihat olisivat jatkossakin paikkoja, jotka huolehtivat terveydestämme, palauttavat kaupungin hektisyydestä ja ylläpitävät suhdettamme luontoon. Toivon voivani esittää jatkossakin ratkaisuehdotuksia ekologisiin ongelmiin, jotta olisimme jatkossa hieman varautuneempia niihin. Tiivistettynä: Haluaisin edistää ekologisesti kestävämmän estetiikan kehittymistä alallamme.

Antroposeenilla on niin kolkko kaiku, koska se korostaa ihmisen suurta negatiivista vaikutusta maapalloon. Haluan kuitenkin kääntää ajatukset kriisin edellyttämään toimintaan, ja samalla maisema-arkkitehtipäiviemme teemaan, ekologiseen jälleenrakentamiseen. Kiinankielinen vastine sanalle ”kriisi” koostuu kahdesta osasta: vaarasta ja mahdollisuudesta. Käsissämme on ennenäkemättömän suuri mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisen esteettisen ja ekologisen jalanjäljen jätämme jälkeemme. Suuren vastuun kanssa tulee myös suuri valta. Uskalletaan käyttää sitä valtaa.

2 thoughts on “Maisema-arkkitehtipäivien avaus: Millaisen esteettisen jäljen haluan jättää jälkeeni?

  1. Olipas vaikuttava kirjoitus ja avauspuheenvuoro! Olit selvästi pohtinut tätä aihetta syvällisesti ja vaikka tehtävänanto olikin laaja ja ympäripyöreä, onnistuit rajaamaan sen hyvin. Kohdeyleisö on myös otettu erinomaisesti huomioon, onnistuit herättämään ajatuksia nimenomaan maisema-arkkitehdeissä työmme merkityksellisyyden kautta. Vaikka aihe onkin synkkä, onnistuit myös luomaan kuulijoihin toivoa ja myös kannustamaan toimimaan asian puolesta.

  2. Puheesi rakenne oli mielestäni toimiva. Palaat alun pohjustukseen vielä lopun kehotuksissa, jolloin ympyrä sulkeutuu tyydyttävällä tavalla. Puheesi sisälsi kehotuksen toimimaan luonnon pelastamiseksi, tämä sai kuitenkin pienen syyllistävän piirteen (mikä on toisaalta normaalia, kun tiedetään miten huonoon jamaan maailma on menossa). Esteettinen jälkesi jäi hieman vähälle selostukselle, koska alustuksesi oli pitkä, mutta pidin erityisesti maininnastasi ruman sietokyvystä. Muistutit myös siitä, että pitäisi huomioida muutkin lajit ihmisten lisäksi, joka on ehkä hyvä muistutus meille kaikille siitä, että ilman muita lajeja ei ole myöskään ihmistä. Persoonallinen jälkesi kävi esille puheesta.

Leave a Reply