Työmaakäynti Triplassa

Pääsimme työmaakäynnille Pasilan uuteen ostoskeskukseen, joka on tullut aikaisemman aseman tilalle. Triplan yhteydessä on korkeaa asutusta, toimitilaa ja hotelli. Asutusta ja toimistorakentamista yhdistäviä ostoskeskuksia on noussut pääkaupunkiseudun juna- ja metroratojen varsille kiihtyvällä tahdilla. Kalasataman Redin lailla Triplassa on useita kansipihoja, jotka ovat erityisen haastavia suunnittelun ja rakentamisen kannalta. Siksi olikin kiinnostavaa käydä vielä keskeneräisellä Triplan työmaalla kuulemassa rakentamisen edistymisestä ja koetuista haasteista LOCI Maisema-arkkitehtien Niilo Tenkasen sekä YIT: edustajien johdolla.

Työmaakäynti alkoi työmaavarusteiden pukemisella ja suunnitelmakuviin tutustumisella työmaatoimistolla. Vain harva ryhmästämme oli aikaisemmin käynyt suurella työmaalla, joten kokemus oli myös sikäli jännittävä. Kuulimme, miten alkuperäisiä suunnitelmia oli jouduttu päivittämään kaupunkikuvallisista syistä, säilyttäen kuitenkin pääajatuksensa. Kohde oli haastava monista syistä, mutta työskentelyä helpotti yhteistyön toimivuus rakennuttajan, tilaajan ja muiden suunnittelijoiden kanssa.

Seuraavaksi pääsimme katsomaan kattopihoja, joille pääseminen olikin haastavaa hissiruuhkan ja jokseenkin kryptisten kerrosmerkintöjen vuoksi. Lopulta löysimme itsemme viimaiselta mutta onneksemme aurinkoiselta kansipihalta, joka oli selkeästi korkealla, vaikkei horisonttia hahmottanutkaan. Piha oli pian valmistuvan hotellin ja toisella puolella olevan toimistotalon yhteiskäyttöön tarkoitettu. Noin metrin korkeudelle (kunnossapitosyistä) nostetut kattoikkunat katsoivat huimausta tuottaen alla olevaan kauppakeskukseen ja niiden välistä kulki kapea kivipintainen reitti kannen läpi pienelle kivetylle aukiolle, johon mahtuisi muutamia pöytiä tulevia käyttäjiä varten. Kansipihaa hallitsivat erittäin huomattavat metalliset ”pömpelit”, jotka paljastuivat tuuletusaukoiksi ja muiksi LVI-rakenteiksi. Kuulimme, miten alkuperäiset sekalaiset rakenteet oli arkkitehdin toiveesta peitetty isommilla metallikuorilla, joiden oli ilmeisesti tarkoitus rauhoittaa näkymää. Lopputulos oli kuitenkin melko täyteen ahdetun oloinen, mistä syystä jäljelle jäävään tilaan ei haluttu liian peittävää kasvillisuutta. LOCI olikin suunnitellut rakenteiden väleihin matalia, vaahtolasitäytteisiä kumpuja, joille oli istutettu monilajista kasvillisuutta: pieniä puita, pensaita sekä kukkivia perenna- ja ketokasveja. Kasvillisuuden käytössä tavoiteltiin niin kutsuttua dynaamisuutta, joka perustuu kasvillisuuden kehittymiseen olosuhteiden mukaan, sillä kannen olosuhteet tulisivat vaihtelemaan. Hulevedet hallittiin tilan puutteen sanelemana ohuella rakennekerrosten väliin sijoitetulla hulevesimatolla ja kallistuksilla. Kansipihoilla ratkaisut ovat usein teknisten ja rakenteellisten reunaehtojen sanelemia, mikä rajoittaa huomattavasti maisema-arkkitehdin mahdollisuuksia. Viereiseltä hotellilta oli lisäksi tullut selkeä viesti, ettei kansipihan kasvillisuus saisi vaatia lainkaan hoitoa. Jää nähtäväksi, millainen kohteesta muodostuu ajan saatossa.

Toisella kattopihalla oli niin ikään kumpua muistuttava asukastalo, mutta muilta osin piha oli vielä keskeneräinen. Väliaikainen betonivalu mahdollisti työskentelyn ja jäisi mahdollisesti lopullisen kiveyksen alle. Kuulimme Niilolta betonivalun haasteista – usein tiettyyn tasoon valaminen on ollut hankalaa, mikä on vaikuttanut sekä sisäänkäyntien ovien avautumiseen että uhannut tehdä asennetuista kaiteista liian matalia. Omat haasteensa loivat tälläkin kannella LVI-rakenteet ja tilanpuute. Myös onnistumisia oli kuitenkin koettu. Valetut betonipenkit olivat onnistuneet odotettua paremmin, sillä niiden toimittaja oli ehdottanut rakenteellisia parannuksia, jotka paransivat sekä penkkien toimivuutta että madalsivat kustannuksia.

Kolmas ja viimeinen kokonaisuus, jolle pääsimme käymään, oli Triplan sisäänkäyntiaukio. Aukio oli katutasoa alempana, minkä kuulimme olleen melkoinen haaste hulevesien ja tulvien hallinnan kannalta. Jottei ostoskeskus tulevaisuudessa tulvisi, oli jouduttu turvautumaan mittaviin sadevesiviemäreihin, jotka vaikuttivat myös aukion toimintoihin. Mielenkiintoisena detaljina toimi näyttävä leikkiväline, josta ei suostuttu kohteen edellyttämän korkeatasoisuuden vuoksi tinkimään. Harmillisesti rakennusvalvonta oli vaatinut porrasnousuihin molemminpuolisia kaiteita, vaikka kymmenen metrin päässä kulki esteetön kulkureitti. Myös sähkökaapit olivat odotettua isommat ja tultaisiin tulevaisuudessa vaihtamaan halutunlaisiksi. Aukio oli kuitenkin kokonaisuutena toimivan ja viihtyisän oloinen, esteettömistä kulkureiteistä ja terassitasoista penkeillä reunustettuihin istutuksiin, valaistukseen sekä aukiota reunustaviin ”kaljaportaisiin”.

Kaiken kaikkiaan Triplan työmaakäynti tarjosi ymmärrystä, jota ei olisi voinut yhtä kouriintuntuvasti sisäistää sisällä luennolla istuessa. Käynti osin valmiin puoleisella, osin hyvinkin keskeneräisellä työmaalla havainnollisti eri vaiheiden kysymyksiä. Ymmärsin, miten hienolta saattoi suunnittelijasta tuntua nähdä jonkin kohteen toteutuneen hyvin haasteista huolimatta.

Leave a Reply