Constant: The Barcelona Pavilion as Landscape Garden

Kirjoituksessaan “The Barcelona Pavilion as a Landscape Garden: Modernity and the Picturesque” (AA Files, 1990: 20) Caroline Constant vertaa Mies van der Rohen vuoden 1929 Barcelonan maailmannäyttelyyn suunnittelemaa Barcelona-paviljonkia maisemapuutarhaan. Kirjoitus on yksi tunnetuimmista maisema-arkkitehtuurin kritiikeistä, vaikkei sen kohde tosiasiassa ole edes maisema-arkkitehtuuria. Sen sijaan Barcelonan paviljonki on yksi modernin arkkitehtuurin kulmakivistä, jonka arvosta kertoo päätös rakentaa se uudelleen samalle paikalle 1980-luvulla, kuten myös sen kirvoittamat toistuvat uudelleentulkinnat.

Constantin rinnastus – rakennus maisemapuutarhana – on lähtökohtaisesti epäintuitiivinen. Kohdetta entuudestaan tuntematon henkilö voisi äkkiseltään kuvitella rakennuksen olevan materiaaleiltaan jotenkin erityisen luonnonmukainen tai ainakin muotokieleltään orgaaninen. Tällainen tulkinta kuitenkin kuvastaisi romanttista näkemystä, jolla on tapana jäljitellä luontoa suorin metaforin. Modernistisen teoksen minimalistisuus ja vähäeleisyys jättää tilaa tulkitsijan vapaammalle assisiaatiolle. Niinpä paviljongin huomattavimpia fyysisiä ominaisuuksia ovat suorakulmainen säiliömäisyys, tilaa halkovat massiiviset kiviseinämät sekä laajoja pintoja muodostavat teräskarmiset ikkunat, jotka vuoroin avaavat ja sulkevat näkymiä. Intensiivisyyttä lisäävät tilaan tuodut harvalukuiset objektit, kuten pitkän näkymälinjan päässä häämöttävä Kolben patsas sekä erikoislaatuinen värikäs marmori. Rakennuksen näkeminen maisema-arkkitehtuurina vaatii kuitenkin hieman enemmän eläytymistä, mihin oivan mahdollisuuden tarjoaa Constantin vuolas kuvailu sekä asiantuntevat rinnastukset.

Constant esittää heti kirjoituksen alussa teoksen arvioinnin ja tulkintojen pohjana olevat kriteerit ja perustelee niitä kritiikin edetessä. Kuvailun lomassa tehtyjä tulkintoja peilataan niin van der Rohen omiin kuvauksiin työstään kuin englantilaisen maisemapuutarhan suunnitteluideologioihin. Maisema-yhtymäkohtia alkaakin pian löytyä niin vihreästä marmorista, joka kuvastaa luontoa, kuin koko rakennuksen tulkinnasta labyrinttina tai grottona. Maisema-tulkinnan kannalta tärkeä käsite on myös ”pittoreski”, joka viittaa kohteen kuvauksellisuuteen. Pittoreski-termi juontaa juurensa ”Clauden peilistä” eli ovaalista savulasista, jonka kautta katsottuna tavallinen maisema saatiin näyttämään Claude Lorrainin maisemamaalaukselta. Paviljongissa materiaalien peilaavuus toimii eräänlaisena Clauden peilinä, näyttäen ympäröivän maiseman eri valossa. Myös värilasiset ikkunat ja niiden tarjoama rajaus tuovat eräänlaisen suodattimen ympäröivän maiseman kokemiseen.

Monroe Beardsleyn mukaan esteettisesti arvokkaan teoksen kompleksiset osatekijät täydentävät toisiaan, lisäten teoksen yhtenäisyyttä. Barcelonan paviljonkikaan ei todennäköisesti olisi yhtä arvostettu ilman sen seinämistä ja ikkunoista heijastuvaa ja näkyvää maisemaa. Constantin kirjoitus paviljongista tarjoaa uuden ja tavallista yllättävämmän tulkinnan van der Rohen klassikosta. Myös Constantin eläytyvä kuvailu houkuttelee kohteessa vierailemattomankin tulkitsemaan paviljonkia, mikä lienee merkki onnistuneesta kritiikistä.

Leave a Reply